Kohti yksilön ensisijaista moraalisubjektiutta: Michael Walzerin interventiokäsitysten kosmopoliittinen kritiikki
SANTANEN, ANTON (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SANTANEN, ANTON
2005
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2005-03-14Tiivistelmä
Hakutermit:
humanitaarinen interventio, kosmopolitismi, kommunitarismi, Kant, oikeudenmukaisuus
Tutkielman keskeisenä tarkoituksena on löytää eettisiä perusteluja globaaleille velvollisuuksillemme suojella ihmisoikeuksia humanitaaristen interventioiden avulla. Tutkielmani tarkastelee yksilön ja valtion sekä ihmisoikeuksien ja niitä kohtaan omaamiamme velvollisuuksien välistä suhdetta globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tutkielmassani pyrin murtamaan kommunitarismiksi kutsutun perinteisen tavan ajatella kansainvälisistä suhteista, mikä lähtökohtaisesti olettaa valtioiden maantieteelliset rajat globaalin oikeudenmukaisuuden ja velvollisuuksien rajoiksi.
Tutkimukseni kohteena on Michael Walzerin teoksessaan Just and Unjust Wars sekä artikkelissaan Moral Standing of States esittämä kommunitaristinen interventiomalli, jota kritisoin Immanuel Kantin edustaman kosmopolitismin suomin välinein. Kantin ajatteluun nojautuen on mahdollista konstruoida universaalit ihmisoikeudet ja valtioiden rajat ylittävät velvollisuutemme huomioiva viitekehys, jonka kautta voimme tehokkaasti tarkastella oikeudenmukaisuuden globaalia luonnetta ja toteutumista.
Tutkielmassani esitetään, että vakavien ja systemaattisten ihmisoikeusloukkausten tapauksessa meille kaikille kuuluu velvollisuus puuttua niihin, täysin riippumatta valtioille kuuluvasta suvereniteetista ja koskemattomuudesta. Näkemykseni mukaan valtiovalta menettää suvereenit oikeutensa sillä hetkellä, kun se päättää laaja-alaisesti loukata kansalaistensa ihmisoikeuksia. Analysoimalla Walzerin teoriaa etenkin yksilöiden ja valtiovallan välisen suhteen näkökulmasta tulemme osoittaneeksi kommunitaristisen interventiomallin riittämättömyyden ja eettisen kyseenalaisuuden. Tarkastellessamme interventioita kosmopoliittisesta näkökulmasta päädymme normatiiviseen periaatteeseen, joka samalla toimii tutkielmani johtavana ajatuksena: globaalin oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää yksilön nostamista valtion tilalle kansainvälisen politiikan ensisijaiseksi moraalisubjektiksi. Tällöin yksilöiden intressit ja hyvinvointi sekä universaalit ihmisoikeudet muodostavat normatiivisen perustan, jonka turvin tulisi toteuttaa kansainvälistä politiikkaa ja edistää globaalia oikeudenmukaisuutta. Mikäli valtion instituutiot eivät täytä oikeudenmukaisuuden vaatimuksia vaan sen sijaan loukkaavat kansalaisten ihmisoikeuksia, kuuluu muille toimijoille oikeus ja suoranainen velvollisuus viimeisenä keinonaan muuttaa vaikka voimakeinoin näitä instituutioita siten, että ne heijastavat yksilöiden käsityksiä oikeudenmukaisuudesta.
humanitaarinen interventio, kosmopolitismi, kommunitarismi, Kant, oikeudenmukaisuus
Tutkielman keskeisenä tarkoituksena on löytää eettisiä perusteluja globaaleille velvollisuuksillemme suojella ihmisoikeuksia humanitaaristen interventioiden avulla. Tutkielmani tarkastelee yksilön ja valtion sekä ihmisoikeuksien ja niitä kohtaan omaamiamme velvollisuuksien välistä suhdetta globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tutkielmassani pyrin murtamaan kommunitarismiksi kutsutun perinteisen tavan ajatella kansainvälisistä suhteista, mikä lähtökohtaisesti olettaa valtioiden maantieteelliset rajat globaalin oikeudenmukaisuuden ja velvollisuuksien rajoiksi.
Tutkimukseni kohteena on Michael Walzerin teoksessaan Just and Unjust Wars sekä artikkelissaan Moral Standing of States esittämä kommunitaristinen interventiomalli, jota kritisoin Immanuel Kantin edustaman kosmopolitismin suomin välinein. Kantin ajatteluun nojautuen on mahdollista konstruoida universaalit ihmisoikeudet ja valtioiden rajat ylittävät velvollisuutemme huomioiva viitekehys, jonka kautta voimme tehokkaasti tarkastella oikeudenmukaisuuden globaalia luonnetta ja toteutumista.
Tutkielmassani esitetään, että vakavien ja systemaattisten ihmisoikeusloukkausten tapauksessa meille kaikille kuuluu velvollisuus puuttua niihin, täysin riippumatta valtioille kuuluvasta suvereniteetista ja koskemattomuudesta. Näkemykseni mukaan valtiovalta menettää suvereenit oikeutensa sillä hetkellä, kun se päättää laaja-alaisesti loukata kansalaistensa ihmisoikeuksia. Analysoimalla Walzerin teoriaa etenkin yksilöiden ja valtiovallan välisen suhteen näkökulmasta tulemme osoittaneeksi kommunitaristisen interventiomallin riittämättömyyden ja eettisen kyseenalaisuuden. Tarkastellessamme interventioita kosmopoliittisesta näkökulmasta päädymme normatiiviseen periaatteeseen, joka samalla toimii tutkielmani johtavana ajatuksena: globaalin oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää yksilön nostamista valtion tilalle kansainvälisen politiikan ensisijaiseksi moraalisubjektiksi. Tällöin yksilöiden intressit ja hyvinvointi sekä universaalit ihmisoikeudet muodostavat normatiivisen perustan, jonka turvin tulisi toteuttaa kansainvälistä politiikkaa ja edistää globaalia oikeudenmukaisuutta. Mikäli valtion instituutiot eivät täytä oikeudenmukaisuuden vaatimuksia vaan sen sijaan loukkaavat kansalaisten ihmisoikeuksia, kuuluu muille toimijoille oikeus ja suoranainen velvollisuus viimeisenä keinonaan muuttaa vaikka voimakeinoin näitä instituutioita siten, että ne heijastavat yksilöiden käsityksiä oikeudenmukaisuudesta.