Työn arvo työttömyysturvalautakunnan ja vakuutusoikeuden päätöksissä
PUKARINEN, JAANA (2005)
PUKARINEN, JAANA
2005
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-03-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14523
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14523
Tiivistelmä
Hakutermit:
työ, arvo, työttömyysturvalautakunta, vakuutusoikeus, normi, moraali
Tutkielmassani olen tutkinut työn arvoa ja arvostusta Suomessa viranomaiskäytäntöjen kautta. Tutkielman tarkoitus on ollut kartoittaa työn arvostuksen rajoja ja työnormin toteutumista. Aihetta olen lähestynyt tutkimalla tilanteita, joissa virallinen työmoraali sallii olla tekemättä työtä. Aineistona olen käyttänyt työttömyysturvalautakunnan ja vakuutusoikeuden päätöksiä koskien työttömyysturvan myöntämistä työstä kieltäytymis- ja erotapauksissa. Sisällönanalyysin avulla olen tutkinut oikeusviranomaisten päteviksi hyväksymiä työstä kieltäytymis- ja irtisanoutumissyitä. Kulttuuristen jäsennysten analyysin avulla olen tutkinut päätösteksteistä välittyviä työhön liittyviä moraalisia erontekoja, eettisiä käsityksiä, arvostuksia, arvoja ja normeja. Lisäksi olen vastannut kysymykseen, mitä aineisto kertoo työn yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta merkityksestä. Tutkielma tarjoaa siten kaikille työn asemasta ja arvosta kiinnostuneille yhden näkökulman suomalaiseen työyhteiskuntaan.
Keskeisin tutkimustulokseni on, että yhteiskunnassamme valvotaan työntekoa normein ja sanktioin, mutta työntekovelvollisuudella on lain ja oikeuskäytännön perusteella muodostuneet legitiimit rajansa. Kulttuurimme työkeskeisyys kietoutuukin päättelyni mukaan työntekoon liittyviin normatiivisiin paineisiin eli siihen, että suomalaisen pitäisi elättää itsensä ja perheensä työtä tekemällä. Legitiimeissä työstäkieltäytymis- ja erosyissä heijastuu kuitenkin myös kulttuurimme moniarvoisuus, kohtuuden periaate sekä suhteellisuudentaju. Vaikka työttömyysturvan oikeusviranomaiset noudattavatkin päätöksissään pääosin protestanttista työetiikkaa, päätelmäni mukaan työ ei ole itseisarvo, vaan se on alisteinen tärkeämmille arvoille kuten perheen ja lasten hyvinvoinnille. Tutkielmassani tuli kuitenkin myös kulttuurissamme ilmenevä byrokratia esiin. Varsinkin työnhakijan alisteinen asema niin viranomaisiin kuin työnantajiin nähden on päättelyni mukaan ristiriidassa nykyisen yksilön valinnanmahdollisuuksia ja itseohjautuvuutta korostavan kulttuurin kanssa.
Tulosteni pohjalta suosittelisin työvoimapolitiikkaa ajanmukaistettavan siten, että työnhakijan asema paranisi, sillä työttömän työnsaantiedellytykset tuskin siitä kohenevat, jos hän kokee huonommuudentunnetta työvoimaviranomaisten kanssa asioidessaan. Työnhakijan perheolosuhteiden nykyistäkin parempi huomioonotto työttömyysetuuksista päätettäessä olisi myös suotavaa, jotta työttömän perhetilanne ei tarpeettomasti hankaloituisi. Hyödyllistä olisi myös kehittää niitä menettelyjä, joilla työntekijä voisi hakea parannusta työpaikan epäkohtiin tapauksissa, joissa työstä eroamisprosessissa ratkaisevana osapuolena on työnantaja, sillä siten voitaisiin ehkä vähentää työstä eroamista mainitusta syystä.
työ, arvo, työttömyysturvalautakunta, vakuutusoikeus, normi, moraali
Tutkielmassani olen tutkinut työn arvoa ja arvostusta Suomessa viranomaiskäytäntöjen kautta. Tutkielman tarkoitus on ollut kartoittaa työn arvostuksen rajoja ja työnormin toteutumista. Aihetta olen lähestynyt tutkimalla tilanteita, joissa virallinen työmoraali sallii olla tekemättä työtä. Aineistona olen käyttänyt työttömyysturvalautakunnan ja vakuutusoikeuden päätöksiä koskien työttömyysturvan myöntämistä työstä kieltäytymis- ja erotapauksissa. Sisällönanalyysin avulla olen tutkinut oikeusviranomaisten päteviksi hyväksymiä työstä kieltäytymis- ja irtisanoutumissyitä. Kulttuuristen jäsennysten analyysin avulla olen tutkinut päätösteksteistä välittyviä työhön liittyviä moraalisia erontekoja, eettisiä käsityksiä, arvostuksia, arvoja ja normeja. Lisäksi olen vastannut kysymykseen, mitä aineisto kertoo työn yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta merkityksestä. Tutkielma tarjoaa siten kaikille työn asemasta ja arvosta kiinnostuneille yhden näkökulman suomalaiseen työyhteiskuntaan.
Keskeisin tutkimustulokseni on, että yhteiskunnassamme valvotaan työntekoa normein ja sanktioin, mutta työntekovelvollisuudella on lain ja oikeuskäytännön perusteella muodostuneet legitiimit rajansa. Kulttuurimme työkeskeisyys kietoutuukin päättelyni mukaan työntekoon liittyviin normatiivisiin paineisiin eli siihen, että suomalaisen pitäisi elättää itsensä ja perheensä työtä tekemällä. Legitiimeissä työstäkieltäytymis- ja erosyissä heijastuu kuitenkin myös kulttuurimme moniarvoisuus, kohtuuden periaate sekä suhteellisuudentaju. Vaikka työttömyysturvan oikeusviranomaiset noudattavatkin päätöksissään pääosin protestanttista työetiikkaa, päätelmäni mukaan työ ei ole itseisarvo, vaan se on alisteinen tärkeämmille arvoille kuten perheen ja lasten hyvinvoinnille. Tutkielmassani tuli kuitenkin myös kulttuurissamme ilmenevä byrokratia esiin. Varsinkin työnhakijan alisteinen asema niin viranomaisiin kuin työnantajiin nähden on päättelyni mukaan ristiriidassa nykyisen yksilön valinnanmahdollisuuksia ja itseohjautuvuutta korostavan kulttuurin kanssa.
Tulosteni pohjalta suosittelisin työvoimapolitiikkaa ajanmukaistettavan siten, että työnhakijan asema paranisi, sillä työttömän työnsaantiedellytykset tuskin siitä kohenevat, jos hän kokee huonommuudentunnetta työvoimaviranomaisten kanssa asioidessaan. Työnhakijan perheolosuhteiden nykyistäkin parempi huomioonotto työttömyysetuuksista päätettäessä olisi myös suotavaa, jotta työttömän perhetilanne ei tarpeettomasti hankaloituisi. Hyödyllistä olisi myös kehittää niitä menettelyjä, joilla työntekijä voisi hakea parannusta työpaikan epäkohtiin tapauksissa, joissa työstä eroamisprosessissa ratkaisevana osapuolena on työnantaja, sillä siten voitaisiin ehkä vähentää työstä eroamista mainitusta syystä.