Juttukeikalla Tansaniassa. Kehitysmaajournalismin haasteet toimittajan näkökulmasta.
DE FRESNES, TULIKUKKA (2005)
2005
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-01-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14373
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14373
Sisällysluettelo
JOHDANTO 3 1. JOURNALISMIN SISÄLTÖJÄ TUTKITTU PALJON, TYÖPROSESSIA EI 6 1.1. Työprosessin tutkimuksia 7 1.2. Journalistiset gradut vieraasta kulttuurista 8 2. PERUSTIETOA TANSANIASTA 9 3. KULTTUURIN KÄSITTEISTÄ 11 4. TANSANIAN KULTTUURISTA LÄNSITUTKIJOIDEN SANOIN 13 4.1. Polykroninen ja monokroninen aikakäsitys 14 4.2. Neljä kulttuurin pääluokkaa Geert Hofsteden mukaan 15 4.3 Viestintä Tansaniassa 20 Harmoniaan pyrkiminen ja kasvojen säilyttäminen 20 Korkean ja matalan kontekstin viestintä 21 5. JOURNALISMIN OMA KULTTUURI 22 5.1. Ammattilaisten neuvoja jutuntekoon 22 Näkökulma 22 Journalistinen vuorovaikutustilanne 23 Hyvä kova ripeä toimittaja 24 5.2. Kriittisiä näkemyksiä journalismin olemuksesta 26 6. VIERAAN KULTTUURIN YMMÄRTÄMINEN JA VÄÄRINYMMÄRTÄMINEN 27 6.1. Kulttuurishokki ja havaitseminen 28 6.2. Stereotypiat: journalistin ristiriitainen työkalu 30 6.3. Henkilökohtaiseen toimintaan liittyviä ohjeita ulkomailla 32 7. KENTTÄTYÖSSÄ TANSANIASSA: VIISI ERILAISTA JUTTUKEIKKAA 34 7.1. Rastafarit: juttukeikka, jolta en koskaan tehnyt juttua 34 7.2. Ihonvaalennus: asia, josta kaikki tietävät mutta kukaan ei halua puhua 36 7.3. Jumuiva Moreto: peloton ja vähäpuheinen lounasyrittäjä 37 7.4. Kumppanin VOX-juttu: sitä itseään eli henkilökuva suomalaisesta kehitystyöntekijästä 39 7.5. Morogoro-Tampere-juttu: eksoottista hupijournalismia aidoimmillaan 39 8. JOURNALISTISEN KENTTÄTYÖN ANALYYSIMENETELMIÄ 40 8.1. Laadullinen tutkimus, tapaustutkimus, toimintatutkimus 40 8.2. Analyysin kulku raaka-aineistosta havainnoiksi ja tutkimustuloksiksi 41 9. ODOTTAMATTOMIA JA ODOTETTUJA HAVAINTOJA 43 9.1. Ensimmäinen eli väljin tyypittelyseula 44 Odottelu 44 Siirtyminen paikasta toiseen 45 Kuvauksia työnteosta 47 9.2. Toinen eli tarkempi seula 47 Tapaaminen sujuu hyvin 48 Tapaamisessa on takaiskuja, joku kieltäytyy haastattelusta 49 Tunnelma on pettynyt tai ahdistunut 49 9.3. Haastatteluaineistosta tekemiäni huomioita 50 Haastateltava puhuu mielellään, kunnolla 51 Yhteisymmärrystä ei löydy, vaikka yritys on kova 52 Tulkki ottaa ohjat käsiinsä haastattelussa 53 10. TULOKSIA: JOURNALISMI JA TANSANIA TÖRMÄYSKURSSILLA 53 10.1. Kulttuurienväliset teoriat käytännössä 54 Kollektiivinen kulttuuri helpottaa tiedonkeruuta 54 Epävarmuuden sietokyky tärkeämpi tekijä kuin aikakäsitys 55 Kulttuurishokki yllättää vuoden jälkeen 55 Kulttuurienvälinen kompetenssi tipotiessään 57 Valtaetäisyys sekä korkean ja matalan kontekstin viestintä aineistossa 57 10.2. Muita kuin kulttuuriteorioilla selitettäviä vuorovaikutustilanteiden piirteitä 60 Marssijärjestys 60 Epämuodollisuuden merkitys haastattelujen onnistumisessa 60 Pieni ryhmä helpottaa haastattelun onnistumista 61 10.3. Kaksi casea: mikä meni vikaan kulttuuriteorioiden näkökulmasta? 62 Morogoro Hotel 62 Kambalan kylä, Jumuiva Moreton haastattelu 63 10.4. Tansaniassa joutuu työskentelemään ilman journalistisia rutiineja 64 10.5. Journalistinen frame ei kohtaa Tansaniaa mikä neuvoksi? 67 10.6. Kaukaisen maan demoralisoiva vaikutus 69 10.7. Metodin arviointia 70 11. YHTEENVETO 72 LÄHTEET 78 LIITTEET 81
Tiivistelmä
Hakutermit:
journalismi, toimittaja, kehitysmaajournalismi, ulkomaajournalismi, työprosessi, Tansania
Kehitysmaajournalismi on ollut kritiikin kohteena vuosikymmeniä. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että tiedotusvälineissä on hyvin vähän kehitysmaista kertovia juttuja. Kun juttuja on, ne käsittelevät yleensä joko sotia, köyhyyttä ja kurjuutta tai ovat yltiöempaattisia eksotiikkakuvauksia. Journalistisessa pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kehitysmaajournalismin tekemistä toimittajan näkökulmasta. Pohdin, miksi toimittajat jatkavat yksipuolisten juttujen tekemistä, vaikka he ovat tietoisia kritiikistä ja siitä, että yksipuolinen journalismi antaa kehitysmaista vääristyneen kuvan.
Gradun tutkimuskohteena on journalistinen työprosessi, esimerkkitapauksena oma kolmen viikon juttukeikkani Tansaniassa. Juttukeikka on myös gradun journalistinen työ. Tarkastelen työprosessia Tansaniassa pitämäni juttupäiväkirjan ja siellä tekemieni journalististen haastatteluiden kautta. Selvitän osallistuvan havainnoinnin, grounded-teorian sekä kriittisen reflektion keinoin, minkälaisiin ongelmiin toimittaja törmää työskennellessään vieraassa kulttuurissa, ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että toimittaja tekee kehitysmaasta stereotyyppisiä juttuja. Keskityn tutkimaan journalistisen työprosessin tiedonkeruuvaihetta, koska siinä toimittaja on selvimmin vuorovaikutuksessa vieraan kulttuurin kanssa. Keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä on kulttuurienvälisen viestinnän sekä journalistisen työprosessin teorioita.
Alkuoletukseni on, että Tansanian ja Suomen kulttuurien erilaisuus vaikeuttaa monipuolisten juttujen tekemistä. Kulttuurieroilla onkin suuri vaikutus työntekoon, mutta vielä enemmän siihen vaikuttavat toimittajan kotimaassaan omaksumat journalistiset konventiot. Suomessa hyväksi todettu juttuformaatti asiantuntijahaastateltavineen ei aina toimi vieraassa kulttuurissa vaan voi tuottaa tahattomia kliseitä. Kulttuurishokki vaikuttaa voimakkaammin, jos Tansaniassa on työssä kuin silloin, kun siellä lomailee. Kulttuurishokin aiheuttama epävarmuus puolestaan saa toimittajan tukeutumaan tavallista hanakammin kuluneisiin juttuaiheisiin ja stereotyyppisiin journalistisiin ratkaisuihin. Toisaalta kun juttu julkaistaan maantieteellisesti kaukana, journalistinen etiikka rapistuu: faktoja ei viitsi tarkistaa eikä juttuja antaa haastateltaville luettaviksi.
Ei ole ihmeellistä, että toimittajat sortuvat stereotyyppiseen journalismiin, sillä tavanomaisenkin jutun tekeminen on Tansaniassa vaativaa. Sen välttäminen on silti mahdollista. Toimittajan pitää kiinnittää huomiota omaan kulttuurisidonnaisuuteensa ja rutinoituneisiin työnteon tapoihin. Havaitsemme vieraasta kulttuurista asioita, joita odotamme siellä kohtaavamme. Toimittajan on luotettava siihen, että muutkin juttutyypit kuin kurjuuden kuvaukset tai eksoottisuutta korostavat matkakertomukset ovat informatiivisia ja kiinnostavia. Arkiset juttuaiheet antavat totuudenmukaisemman kuvan Tansanian elämästä kuin raportit hiv-tilastoista tai kehitysyhteistyömäärärahoista.
journalismi, toimittaja, kehitysmaajournalismi, ulkomaajournalismi, työprosessi, Tansania
Kehitysmaajournalismi on ollut kritiikin kohteena vuosikymmeniä. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että tiedotusvälineissä on hyvin vähän kehitysmaista kertovia juttuja. Kun juttuja on, ne käsittelevät yleensä joko sotia, köyhyyttä ja kurjuutta tai ovat yltiöempaattisia eksotiikkakuvauksia. Journalistisessa pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kehitysmaajournalismin tekemistä toimittajan näkökulmasta. Pohdin, miksi toimittajat jatkavat yksipuolisten juttujen tekemistä, vaikka he ovat tietoisia kritiikistä ja siitä, että yksipuolinen journalismi antaa kehitysmaista vääristyneen kuvan.
Gradun tutkimuskohteena on journalistinen työprosessi, esimerkkitapauksena oma kolmen viikon juttukeikkani Tansaniassa. Juttukeikka on myös gradun journalistinen työ. Tarkastelen työprosessia Tansaniassa pitämäni juttupäiväkirjan ja siellä tekemieni journalististen haastatteluiden kautta. Selvitän osallistuvan havainnoinnin, grounded-teorian sekä kriittisen reflektion keinoin, minkälaisiin ongelmiin toimittaja törmää työskennellessään vieraassa kulttuurissa, ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että toimittaja tekee kehitysmaasta stereotyyppisiä juttuja. Keskityn tutkimaan journalistisen työprosessin tiedonkeruuvaihetta, koska siinä toimittaja on selvimmin vuorovaikutuksessa vieraan kulttuurin kanssa. Keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä on kulttuurienvälisen viestinnän sekä journalistisen työprosessin teorioita.
Alkuoletukseni on, että Tansanian ja Suomen kulttuurien erilaisuus vaikeuttaa monipuolisten juttujen tekemistä. Kulttuurieroilla onkin suuri vaikutus työntekoon, mutta vielä enemmän siihen vaikuttavat toimittajan kotimaassaan omaksumat journalistiset konventiot. Suomessa hyväksi todettu juttuformaatti asiantuntijahaastateltavineen ei aina toimi vieraassa kulttuurissa vaan voi tuottaa tahattomia kliseitä. Kulttuurishokki vaikuttaa voimakkaammin, jos Tansaniassa on työssä kuin silloin, kun siellä lomailee. Kulttuurishokin aiheuttama epävarmuus puolestaan saa toimittajan tukeutumaan tavallista hanakammin kuluneisiin juttuaiheisiin ja stereotyyppisiin journalistisiin ratkaisuihin. Toisaalta kun juttu julkaistaan maantieteellisesti kaukana, journalistinen etiikka rapistuu: faktoja ei viitsi tarkistaa eikä juttuja antaa haastateltaville luettaviksi.
Ei ole ihmeellistä, että toimittajat sortuvat stereotyyppiseen journalismiin, sillä tavanomaisenkin jutun tekeminen on Tansaniassa vaativaa. Sen välttäminen on silti mahdollista. Toimittajan pitää kiinnittää huomiota omaan kulttuurisidonnaisuuteensa ja rutinoituneisiin työnteon tapoihin. Havaitsemme vieraasta kulttuurista asioita, joita odotamme siellä kohtaavamme. Toimittajan on luotettava siihen, että muutkin juttutyypit kuin kurjuuden kuvaukset tai eksoottisuutta korostavat matkakertomukset ovat informatiivisia ja kiinnostavia. Arkiset juttuaiheet antavat totuudenmukaisemman kuvan Tansanian elämästä kuin raportit hiv-tilastoista tai kehitysyhteistyömäärärahoista.