Purjehtijat rajoittuneessa informaatioympäristössä
LAURILA, OUTI (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LAURILA, OUTI
2005
Informaatiotutkimus - Information Studies
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2005-02-16Tiivistelmä
Hakutermit:
tiedonhankinta, viestintä, matkailu, laivat
Nykyaikana useimpien ihmisten arkipäivään kuuluu sanomalehden lukeminen, radionkuuntelu, televisionkatselu tai internetin käyttö. Tässä työssä tutkitaan, miltä nykyajan ihmisistä tuntuu olla rajoittuneessa informaatioympäristössä, jossa esimerkiksi television, internetin ja puhelimen käyttömahdollisuudet ovat normaalia heikommat. Tutkimuksen kohteena ovat purjelaivalla matkustavat ihmiset. Laivassa on nykyaikaiset yhteydenpitovälineet, mutta niiden käyttö on rajoitettua.
Tutkimus tehtiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimusaineisto kerättiin Suomen Purjelaivasäätiön järjestämällä purjehduksella syksyllä 2003. Aineistona on yksilö- ja ryhmähaastatteluissa sekä havainnoimalla hankittu materiaali. Haastateltavia oli kymmenen. Heitä haastateltiin kolme kertaa matkan eri vaiheissa.
Purjehtijoiden tiedotusvälineiden käyttö, tiedonhankinta ja viestintä oli matkan aikana erilaista kuin normaalisti. Vain muutama haastateltu kertoi katsoneensa televisiota tai kuunnelleensa radiosta uutisia. Yksi haastateltu oli ostanut sanomalehden. Yleisimmin mainitut tiedontarpeet koskivat matkakohteita, -järjestelyjä, läheisten kuulumisia tai muita kotiasioita. Kaikki haastatellut soittivat matkan aikana jollekin läheiselleen. Kaksi haastateltua ei kuitenkaan ollut yhteydessä kaikkiin, joihin piti normaalisti viikoittain yhteyttä. Haastatellut kertoivat puhelimitse matkakuulumisistaan, kyselivät läheisten kuulumisia ja keskustelivat käytännön asioiden hoitamisesta.
Rajoitetussa informaatioympäristössä eläminen ei haitannut suurinta osa haastatelluista. Kolme haastateltua koki tilanteen jopa positiivisena. Ajankohtaisten asioiden seuraaminen ei ollut matkan aikana tärkeää seitsemän haastatellun mielestä. Joitakin kiinnostuksen kohteita kuitenkin mainittiin. Ainakin kahden haastatellun mielestä oli helppo sopeutua siihen, ettei näistä asioista saanut tietoa.
Haastateltujen normaalista poikkeava käyttäytyminen selittyy erilaisilla olosuhteilla. Kaikkiin viestintätilanteisiin nimittäin vaikuttaa joukko yksilöstä ja hänen ympäristöstään johtuvia taustatekijöitä.
Tutkimuksen tulokset herättivät joitakin lisäkysymyksiä, joihin kannattaisi jatkossa kiinnittää huomiota. Purjehtijoiden tiedonhankintaa rajoitti voimavarojen puute, mutta taustalla oli luultavasti myös muita syitä. Mitkä muut tekijät voisivat vaikuttaa asiaan? Toinen askarruttamaan jäänyt seikka on, miksi jotkut haastatellut alkoivat matkan lopussa odottaa normaaliin informaatioympäristöön paluuta. Johtuiko se enemmän pitkään jatkuneesta rajoittuneessa informaatioympäristössä olemisesta vai kotiin ja arkeen palaamisen lähestymisestä
tiedonhankinta, viestintä, matkailu, laivat
Nykyaikana useimpien ihmisten arkipäivään kuuluu sanomalehden lukeminen, radionkuuntelu, televisionkatselu tai internetin käyttö. Tässä työssä tutkitaan, miltä nykyajan ihmisistä tuntuu olla rajoittuneessa informaatioympäristössä, jossa esimerkiksi television, internetin ja puhelimen käyttömahdollisuudet ovat normaalia heikommat. Tutkimuksen kohteena ovat purjelaivalla matkustavat ihmiset. Laivassa on nykyaikaiset yhteydenpitovälineet, mutta niiden käyttö on rajoitettua.
Tutkimus tehtiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimusaineisto kerättiin Suomen Purjelaivasäätiön järjestämällä purjehduksella syksyllä 2003. Aineistona on yksilö- ja ryhmähaastatteluissa sekä havainnoimalla hankittu materiaali. Haastateltavia oli kymmenen. Heitä haastateltiin kolme kertaa matkan eri vaiheissa.
Purjehtijoiden tiedotusvälineiden käyttö, tiedonhankinta ja viestintä oli matkan aikana erilaista kuin normaalisti. Vain muutama haastateltu kertoi katsoneensa televisiota tai kuunnelleensa radiosta uutisia. Yksi haastateltu oli ostanut sanomalehden. Yleisimmin mainitut tiedontarpeet koskivat matkakohteita, -järjestelyjä, läheisten kuulumisia tai muita kotiasioita. Kaikki haastatellut soittivat matkan aikana jollekin läheiselleen. Kaksi haastateltua ei kuitenkaan ollut yhteydessä kaikkiin, joihin piti normaalisti viikoittain yhteyttä. Haastatellut kertoivat puhelimitse matkakuulumisistaan, kyselivät läheisten kuulumisia ja keskustelivat käytännön asioiden hoitamisesta.
Rajoitetussa informaatioympäristössä eläminen ei haitannut suurinta osa haastatelluista. Kolme haastateltua koki tilanteen jopa positiivisena. Ajankohtaisten asioiden seuraaminen ei ollut matkan aikana tärkeää seitsemän haastatellun mielestä. Joitakin kiinnostuksen kohteita kuitenkin mainittiin. Ainakin kahden haastatellun mielestä oli helppo sopeutua siihen, ettei näistä asioista saanut tietoa.
Haastateltujen normaalista poikkeava käyttäytyminen selittyy erilaisilla olosuhteilla. Kaikkiin viestintätilanteisiin nimittäin vaikuttaa joukko yksilöstä ja hänen ympäristöstään johtuvia taustatekijöitä.
Tutkimuksen tulokset herättivät joitakin lisäkysymyksiä, joihin kannattaisi jatkossa kiinnittää huomiota. Purjehtijoiden tiedonhankintaa rajoitti voimavarojen puute, mutta taustalla oli luultavasti myös muita syitä. Mitkä muut tekijät voisivat vaikuttaa asiaan? Toinen askarruttamaan jäänyt seikka on, miksi jotkut haastatellut alkoivat matkan lopussa odottaa normaaliin informaatioympäristöön paluuta. Johtuiko se enemmän pitkään jatkuneesta rajoittuneessa informaatioympäristössä olemisesta vai kotiin ja arkeen palaamisen lähestymisestä