Russland- und Deutschlandbilder bei Ingo Schulze und Wladimir Kaminer. Untersuchungen zur literarischen Imagologie
VARPIO, TUULI (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VARPIO, TUULI
2005
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2005-01-11Tiivistelmä
Tutkielmani kuuluu kirjallisuustieteellisen imagologian alaan ja käsittelee Saksa- ja Venäjä-kuvia kahdessa saksankielisen nykykirjallisuuden teoksessa. Kirjallisuustieteellinen imagologia tieteenalana on ollut tunnettu jo 1950-luvulta lähtien mutta se on edelleen erityisesti Suomessa jäänyt varsin tuntemattomaksi.
Tutkielmani teoreettisena lähtökohtana esittelen kirjallisuustieteellisen imagologian tieteenalana, kerron sen historiasta ja tärkeimmistä vaikuttajista. Kuvaan myös kirjallisuutta imagologian tutkimuskohteena ja perehdyn tieteenalan tutkimustehtäviin ja merkitykseen, joista suurimpana moni imagologi pitää kansojen ja kulttuurien välisen ymmärryksen kasvattamista ja kirjallisuudessa esiintyvien kansallisuusstereotypioiden julki tuomista ja niiden taustojen analysointia.
Mikään imagologinen tutkimus kansallisuuskuvista kirjallisuudesta ei ole mahdollinen ilman, että käsitteet stereotyyppi, ennakkoluulo ja image ts. kuva otetaan käsittelyyn. Tutkielmassani esittelen määrittelyt edellä mainituille käsitteille ja myöhemmässä vaiheessa paneudun vielä käsitteeseen image kirjallisuustieteellisen imagologian kannalta. Imagologian kuvat tai imaget koostuvat useista elementeistä, joita kirjallisuudessa voidaan pitää eri tyyppisinä kansallisuuspiirteinä.
Empiirisen analyysini pohjalla on Ingo Schulzen teos ”33 Augenblicke des Glücks” (1995) sekä Wladimir Kaminerin ”Russendisko” (2000). Empiirisessä osassani pyrin löytämään kirjojen Venäjä- ja Saksakuvauksista yhtenäisyyksiä ja eroavaisuuksia. Käsittelen kansalliskuvia omakuvina (saks. Selbstbild tai Autoimage) ja kuvina vieraasta (saks. Fremdbild tai Heteroimage). Kansalliskuvien yhteydessä pohdin myös, kuinka stereotyyppisinä kirjailijoiden kuvauksia voidaan pitää ja välittävätkö kirjailijat teoksissaan mahdollisia ennakkoluuloja. Perehdyn kirjoissa esitettyihin ihmiskuviin ja hahmoihin, saksalaisten ja venäläisten arkipäiväiseen yhdessäeloon teoksissa, yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, molempien maiden kulttuurielämän kuvaukseen sekä lyhyesti vieraan maan luonnon merkitykseen teoksissa.
Tutkielmani osoittaa, että uuden ajan saksalaisten ja venäläisten kirjailijoiden kuvaukset toisistaan noudattavat jo vapaampaa kaavaa, kuin mitä kylmän sodan aikana olisi luultavasti ollut mahdollista. Kirjailijoiden vapaus kirjoittaa, mitä haluavat ja mistä haluavat ei silti tee heidän Saksa- ja Venäjäkuvauksistaan ennakkoluuloisia tai rasistisia. Stereotyyppisiä kuvauksia sen sijaan teoksista löytyy useita, mutta nekin kohdistuvat usein vain tiettyihin hahmoihin, eivätkä saksalaisiin tai venäläisiin koko kansana. Totean myös, että yksiselitteisiä kansallisuuskuvia on sekä kirjallisuudesta että reaalimaailmasta varsin hankala löytää ja että kuvat ovat lähes aina monien eri piirteiden summa.
Tutkielmani teoreettisena lähtökohtana esittelen kirjallisuustieteellisen imagologian tieteenalana, kerron sen historiasta ja tärkeimmistä vaikuttajista. Kuvaan myös kirjallisuutta imagologian tutkimuskohteena ja perehdyn tieteenalan tutkimustehtäviin ja merkitykseen, joista suurimpana moni imagologi pitää kansojen ja kulttuurien välisen ymmärryksen kasvattamista ja kirjallisuudessa esiintyvien kansallisuusstereotypioiden julki tuomista ja niiden taustojen analysointia.
Mikään imagologinen tutkimus kansallisuuskuvista kirjallisuudesta ei ole mahdollinen ilman, että käsitteet stereotyyppi, ennakkoluulo ja image ts. kuva otetaan käsittelyyn. Tutkielmassani esittelen määrittelyt edellä mainituille käsitteille ja myöhemmässä vaiheessa paneudun vielä käsitteeseen image kirjallisuustieteellisen imagologian kannalta. Imagologian kuvat tai imaget koostuvat useista elementeistä, joita kirjallisuudessa voidaan pitää eri tyyppisinä kansallisuuspiirteinä.
Empiirisen analyysini pohjalla on Ingo Schulzen teos ”33 Augenblicke des Glücks” (1995) sekä Wladimir Kaminerin ”Russendisko” (2000). Empiirisessä osassani pyrin löytämään kirjojen Venäjä- ja Saksakuvauksista yhtenäisyyksiä ja eroavaisuuksia. Käsittelen kansalliskuvia omakuvina (saks. Selbstbild tai Autoimage) ja kuvina vieraasta (saks. Fremdbild tai Heteroimage). Kansalliskuvien yhteydessä pohdin myös, kuinka stereotyyppisinä kirjailijoiden kuvauksia voidaan pitää ja välittävätkö kirjailijat teoksissaan mahdollisia ennakkoluuloja. Perehdyn kirjoissa esitettyihin ihmiskuviin ja hahmoihin, saksalaisten ja venäläisten arkipäiväiseen yhdessäeloon teoksissa, yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, molempien maiden kulttuurielämän kuvaukseen sekä lyhyesti vieraan maan luonnon merkitykseen teoksissa.
Tutkielmani osoittaa, että uuden ajan saksalaisten ja venäläisten kirjailijoiden kuvaukset toisistaan noudattavat jo vapaampaa kaavaa, kuin mitä kylmän sodan aikana olisi luultavasti ollut mahdollista. Kirjailijoiden vapaus kirjoittaa, mitä haluavat ja mistä haluavat ei silti tee heidän Saksa- ja Venäjäkuvauksistaan ennakkoluuloisia tai rasistisia. Stereotyyppisiä kuvauksia sen sijaan teoksista löytyy useita, mutta nekin kohdistuvat usein vain tiettyihin hahmoihin, eivätkä saksalaisiin tai venäläisiin koko kansana. Totean myös, että yksiselitteisiä kansallisuuskuvia on sekä kirjallisuudesta että reaalimaailmasta varsin hankala löytää ja että kuvat ovat lähes aina monien eri piirteiden summa.