Uskottomuus: eläytymismenetelmällinen pro gradu-tutkielma uskottomuuden seurauksista parisuhteelle
HOLMA, KARI (2005)
2005
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14458
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14458
Tiivistelmä
Hakutermit:
uskottomuus, pettäminen, eläytymismenetelmä
Käsillä olevan tutkielman aiheena on uskottomuus ja petetyn osapuolen odotettu reagointi siihen. Tutkimuksen kohteena on parisuhde tietyssä ongelmatilanteessa sekä se miten petetty osapuoli erilaisen uskottomuuden kokee? Tutkielma soveltuu kaikkien ongelmasta kiinnostuneiden luettavaksi ja sen alueena sosiaalinen todellisuus sosiaalipsykologisen tiedekäsityksen näkökulmasta.
Aineisto (n=86) kerättiin käyttämällä hyväksi eläytymismenetelmää. Vastaajat siis kirjoittivat pienen jatkotarinan kehyskertomukseksi kutsuttuun orientaatioon. Kehyskertomuksissa varioitiin uskottomuuden laatua (emotionaalinen vs. seksuaalinen) sekä pettäjän ja petetyn sukupuolta, koska tämä on ollut keskeisen evoluutiopsykologisen tutkimusperinteen merkittävin orientaatio. Aineiston analysointi tapahtui teoriavetoisen teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Keskeisenä ideana oli saada aineistosta esiin se miten tarinoissa parisuhteelle käy.
Keskeisin tutkimustulos on se, että vallitsevalle evoluutiopsykologiselle käsitykselle sukupuolista eroista reagoinnissa uskottomuuteen ei löytynyt vahvistusta. Erot syntyvät lähinnä siitä, että erilaiset uskottomuuden lajit tulkitaan vastaajien keskuudessa eri tavoin. Sen sijaan kehitettiin uskottomuuden episodinen malli, jolla on mahdollista kuvata uskottomuusepisodia monimutkaisena sosiaalisena ilmiönä. Parisuhteen jatkon kannalta ei olennaista ole niinkään uskottomuuden laatu vaan uskottomuuden seurauksena katoava luottamus parisuhteen osapuolten välillä vallitsevaan parisuhteen sopimukseen. Mikäli luottamus on mahdollista säilyttää, on parisuhdettakin mahdollisuus jatkaa.
Tulosten pohjalta on mahdollista päätellä, että evoluutiopsykologinen tutkimusperinne on ongelmaa liikaa yksinkertaistava ja se perustuu perusteettomalle hyppäykselle eri käsitejärjestelmien välillä. Jatkossa onkin keskityttävä tutkimaan uskottomuutta monimutkaisena sosiaalisena ilmiönä ja pyrittävä edelleen kehittämään nyt esitettyä uskottomuuden episodista mallia. Myös uskottomuuden vaikutuksia ihmisen käsitykseen itsestään tulee tulevaisuudessa tarkastella sosiaalitieteellisin menetelmin.
uskottomuus, pettäminen, eläytymismenetelmä
Käsillä olevan tutkielman aiheena on uskottomuus ja petetyn osapuolen odotettu reagointi siihen. Tutkimuksen kohteena on parisuhde tietyssä ongelmatilanteessa sekä se miten petetty osapuoli erilaisen uskottomuuden kokee? Tutkielma soveltuu kaikkien ongelmasta kiinnostuneiden luettavaksi ja sen alueena sosiaalinen todellisuus sosiaalipsykologisen tiedekäsityksen näkökulmasta.
Aineisto (n=86) kerättiin käyttämällä hyväksi eläytymismenetelmää. Vastaajat siis kirjoittivat pienen jatkotarinan kehyskertomukseksi kutsuttuun orientaatioon. Kehyskertomuksissa varioitiin uskottomuuden laatua (emotionaalinen vs. seksuaalinen) sekä pettäjän ja petetyn sukupuolta, koska tämä on ollut keskeisen evoluutiopsykologisen tutkimusperinteen merkittävin orientaatio. Aineiston analysointi tapahtui teoriavetoisen teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Keskeisenä ideana oli saada aineistosta esiin se miten tarinoissa parisuhteelle käy.
Keskeisin tutkimustulos on se, että vallitsevalle evoluutiopsykologiselle käsitykselle sukupuolista eroista reagoinnissa uskottomuuteen ei löytynyt vahvistusta. Erot syntyvät lähinnä siitä, että erilaiset uskottomuuden lajit tulkitaan vastaajien keskuudessa eri tavoin. Sen sijaan kehitettiin uskottomuuden episodinen malli, jolla on mahdollista kuvata uskottomuusepisodia monimutkaisena sosiaalisena ilmiönä. Parisuhteen jatkon kannalta ei olennaista ole niinkään uskottomuuden laatu vaan uskottomuuden seurauksena katoava luottamus parisuhteen osapuolten välillä vallitsevaan parisuhteen sopimukseen. Mikäli luottamus on mahdollista säilyttää, on parisuhdettakin mahdollisuus jatkaa.
Tulosten pohjalta on mahdollista päätellä, että evoluutiopsykologinen tutkimusperinne on ongelmaa liikaa yksinkertaistava ja se perustuu perusteettomalle hyppäykselle eri käsitejärjestelmien välillä. Jatkossa onkin keskityttävä tutkimaan uskottomuutta monimutkaisena sosiaalisena ilmiönä ja pyrittävä edelleen kehittämään nyt esitettyä uskottomuuden episodista mallia. Myös uskottomuuden vaikutuksia ihmisen käsitykseen itsestään tulee tulevaisuudessa tarkastella sosiaalitieteellisin menetelmin.