Opiskelijan osa - diskurssianalyysi opintotukikeskustelusta
TIILIKAINEN, TANELI (2005)
TIILIKAINEN, TANELI
2005
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-01-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14382
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14382
Tiivistelmä
Hakutermit:
opiskelija, opintotuki, repertuaari, diskurssi, konstruktionismi, opiskelijuus, sisältä ohjautuva opiskelija, ulkoa ohjautuva opiskelija
Tarkoitukseni on tutkia opiskelijan jäsentymistä opintotukikeskustelun sisällä. Lähestyn tutkimusongelmaa sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta käyttäen metodina tähän teoriaperinteeseen pohjautuvaa diskurssianalyysia. Tutkin kielenkäytön vaihtelevuutta, retorisuutta ja funktionaalisuutta pyrkien löytämään ne kulttuurisesti mahdolliset tavat, joilla opiskelijaa voidaan merkityksellistää valitussa kontekstissa. Kiinnostuksen keskiössä ei siis ole opiskelija itsessään, vaan huomio kiinnittyy yhteisesti jaettuun sosiaaliseen todellisuuteen, joka mahdollistaa erilaisten versioiden rakentamisen samasta kohdealueesta. Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen panos diskurssianalyysin kehittelyssä näkyy muita voimakkaammin tämän tutkimuksen taustalla.
Analyysin tuloksena otin käsitteen ´opiskelija´ rinnalle käsitteen ´opiskelijuus´ kuvaamaan sitä jännitteistä toimintakenttää, joka opiskelijalle opintotukikeskustelussa tuotetaan. Opiskelija ei jäsenny vain opiskelijana vaan hänelle tuotetaan neljä mahdollista toimijuutta, joita edustavat aineistosta konstruoimani repertuaarit. Kaksi näistä toimijuuksista: hyveellinen opiskelija ja yhteiskunnalle vastuullinen ihminen tuottavat opiskelijan sisältä ohjautuvana aktiivisena toimijana, joka omalla toiminnallaan vastaa siitä, miten hänen opiskelijuutensa yhteiskunnassa aktualisoituu. Hyveellinen opiskelija jäsentyy hyveiden ja heikkouksien kautta. Opiskelijalle luodaan vain yksi kunniallinen polku: hänen tulee täyttää koulutusjärjestelmän vaatimukset mahdollisimman tehokkaasti. Yhteiskunnalle vastuullinen ihminen on hieman moniulotteisempi toimija: ihminen, jolla on moraalinen vastuu toteuttaa yksilön hyvän ylittävää yhteiskunnan hyvää.
Kaksi muuta opiskelijalle mahdollista toimijuutta: koulutusjärjestelmän valjastama tehopakkaus ja yhteiskunnan rajoissa luoviva ihminen tuottavat opiskelijan ulkoa ohjautuvana järjestelmän armoilla olevana melko passiivisena toimijana. Vastuu opiskelijuuden aktualisoitumisesta on järjestelmällä. Koulutusjärjestelmän valjastama tehopakkaus on järjestelmän pelinappula, jota tulee ohjailla taloudellisten näkökulmien motivoimana. Yhteiskunnan rajoissa luoviva ihminen on hyvin rajallinen toimija. Yhteiskunnalla on vastuu siitä, miten hän jäsentyy. Konstruoimistani toimijuuksista sen voidaan ainoana katsoa ajavan opiskelijan asiaa.
Puheiden retorisuuden ja funktionaalisuuden osoittaminen auttaa käsittämään erilaisten näkökantojen puolueellisuuden. Jokainen repertuaari edustaa tiettyä näkökulmaa opiskelijuudesta. Näkökulmat kilpailevat keskenään ja vaikuttavat ristiriitaisilta, vaikka voivat olla samaan aikaan myös uskottavia. Yhteisesti jaettu sosiaalinen todellisuus mahdollistaa tämän, tarjoamalla moninaisia kulttuurisia resursseja käytettäväksi ajamaan vaihtoehtoisia versioita todellisuudesta. Koska eri repertuaarit avaavat todellisuuden perustavanlaatuisesti erilaisella tavalla, tekstien kriittisen lukemisen ja vaihtoehtoisten näkökulmien tiedostamisen täytyy olla avainasemassa, kun esimerkiksi seurataan tiedotusvälineitä määrittämässä jotain kansanryhmää kuten opiskelijaa.
opiskelija, opintotuki, repertuaari, diskurssi, konstruktionismi, opiskelijuus, sisältä ohjautuva opiskelija, ulkoa ohjautuva opiskelija
Tarkoitukseni on tutkia opiskelijan jäsentymistä opintotukikeskustelun sisällä. Lähestyn tutkimusongelmaa sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta käyttäen metodina tähän teoriaperinteeseen pohjautuvaa diskurssianalyysia. Tutkin kielenkäytön vaihtelevuutta, retorisuutta ja funktionaalisuutta pyrkien löytämään ne kulttuurisesti mahdolliset tavat, joilla opiskelijaa voidaan merkityksellistää valitussa kontekstissa. Kiinnostuksen keskiössä ei siis ole opiskelija itsessään, vaan huomio kiinnittyy yhteisesti jaettuun sosiaaliseen todellisuuteen, joka mahdollistaa erilaisten versioiden rakentamisen samasta kohdealueesta. Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen panos diskurssianalyysin kehittelyssä näkyy muita voimakkaammin tämän tutkimuksen taustalla.
Analyysin tuloksena otin käsitteen ´opiskelija´ rinnalle käsitteen ´opiskelijuus´ kuvaamaan sitä jännitteistä toimintakenttää, joka opiskelijalle opintotukikeskustelussa tuotetaan. Opiskelija ei jäsenny vain opiskelijana vaan hänelle tuotetaan neljä mahdollista toimijuutta, joita edustavat aineistosta konstruoimani repertuaarit. Kaksi näistä toimijuuksista: hyveellinen opiskelija ja yhteiskunnalle vastuullinen ihminen tuottavat opiskelijan sisältä ohjautuvana aktiivisena toimijana, joka omalla toiminnallaan vastaa siitä, miten hänen opiskelijuutensa yhteiskunnassa aktualisoituu. Hyveellinen opiskelija jäsentyy hyveiden ja heikkouksien kautta. Opiskelijalle luodaan vain yksi kunniallinen polku: hänen tulee täyttää koulutusjärjestelmän vaatimukset mahdollisimman tehokkaasti. Yhteiskunnalle vastuullinen ihminen on hieman moniulotteisempi toimija: ihminen, jolla on moraalinen vastuu toteuttaa yksilön hyvän ylittävää yhteiskunnan hyvää.
Kaksi muuta opiskelijalle mahdollista toimijuutta: koulutusjärjestelmän valjastama tehopakkaus ja yhteiskunnan rajoissa luoviva ihminen tuottavat opiskelijan ulkoa ohjautuvana järjestelmän armoilla olevana melko passiivisena toimijana. Vastuu opiskelijuuden aktualisoitumisesta on järjestelmällä. Koulutusjärjestelmän valjastama tehopakkaus on järjestelmän pelinappula, jota tulee ohjailla taloudellisten näkökulmien motivoimana. Yhteiskunnan rajoissa luoviva ihminen on hyvin rajallinen toimija. Yhteiskunnalla on vastuu siitä, miten hän jäsentyy. Konstruoimistani toimijuuksista sen voidaan ainoana katsoa ajavan opiskelijan asiaa.
Puheiden retorisuuden ja funktionaalisuuden osoittaminen auttaa käsittämään erilaisten näkökantojen puolueellisuuden. Jokainen repertuaari edustaa tiettyä näkökulmaa opiskelijuudesta. Näkökulmat kilpailevat keskenään ja vaikuttavat ristiriitaisilta, vaikka voivat olla samaan aikaan myös uskottavia. Yhteisesti jaettu sosiaalinen todellisuus mahdollistaa tämän, tarjoamalla moninaisia kulttuurisia resursseja käytettäväksi ajamaan vaihtoehtoisia versioita todellisuudesta. Koska eri repertuaarit avaavat todellisuuden perustavanlaatuisesti erilaisella tavalla, tekstien kriittisen lukemisen ja vaihtoehtoisten näkökulmien tiedostamisen täytyy olla avainasemassa, kun esimerkiksi seurataan tiedotusvälineitä määrittämässä jotain kansanryhmää kuten opiskelijaa.