Peruskoulun 7-9 vuosiluokkien opettajien työpaikkakiusaaminen
KALLIONPÄÄ, ERJA (2005)
2005
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-02-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14446
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14446
Tiivistelmä
Hakutermit:
opettaja, työpaikkakiusaaminen, työkyky, masentuneisuus, työyhteisö, kiusaaminen
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla opettajien välistä työpaikkakiusaamista ilmiönä, jota ihmissuhteiden monimuotoisuus ja kompleksisuus tuo esille työpaikoilla. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään kiusaamisen esiintymistä ja yleisyyttä, kiusaamisen muotoja, kiusaamisen yhteyttä ikään, sukupuoleen, työssäoloaikaan ja nykyiseen työpaikkaan. Lisäksi selvitettiin miten kiusaamiseen oli puututtu ja mistä kiusattu oli saanut apua ja tukea. Samoin selvitettiin kiusaamisen yhteyttä työkykyyn ja masentuneisuuteen. Tutkimus on osa laajempaa kokonaisuutta Tampereen yliopistossa, jonka tavoitteena on tutkia opettajien terveyttä ja hyvinvointia.
Tutkimusjoukko koostui yhden suomalaisen kaupungin opettajista (n = 238, vastausprosentti 60). Aineiston keruu tapahtui strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselylomakkeesta saatuja tietoja kuvattiin frekvenssein, prosenttiluvuin, ristiintaulukoin, Khin-neliötestein sekä sisällönanalyysin avulla.
Tämän tutkimus osoitti, että kiusaamista esiintyy opettajien keskuudessa. Vastaajista 15 % oli havainnut kiusaamista ympäristössään, samoin 15 % ilmoitti olevansa muiden tavoin kiusaamisen kohteena ja vain 1 % ilmoitti, että oli yksin joutunut kiusaamisen kohteeksi. Kiusaaminen on pitkäaikaista, sillä kiusaamisen kestoa kysyttäessä 36 vastaajasta yli puolet 56 % (n = 20) oli ollut kiusaamisen kohteena yli vuoden ja kolmannes (n = 12) alle puoli vuotta.
Työpaikkakiusaamisen eri muodoista opettajat kokivat kiusaamista esiintyvän eniten kommunikaation alueella (mm. nimittely, huomauttelu, pilailu, tyly puhe, työtapojen arvostelu) Seuraavaksi yleisin muoto oli joukosta eristäminen. Maineen mustaamista oli tapahtunut työyhteisössä vähäisemmässä määrin, 10 % vastaajista (n = 25).
Suurin osa (n = 99) oli myös sitä mieltä, että kiusaamisesta voi kertoa työtovereille. Seuraavaksi eniten (n = 73) oli voinut puhua asiasta esimiehelle. Suurin osa (n = 42) kiusaamisen kohteeksi joutuneista oli kertonut kokemuksistaan perheenjäsenille. Huonon työkyvyn omaavat olivat kokeneet eniten joukosta eristämistä. Samoin naisilla esiintyi joukosta eristämistä miehiä enemmän.
Merkille pantavaa oli myös se, että mihin työkyvyn luokkaan vastaaja asettui oli yhteydessä siihen, millaista kiusaamista vastaaja oli kokenut. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että työyhteisön esimies on avainasemassa ongelmiin puuttumisessa ja niiden selvittämisessä kuin myös ehkäisevän kulttuurin luomisessa kouluissa. Lisätutkimuksia tarvitaan työpaikkakiusaamisesta opettajien keskuudessa.
opettaja, työpaikkakiusaaminen, työkyky, masentuneisuus, työyhteisö, kiusaaminen
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla opettajien välistä työpaikkakiusaamista ilmiönä, jota ihmissuhteiden monimuotoisuus ja kompleksisuus tuo esille työpaikoilla. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään kiusaamisen esiintymistä ja yleisyyttä, kiusaamisen muotoja, kiusaamisen yhteyttä ikään, sukupuoleen, työssäoloaikaan ja nykyiseen työpaikkaan. Lisäksi selvitettiin miten kiusaamiseen oli puututtu ja mistä kiusattu oli saanut apua ja tukea. Samoin selvitettiin kiusaamisen yhteyttä työkykyyn ja masentuneisuuteen. Tutkimus on osa laajempaa kokonaisuutta Tampereen yliopistossa, jonka tavoitteena on tutkia opettajien terveyttä ja hyvinvointia.
Tutkimusjoukko koostui yhden suomalaisen kaupungin opettajista (n = 238, vastausprosentti 60). Aineiston keruu tapahtui strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselylomakkeesta saatuja tietoja kuvattiin frekvenssein, prosenttiluvuin, ristiintaulukoin, Khin-neliötestein sekä sisällönanalyysin avulla.
Tämän tutkimus osoitti, että kiusaamista esiintyy opettajien keskuudessa. Vastaajista 15 % oli havainnut kiusaamista ympäristössään, samoin 15 % ilmoitti olevansa muiden tavoin kiusaamisen kohteena ja vain 1 % ilmoitti, että oli yksin joutunut kiusaamisen kohteeksi. Kiusaaminen on pitkäaikaista, sillä kiusaamisen kestoa kysyttäessä 36 vastaajasta yli puolet 56 % (n = 20) oli ollut kiusaamisen kohteena yli vuoden ja kolmannes (n = 12) alle puoli vuotta.
Työpaikkakiusaamisen eri muodoista opettajat kokivat kiusaamista esiintyvän eniten kommunikaation alueella (mm. nimittely, huomauttelu, pilailu, tyly puhe, työtapojen arvostelu) Seuraavaksi yleisin muoto oli joukosta eristäminen. Maineen mustaamista oli tapahtunut työyhteisössä vähäisemmässä määrin, 10 % vastaajista (n = 25).
Suurin osa (n = 99) oli myös sitä mieltä, että kiusaamisesta voi kertoa työtovereille. Seuraavaksi eniten (n = 73) oli voinut puhua asiasta esimiehelle. Suurin osa (n = 42) kiusaamisen kohteeksi joutuneista oli kertonut kokemuksistaan perheenjäsenille. Huonon työkyvyn omaavat olivat kokeneet eniten joukosta eristämistä. Samoin naisilla esiintyi joukosta eristämistä miehiä enemmän.
Merkille pantavaa oli myös se, että mihin työkyvyn luokkaan vastaaja asettui oli yhteydessä siihen, millaista kiusaamista vastaaja oli kokenut. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että työyhteisön esimies on avainasemassa ongelmiin puuttumisessa ja niiden selvittämisessä kuin myös ehkäisevän kulttuurin luomisessa kouluissa. Lisätutkimuksia tarvitaan työpaikkakiusaamisesta opettajien keskuudessa.