Monitieteisen tutkimusryhmän tiedonhankinnan erityispiirteet: kollaborointi, tietämyksen integrointi ja tiedonhankintastrategiat

Abstract

Hakutermit:

monitieteisyys, tieteidenvälisyys, tiedonhankinta, tutkimustyö, tutkimusryhmät, yhteistyö

Tutkimuksessa selvitetään, millä tavalla monitieteisissä tutkimusryhmissä toimivat tutkijat hankkivat tietoa itselleen vierailta alueilta ja millä tavalla ryhmässä toimiminen vaikuttaa tiedonhankintaan. Päähuomio on siinä, millaisia tiedonhankintakäytäntöjä erilaisissa ryhmissä ilmenee, miten ryhmät organisoivat tiedonhankintaansa ja ratkaisevat siinä ilmeneviä ongelmia.

Tutkimuskohteena on kolme keskenään erilaista tutkimusryhmää, joissa on eri tieteenalojen tutkijoita. Yksi ryhmistä on luonnontieteellis-tekninen, yksi yhteiskuntatieteellinen ja yksi yhdistelmähanke, jossa on mukana tutkijoita humanistiselta, luonnontieteelliseltä ja teknisten tieteiden aloilta. Kullakin ryhmällä on yhteinen tutkimusaihe. Ryhmät ovat eri vaiheissa toimintansa elinkaarta. Tutkimuksessa on haastateltu kustakin ryhmästä neljää tutkijaa. Kollaboraation intensiteettiä selvitetään analysoimalla monitieteisten yhteisjulkaisujen kirjoittajuuksia.

Ryhmät hyödyntävät eri tavoin monitieteisyyttä ja tieteidenvälistä tutkimusotetta. Monitieteisessä tutkimuksessa kunkin tieteenalan tarkastelutavat ja menetelmät säilyvät, mutta tutkijat pyrkivät löytämään uusia yhteyksiä tulosten välillä. Kollaboraatio on täydentävää ja tietämyksen integroinnin tyypillinen tapa on neuvottelu asiantuntijoiden kesken. Tieteidenvälisessä tutkimusotteessa pyritään pidemmälle menevään eri tieteenalojen tietämyksen integrointiin. Tällöin kollaboraatio ryhmässä on integroivaa ja tietämyksen integrointi tapahtuu esimerkiksi mallinnuksen ja yhteisen oppimisen avulla. Kaikissa ryhmissä on monitieteisyyden lisäksi tieteidenvälisyyden piirteitä, mutta selkeimmin monitieteinen oli luonnontieteellis-tekninen ryhmä. Ryhmien käyttämät tietämyksen integrointitavat vaihtelevat kulloisenkin tutkimusongelman mukaan.

Tiedonhankinnassa yhteistoiminnallisuutta hyödynnetään eri tavoin: jaetaan tutkimusongelmaan fokusoitua tietoa, organisoidaan tiedon seurantaa ja keräämistä ja pyritään yhteiseen oppimiseen. Kaikissa ryhmissä tutkijat perehtyvät itselleen vieraaseen tutkimusalaan. Terminologian ja ajattelutapojen erilaisuus ovat tiedollisen ylikuorman ohella suurimmat ongelmat, joita ratkotaan yhteisillä seminaareilla, välittäjän käyttämisellä ja tiedon järjestelmällisellä jakamisella. Tiedonhankintastrategiat vaihtelevat sen mukaan, kuinka pitkälle menevään integraatioon pyritään. Konsultointistrategia on vallitsevana luonnontieteellis-teknisessä ryhmässä, kun taas yhdistelmäryhmässä, jossa tietämyksen integrointipyrkimykset ovat vahvimpia, korostetaan oppimisstrategiaa. Luonnontieteellis-teknisessä ryhmässä tutkijat hyödyntävät ryhmän sisäistä tietoa tarvittavan tiedon löytämiseksi. Kahdessa muussa ryhmässä sen sijaan tiedonhankinta painottuu ryhmän ulkoisen tiedon keräämiseen, järjestämiseen ja jakamiseen koko ryhmän käyttöön.