Kuntien välinen laskutus koulutuspalveluissa, esimerkkinä Tampereen kaupungin perusopetus
LEHTINEN, PÄIVI (2005)
2005
Kunnallistalous - Local Public Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-02-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14438
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14438
Tiivistelmä
Hakutermit:
koulutuspalveluiden rahoitus, koulutuspalveluiden kustannukset, valtionosuudet, koulun ylläpitäjä
Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusjärjestelmän mukaan koulun ylläpitäjäkunta saa valtionosuuden yksikköhinnan koulussa tilastointipäivänä olevista oppilaista riip-pumatta näiden kotikunnasta. Oppilaan kotikunnalla ei ole lakisääteistä maksuosuutta vieraassa kunnassa opiskelevan oppilaan kustannuksiin. Valtionosuus ei kuitenkaan välttämättä kata oppilaasta aiheutuvia todellisia kustannuksia, jolloin koulun ylläpitäjäkunta voi sopimukseen perustuen lähettää laskun oppilaan kotikunnalle. Kuntien lisäksi on olemassa muitakin koulun ylläpitäjiä, jotka myös joissakin tilanteissa laskuttavat oppilaiden kotikuntia.
Tutkimukseni tavoite on selvittää koulutuspalveluihin liittyvää kuntien välistä laskutusta. Tutkimukseen liittyvät seuraavat kysymykset: Millaisissa tilanteissa syntyy tarvetta laskutukseen? Mitä kustannuksia ja tuloja vieraskuntalainen oppilas aiheuttaa koulun ylläpitäjälle? Miten oppilaan todellisten kustannusten ja valtionosuuden välinen erotus selvitetään? Teoriaosassa selvitän perusopetuksen järjestämisvelvollisuutta kunnan tehtävänä, määrärahojen jakautumista kunnan talousarviossa, koulutuspalveluiden rahoitusta sekä koulutuspalveluiden kustannuksia. Empiirisessä osassa kuvaan tilanteita, joissa Tampereen kaupungin koulutoimi saa laskuja ulkopuoliselta koulun ylläpitäjältä sekä vastaavasti tilanteita, joissa Tampereen koulutoimi lähettää ylläpitämiensä koulujen oppilaista laskun oppilaiden kotikunnille. Empiirisen osan aineistona käytän Tampereen kaupungin yleissivistävän koulutuksen talouspäälliköltä haastattelun kautta saamiani tietoja sekä yleissivistävän koulutuksen asiakirjoja, laskujäljennöksiä ja muistioita.
Tutkimukseni lopputuloksena syntyy kooste oppilaiden koulunkäyntiin liittyvästä laskuliikenteestä Tampereen kaupungin yleissivistävässä koulutuksessa. Tamperelaisia lapsia on sijoitettuna eri puolille Suomea mm. koulukoteihin ja muihin yksityisiin laitoksiin, jotka ylläpitävät koulua ja laskuttavat antamastaan opetuksesta Tampereen koulutoimea. Koulupäivän hinnat ja laskutusperiaatteet ovat vaihtelevia. Tampere puolestaan laskuttaa muita kuntia mm. sairaalakoulussa annetusta opetuksesta. Tämä laskutus perustuu lainsäädäntöön ja on muotoutunut vakiintuneeksi käytännöksi. Tampere on laatinut naapurikuntiensa kanssa myös sopimukset maahanmuuttajien valmistavassa opetuksessa tai erityisopetuksessa Tampereella koulua käyvien vieraskuntalaisten oppilaiden koulunkäyntikustannusten jaosta. Maahanmuuttajaoppilaiden osalta laskutus on toiminut muutaman vuoden, mutta erityiskoulujen laskutusta ei ole uusien sopimusten aikana toteutettu. Syynä on laskutusperusteiden epäselvyys: Vieraskuntalaisen oppilaan aiheuttamien kustannusten ja oppilaasta saatavien valtionosuuksien välinen erotus on ollut vaikea määritellä eri osapuolia tyydyttävällä tavalla. Laadin tutkimuksessani vuoden 2003 kustannusten perusteella yksinkertaisen laskelman, jolla Tampereen erityiskouluissa opetusta saavien vieraskuntalaisten oppilaiden todellisten kustannusten ja valtionosuuden välinen erotus voidaan selvittää ja laskuttaa oppilaiden kotikunnilta. Eräänlaisena lopputuloksena syntyy myös joukko lisäkysymyksiä ja ongelmakohtia, jotka kuvaavat laskutustilanteiden moniulotteisuutta.
koulutuspalveluiden rahoitus, koulutuspalveluiden kustannukset, valtionosuudet, koulun ylläpitäjä
Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusjärjestelmän mukaan koulun ylläpitäjäkunta saa valtionosuuden yksikköhinnan koulussa tilastointipäivänä olevista oppilaista riip-pumatta näiden kotikunnasta. Oppilaan kotikunnalla ei ole lakisääteistä maksuosuutta vieraassa kunnassa opiskelevan oppilaan kustannuksiin. Valtionosuus ei kuitenkaan välttämättä kata oppilaasta aiheutuvia todellisia kustannuksia, jolloin koulun ylläpitäjäkunta voi sopimukseen perustuen lähettää laskun oppilaan kotikunnalle. Kuntien lisäksi on olemassa muitakin koulun ylläpitäjiä, jotka myös joissakin tilanteissa laskuttavat oppilaiden kotikuntia.
Tutkimukseni tavoite on selvittää koulutuspalveluihin liittyvää kuntien välistä laskutusta. Tutkimukseen liittyvät seuraavat kysymykset: Millaisissa tilanteissa syntyy tarvetta laskutukseen? Mitä kustannuksia ja tuloja vieraskuntalainen oppilas aiheuttaa koulun ylläpitäjälle? Miten oppilaan todellisten kustannusten ja valtionosuuden välinen erotus selvitetään? Teoriaosassa selvitän perusopetuksen järjestämisvelvollisuutta kunnan tehtävänä, määrärahojen jakautumista kunnan talousarviossa, koulutuspalveluiden rahoitusta sekä koulutuspalveluiden kustannuksia. Empiirisessä osassa kuvaan tilanteita, joissa Tampereen kaupungin koulutoimi saa laskuja ulkopuoliselta koulun ylläpitäjältä sekä vastaavasti tilanteita, joissa Tampereen koulutoimi lähettää ylläpitämiensä koulujen oppilaista laskun oppilaiden kotikunnille. Empiirisen osan aineistona käytän Tampereen kaupungin yleissivistävän koulutuksen talouspäälliköltä haastattelun kautta saamiani tietoja sekä yleissivistävän koulutuksen asiakirjoja, laskujäljennöksiä ja muistioita.
Tutkimukseni lopputuloksena syntyy kooste oppilaiden koulunkäyntiin liittyvästä laskuliikenteestä Tampereen kaupungin yleissivistävässä koulutuksessa. Tamperelaisia lapsia on sijoitettuna eri puolille Suomea mm. koulukoteihin ja muihin yksityisiin laitoksiin, jotka ylläpitävät koulua ja laskuttavat antamastaan opetuksesta Tampereen koulutoimea. Koulupäivän hinnat ja laskutusperiaatteet ovat vaihtelevia. Tampere puolestaan laskuttaa muita kuntia mm. sairaalakoulussa annetusta opetuksesta. Tämä laskutus perustuu lainsäädäntöön ja on muotoutunut vakiintuneeksi käytännöksi. Tampere on laatinut naapurikuntiensa kanssa myös sopimukset maahanmuuttajien valmistavassa opetuksessa tai erityisopetuksessa Tampereella koulua käyvien vieraskuntalaisten oppilaiden koulunkäyntikustannusten jaosta. Maahanmuuttajaoppilaiden osalta laskutus on toiminut muutaman vuoden, mutta erityiskoulujen laskutusta ei ole uusien sopimusten aikana toteutettu. Syynä on laskutusperusteiden epäselvyys: Vieraskuntalaisen oppilaan aiheuttamien kustannusten ja oppilaasta saatavien valtionosuuksien välinen erotus on ollut vaikea määritellä eri osapuolia tyydyttävällä tavalla. Laadin tutkimuksessani vuoden 2003 kustannusten perusteella yksinkertaisen laskelman, jolla Tampereen erityiskouluissa opetusta saavien vieraskuntalaisten oppilaiden todellisten kustannusten ja valtionosuuden välinen erotus voidaan selvittää ja laskuttaa oppilaiden kotikunnilta. Eräänlaisena lopputuloksena syntyy myös joukko lisäkysymyksiä ja ongelmakohtia, jotka kuvaavat laskutustilanteiden moniulotteisuutta.