Sisämarkkinaohjelman ja EMU:n vaikutukset taloudelliseen lähentymiseen EU:ssa
KOSKINEN, KIMMO (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOSKINEN, KIMMO
2005
Kansantaloustiede - Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2005-01-17Tiivistelmä
Hakutermit:
Euroopan unioni, integraatio, konvergenssi, Sisämarkkinaohjelma, EMU
Taloudellinen integraatio on ollut yksi viime vuosikymmenien taloudellisen kehityksen tunnusomaisimmista piirteistä toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa. Taloudellisen integraation avulla Euroopan unioni on pyrkii edistämään taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta. Taloudellisen konvergenssin tutkimisesta onkin tullut merkittävä osa integraatiotutkimuksesta. Konvergenssitutkimuksen perusteet ovat lähtöisin 1960-luvulta. Taloudellinen yhdentyminen ei ole ollut seurausta vain hyödykekaupan vapauttamisesta, eikä se ole ollut edes puhtaasti taloudellinen ilmiö. Yhteistyötä on tehty rahapolitiikassa, tuotannontekijöiden liikkuvuuden parantamiseksi sekä perinteisen politiikan saralla. Euroopassa merkittävimpinä tapahtumina integraation ja taloudellisen lähentymisen saralla voidaan pitää Euroopan komission vuonna 1985 julkistamaa Valkoista kirjaa (Completing the Internal Market) sisämarkkinaohjelman loppuunviemiseksi ja vuonna 1992 hyväksyttyä Maastrichtin sopimusta, joka loi pohjan talous- ja rahaliitto EMU:lle.
Tutkimus on luonteeltaan enimmäkseen teoreettinen mutta tutkimuksessa on käytetty myös taloudellisia tilastoja. Tutkimuskohteena on sisämarkkinaohjelman ja talous- ja rahaliitto EMU:n vaikutus Euroopan unionin jäsenmaiden taloudelliseen lähentymiseen. Tutkimuksen pohjana on käytetty eri taloudellisen konvergaation malleja ja teoriaa, kuten Mundellin (1968) optimaalisten valuutta-alueiden teoriaa, Solowin ja Swanin (1965) neoklassista kasvuteoriaa, Krugmanin (1991) taloudellista maantietoa, tulliunioniteorioita sekä erilaisia tutkimuksia rahaliiton vaikutuksista. Lähteinä on käytetty myös De Grauwen (2000) ja Hansenin & Nielsenin (1997) malleja.
Taloudellisen konvergaation tuloksista ja vaikutuksista teoria ja tutkimus on montaa eri mieltä, eikä yhtenäistä linjaa ole. Konvergenssia EU:ssa on tapahtunut varsinkin inflaatioissa ja (pitkissä)koroissa, jotka ovat konvergoituneet merkittävästi kaikilla 25 jäsenmaalla, mikä viittaa samansuuntaiseen rahapolitiikan harjoittamiseen koko EU:n alueella. Toisaalta inflaation konvergoitumisessakin on ollut nähtävissä jo hidastumisen merkkejä. Lisäksi nykyisten EMU-jäsenien ongelmana on ollut julkisen talouden kohdalta säädetyt lähentymiskriteerit. Sisämarkkinaohjelman ja varsinkin EMU:n vaikutusten tarkastelun ongelmakohtana on kuitenkin ollut pitkän aikavälin vaikutusten arvioimisen vaikeus, koska pitkän aikavälin dataa ei ole ollut vielä saatavissa.
Euroopan unioni, integraatio, konvergenssi, Sisämarkkinaohjelma, EMU
Taloudellinen integraatio on ollut yksi viime vuosikymmenien taloudellisen kehityksen tunnusomaisimmista piirteistä toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa. Taloudellisen integraation avulla Euroopan unioni on pyrkii edistämään taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta. Taloudellisen konvergenssin tutkimisesta onkin tullut merkittävä osa integraatiotutkimuksesta. Konvergenssitutkimuksen perusteet ovat lähtöisin 1960-luvulta. Taloudellinen yhdentyminen ei ole ollut seurausta vain hyödykekaupan vapauttamisesta, eikä se ole ollut edes puhtaasti taloudellinen ilmiö. Yhteistyötä on tehty rahapolitiikassa, tuotannontekijöiden liikkuvuuden parantamiseksi sekä perinteisen politiikan saralla. Euroopassa merkittävimpinä tapahtumina integraation ja taloudellisen lähentymisen saralla voidaan pitää Euroopan komission vuonna 1985 julkistamaa Valkoista kirjaa (Completing the Internal Market) sisämarkkinaohjelman loppuunviemiseksi ja vuonna 1992 hyväksyttyä Maastrichtin sopimusta, joka loi pohjan talous- ja rahaliitto EMU:lle.
Tutkimus on luonteeltaan enimmäkseen teoreettinen mutta tutkimuksessa on käytetty myös taloudellisia tilastoja. Tutkimuskohteena on sisämarkkinaohjelman ja talous- ja rahaliitto EMU:n vaikutus Euroopan unionin jäsenmaiden taloudelliseen lähentymiseen. Tutkimuksen pohjana on käytetty eri taloudellisen konvergaation malleja ja teoriaa, kuten Mundellin (1968) optimaalisten valuutta-alueiden teoriaa, Solowin ja Swanin (1965) neoklassista kasvuteoriaa, Krugmanin (1991) taloudellista maantietoa, tulliunioniteorioita sekä erilaisia tutkimuksia rahaliiton vaikutuksista. Lähteinä on käytetty myös De Grauwen (2000) ja Hansenin & Nielsenin (1997) malleja.
Taloudellisen konvergaation tuloksista ja vaikutuksista teoria ja tutkimus on montaa eri mieltä, eikä yhtenäistä linjaa ole. Konvergenssia EU:ssa on tapahtunut varsinkin inflaatioissa ja (pitkissä)koroissa, jotka ovat konvergoituneet merkittävästi kaikilla 25 jäsenmaalla, mikä viittaa samansuuntaiseen rahapolitiikan harjoittamiseen koko EU:n alueella. Toisaalta inflaation konvergoitumisessakin on ollut nähtävissä jo hidastumisen merkkejä. Lisäksi nykyisten EMU-jäsenien ongelmana on ollut julkisen talouden kohdalta säädetyt lähentymiskriteerit. Sisämarkkinaohjelman ja varsinkin EMU:n vaikutusten tarkastelun ongelmakohtana on kuitenkin ollut pitkän aikavälin vaikutusten arvioimisen vaikeus, koska pitkän aikavälin dataa ei ole ollut vielä saatavissa.