Puhekieli, puhuttavuus ja karakteerit käännösnäytelmässä
KANGAS, KATI (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2005
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Hyväksymispäivämäärä
2005-01-24Tiivistelmä
Hakutermit:
näytelmien kääntäminen, (teatraalinen) puhekieli, puhuttavuus, karakterisaatio
Pro gradu -tutkielmani syventyy näytelmien kääntämiseen ja erityisesti puhekielen käyttöön teatterin saralla. Pidän puhekieltä ilmaisuvoimaisena kielen varianttina ja uskon sen soveltuvan näytelmäkäännöksiin hyvin niiden ääneen esitettävän luonteen johdosta. Oletan puhekielen eri variaatioiden käytöllä olevan yhteyksiä myös näytelmän hahmojen karakterisaation muodostumiseen.
Näytelmien kääntäminen on monipuolista käännöstoimintaa. Käännöstyössä on kielen, kulttuurin ja tyylin lisäksi huomioitava teatterin teksteille asettamia vaatimuksia, joihin kuuluvat yhteispeli koko teatterin muun audiovisuaalisen kontekstin kanssa ja dialogin keskeinen asema juonta eteenpäin vievänä voimana. Koko näytelmän maailma on välitettävä suomalaiselle teatteriyleisölle näyttelijöiden repliikkien kautta. Näytelmien kääntäminen onkin ainutlaatuinen, tosin monilta ominaisuuksiltaan esimerkiksi lastenkirjallisuutta tai tv-selostuksien kääntämistä lähestyvä kääntämisen osa-alue omine erityispiirteineen.
Näytelmiä käännetään ja julkaistaan Suomessa lähes yksinomaan esitettäväksi, joten esitettävyydellä tai puhuttavuudella on näytelmien suomentamisessa olennainen rooli. Teatterin ammattilaisten parissa esiintyy kuitenkin erilaisia ja usein keskenään ristiriitaisia ajatuksia siitä, miten tekstien puhuttavuutta tulisi tavoitella. Mielipiteet siitä, tulisiko kielen olla luontevaa ja puhekielenomaista vai tiivistä ja tyyliteltyä vaihtelevat suuresti. Teatraalisen puhekielen todellinen luonne on kimurantti kysymys, sillä jokaisella kirjoittajalla tuntuu olevan siitä oma näkemyksensä.
Kaunokirjallisuutta käsitelleet kirjoittajat pitävät puhekielen illuusion luomista aina kirjakielen lähtökohdista tapahtuvana toimintana fiktiivisen dialogin kirjoitetun muodon vuoksi. Myös näytelmät kirjoitetaan, mutta näyttämöllä kieltä puhutaan, eikä kirjakielen lähtökohdilla pitäisi siksi olla yhtä paljon vaikutusvaltaa näytelmissä. Draamadialogissa voi hyödyntää monipuolisia puhekielen piirteitä, joita työssäni käsittelen teorian kautta esittelemällä puhekielen tutkimusta ja käytännön kautta tarkastelemalla Reita Lounatvuoren tekemän Varmat päivät -näytelmäsuomennoksen puhekieltä.
Suomennos noudattaa puhekielisiä muotoja lukuisten äänne- ja muoto-opillisten, lauseopillisten ja sanastollisten piirteidensä osalta. Käytetty kieli on edelleen yhteydessä karakterisaatioon eli hahmojen ominaispiirteiden muodostumiseen, minkä osoitan syventymällä Varmojen päivien erilaisten hahmojen persoonallisuuspiirteisiin, joita heidän käyttämänsä värikäs puhekieli tuo esille.
näytelmien kääntäminen, (teatraalinen) puhekieli, puhuttavuus, karakterisaatio
Pro gradu -tutkielmani syventyy näytelmien kääntämiseen ja erityisesti puhekielen käyttöön teatterin saralla. Pidän puhekieltä ilmaisuvoimaisena kielen varianttina ja uskon sen soveltuvan näytelmäkäännöksiin hyvin niiden ääneen esitettävän luonteen johdosta. Oletan puhekielen eri variaatioiden käytöllä olevan yhteyksiä myös näytelmän hahmojen karakterisaation muodostumiseen.
Näytelmien kääntäminen on monipuolista käännöstoimintaa. Käännöstyössä on kielen, kulttuurin ja tyylin lisäksi huomioitava teatterin teksteille asettamia vaatimuksia, joihin kuuluvat yhteispeli koko teatterin muun audiovisuaalisen kontekstin kanssa ja dialogin keskeinen asema juonta eteenpäin vievänä voimana. Koko näytelmän maailma on välitettävä suomalaiselle teatteriyleisölle näyttelijöiden repliikkien kautta. Näytelmien kääntäminen onkin ainutlaatuinen, tosin monilta ominaisuuksiltaan esimerkiksi lastenkirjallisuutta tai tv-selostuksien kääntämistä lähestyvä kääntämisen osa-alue omine erityispiirteineen.
Näytelmiä käännetään ja julkaistaan Suomessa lähes yksinomaan esitettäväksi, joten esitettävyydellä tai puhuttavuudella on näytelmien suomentamisessa olennainen rooli. Teatterin ammattilaisten parissa esiintyy kuitenkin erilaisia ja usein keskenään ristiriitaisia ajatuksia siitä, miten tekstien puhuttavuutta tulisi tavoitella. Mielipiteet siitä, tulisiko kielen olla luontevaa ja puhekielenomaista vai tiivistä ja tyyliteltyä vaihtelevat suuresti. Teatraalisen puhekielen todellinen luonne on kimurantti kysymys, sillä jokaisella kirjoittajalla tuntuu olevan siitä oma näkemyksensä.
Kaunokirjallisuutta käsitelleet kirjoittajat pitävät puhekielen illuusion luomista aina kirjakielen lähtökohdista tapahtuvana toimintana fiktiivisen dialogin kirjoitetun muodon vuoksi. Myös näytelmät kirjoitetaan, mutta näyttämöllä kieltä puhutaan, eikä kirjakielen lähtökohdilla pitäisi siksi olla yhtä paljon vaikutusvaltaa näytelmissä. Draamadialogissa voi hyödyntää monipuolisia puhekielen piirteitä, joita työssäni käsittelen teorian kautta esittelemällä puhekielen tutkimusta ja käytännön kautta tarkastelemalla Reita Lounatvuoren tekemän Varmat päivät -näytelmäsuomennoksen puhekieltä.
Suomennos noudattaa puhekielisiä muotoja lukuisten äänne- ja muoto-opillisten, lauseopillisten ja sanastollisten piirteidensä osalta. Käytetty kieli on edelleen yhteydessä karakterisaatioon eli hahmojen ominaispiirteiden muodostumiseen, minkä osoitan syventymällä Varmojen päivien erilaisten hahmojen persoonallisuuspiirteisiin, joita heidän käyttämänsä värikäs puhekieli tuo esille.