KOHDATTU, ULKOPUOLINEN JA OLEMATON VANHUUS Diskurssianalyyttinen tutkimus vanhuudesta sanomalehdessä
PAKARINEN, MARJA (2005)
2005
Kansanterveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-01-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14378
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14378
Tiivistelmä
Hakutermit:
sosiaalinen konstruktionismi, diskurssianalyysi, diskurssi, vanhuus, sanomalehti
Tämä tutkimus tarkastelee sitä, millainen kuva vanhuudesta ja vanhenemisesta rakentuu Helsingin Sanomissa. Tutkimuksessa ollaan myös kiinnostuneita siitä, miten ja millaisesta terveydestä vanhuuden yhteydessä puhutaan.
Tutkimuksen aineiston muodostivat Helsingin Sanomien kirjoitukset (N=76), jotka kerättiin helmikuussa 2003 ilmestyneistä lehdistä kahden viikon ajalta. Vanhuuden rakentumista tutkittiin diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat olivat sosiaalisessa konstruktionismissa.
Tutkimuksen tuloksena muodostui kahdeksan vanhuuden mediadiskurssia. Nämä kahdeksan diskurssia jakaantuivat kolmeen suurempaan diskurssiryhmään. Ensimmäisen ryhmistä muodostivat kohdatun vanhuuden diskurssit, joita olivat ajattomuuden diskurssi, kokemuksen diskurssi, ylpeyden diskurssi ja muutoksen diskurssi. Kohdatun vanhuuden diskursseille yhteistä oli se, että ne kaikki myönsivät vanhenemisen tapahtuvan, kohtasivat sen ja liittivät siihen jonkin ominaisuuden. Toisen ryhmän muodostivat ulkopuolisen vanhuuden diskurssit. Näitä diskursseja olivat ongelmadiskurssi ja heikkouden diskurssi. Ulkopuolisen vanhuuden diskurssit rakensivat vanhuutta ongelmakeskeiseksi ajaksi ja puhuivat vanhuksista yhteiskunnan ulkopuolisena ryhmänä. Kolmatta ryhmää kutsuttiin olemattoman vanhuuden diskursseiksi. Tähän ryhmään kuuluivat aktiivisuuden ja poistumisen diskurssit. Olemattoman vanhuuden diskursseille oli tyypillistä vanhuuden kieltäminen. Ne puhuivat vanhuudesta ikään kuin sitä ei olisi,tai vanhenemisen voisi omalla toiminnallaan estää.
sosiaalinen konstruktionismi, diskurssianalyysi, diskurssi, vanhuus, sanomalehti
Tämä tutkimus tarkastelee sitä, millainen kuva vanhuudesta ja vanhenemisesta rakentuu Helsingin Sanomissa. Tutkimuksessa ollaan myös kiinnostuneita siitä, miten ja millaisesta terveydestä vanhuuden yhteydessä puhutaan.
Tutkimuksen aineiston muodostivat Helsingin Sanomien kirjoitukset (N=76), jotka kerättiin helmikuussa 2003 ilmestyneistä lehdistä kahden viikon ajalta. Vanhuuden rakentumista tutkittiin diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat olivat sosiaalisessa konstruktionismissa.
Tutkimuksen tuloksena muodostui kahdeksan vanhuuden mediadiskurssia. Nämä kahdeksan diskurssia jakaantuivat kolmeen suurempaan diskurssiryhmään. Ensimmäisen ryhmistä muodostivat kohdatun vanhuuden diskurssit, joita olivat ajattomuuden diskurssi, kokemuksen diskurssi, ylpeyden diskurssi ja muutoksen diskurssi. Kohdatun vanhuuden diskursseille yhteistä oli se, että ne kaikki myönsivät vanhenemisen tapahtuvan, kohtasivat sen ja liittivät siihen jonkin ominaisuuden. Toisen ryhmän muodostivat ulkopuolisen vanhuuden diskurssit. Näitä diskursseja olivat ongelmadiskurssi ja heikkouden diskurssi. Ulkopuolisen vanhuuden diskurssit rakensivat vanhuutta ongelmakeskeiseksi ajaksi ja puhuivat vanhuksista yhteiskunnan ulkopuolisena ryhmänä. Kolmatta ryhmää kutsuttiin olemattoman vanhuuden diskursseiksi. Tähän ryhmään kuuluivat aktiivisuuden ja poistumisen diskurssit. Olemattoman vanhuuden diskursseille oli tyypillistä vanhuuden kieltäminen. Ne puhuivat vanhuudesta ikään kuin sitä ei olisi,tai vanhenemisen voisi omalla toiminnallaan estää.