Eriarvoiset eläimet: ihminen, kone, eläin. Eläindiskurssit ja spesismi Aamulehdessä
HEINONEN, ANNE (2005)
HEINONEN, ANNE
2005
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-01-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14359
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14359
Tiivistelmä
Hakutermit:
spesismi, rasismi, media, eläin, toiseus, diskurssi
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarttua tähän asti lähes huomiotta jääneeseen journalismin osaan, eläinaiheisiin lehtijuttuihin, kertomalla millaisia tapoja medialla on puhua eläimistä, kuinka näissä puhetavoissa eläimet asetetaan eriarvoisiin asemiin ja miten puhetapoja voitaisiin muuttaa eettisemmiksi. Tutkimusaineistoksi arvottiin vuonna 2003 ilmestyneistä Aamulehdistä viikoilla 5, 13, 28 ja 48 ilmestyneet lehdet. Eläinaiheisia juttuja kertyi yhteensä 231 kappaletta.
Tutkimus oli kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa tutkittiin laadullisesti diskurssin käsitteen avulla sitä, miten eläimistä Aamulehdessä kirjoitetaan ja minkälaisia diskursseja eläimistä puhuttaessa käytetään. Aineistona oli 50 juttua, jotka oli arvottu alkuperäisestä 231 jutun aineistosta. Toisessa, määrällisessä osassa tutkittiin sisällön erittelyllä etenkin sitä, miten löydetyt diskurssit kiinnittyvät eri eläinryhmiin.
Diskurssianalyysin perusteella eläimistä puhutaan useilla eri tavoilla. Eläinten kannalta huonoimmiksi puhetavoiksi paljastuivat esineellistäminen ja eläimen esittäminen uhkana. Esineellistäminen esittää eläimen tunteettomana tavarana, jonka ihminen voi omistaa ja josta pitää saada hyötyä. Uhkana esitetty eläin puolestaan nähdään mielipuolisesti toimivana olentona, jota pitää rangaista, vaikka sen toiminta ei todellisuudessa olisi uhka ihmiselle.
Hieman positiivisemmin eläimet esittää inhimillistävä diskurssi. Tässä diskurssissa eläin nähdään yksilönä, mutta sen lajiominaiset piirteet kuitenkin unohdetaan. Monipuolisimman ja todenmukaisimman kuvan eläimistä antaa eläimellistävä diskurssi, joka esittelee eläimen tapoja, tarpeita ja tunteita, ja antaa eläimelle arvon omana itsenään.
Tutkimuksen toisessa osassa, sisällön erittelyssä, paljastui, että lehtijutuissa painotettiin eniten esineellistävää diskurssia, mutta myös eläimellistämistä ja inhimillistämistä käytettiin lähes yhtä paljon. Tuotantoeläimet, laboratorioeläimet ja riistaeläimet esitettiin useimmiten esineinä. Työskentelevät eläimet kuten ravihevoset inhimillistettiin. Villieläin oli lähes joka toisessa jutussa eläimellistetty, ja harvinaisia eläimiä eläimellistettiin jopa villieläimiä useammin.
Eräs rasismin piirre on esittää meihin nähden erilaiset ihmiset stereotypisesti ja negatiivisesti. Eläinaiheisissa jutuissa negatiivisuus näkyy selvästi eläin uhkana -diskurssissa ja stereotypisyys esineellistämisessä. Näissä kahdessa diskurssissa eläimen toiseus korostui eniten.
Tutkimus osoittaa, että Aamulehdessä eläimistä kirjoitetaan epätasa-arvoisesti: lehtien sivuilla eläimissäkin on meitä ja muita. Eläinkirjoittelussa on paljon korjattavaa, jotta eläimistä välittyisi lukijoille monipuolinen ja totuudenmukainen kuva. Kirjoitustapoja olisi helppo muuttaa paremmiksi esimerkiksi lisäämällä juttuihin tietoa eläinten käyttäytymisen syistä.
spesismi, rasismi, media, eläin, toiseus, diskurssi
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarttua tähän asti lähes huomiotta jääneeseen journalismin osaan, eläinaiheisiin lehtijuttuihin, kertomalla millaisia tapoja medialla on puhua eläimistä, kuinka näissä puhetavoissa eläimet asetetaan eriarvoisiin asemiin ja miten puhetapoja voitaisiin muuttaa eettisemmiksi. Tutkimusaineistoksi arvottiin vuonna 2003 ilmestyneistä Aamulehdistä viikoilla 5, 13, 28 ja 48 ilmestyneet lehdet. Eläinaiheisia juttuja kertyi yhteensä 231 kappaletta.
Tutkimus oli kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa tutkittiin laadullisesti diskurssin käsitteen avulla sitä, miten eläimistä Aamulehdessä kirjoitetaan ja minkälaisia diskursseja eläimistä puhuttaessa käytetään. Aineistona oli 50 juttua, jotka oli arvottu alkuperäisestä 231 jutun aineistosta. Toisessa, määrällisessä osassa tutkittiin sisällön erittelyllä etenkin sitä, miten löydetyt diskurssit kiinnittyvät eri eläinryhmiin.
Diskurssianalyysin perusteella eläimistä puhutaan useilla eri tavoilla. Eläinten kannalta huonoimmiksi puhetavoiksi paljastuivat esineellistäminen ja eläimen esittäminen uhkana. Esineellistäminen esittää eläimen tunteettomana tavarana, jonka ihminen voi omistaa ja josta pitää saada hyötyä. Uhkana esitetty eläin puolestaan nähdään mielipuolisesti toimivana olentona, jota pitää rangaista, vaikka sen toiminta ei todellisuudessa olisi uhka ihmiselle.
Hieman positiivisemmin eläimet esittää inhimillistävä diskurssi. Tässä diskurssissa eläin nähdään yksilönä, mutta sen lajiominaiset piirteet kuitenkin unohdetaan. Monipuolisimman ja todenmukaisimman kuvan eläimistä antaa eläimellistävä diskurssi, joka esittelee eläimen tapoja, tarpeita ja tunteita, ja antaa eläimelle arvon omana itsenään.
Tutkimuksen toisessa osassa, sisällön erittelyssä, paljastui, että lehtijutuissa painotettiin eniten esineellistävää diskurssia, mutta myös eläimellistämistä ja inhimillistämistä käytettiin lähes yhtä paljon. Tuotantoeläimet, laboratorioeläimet ja riistaeläimet esitettiin useimmiten esineinä. Työskentelevät eläimet kuten ravihevoset inhimillistettiin. Villieläin oli lähes joka toisessa jutussa eläimellistetty, ja harvinaisia eläimiä eläimellistettiin jopa villieläimiä useammin.
Eräs rasismin piirre on esittää meihin nähden erilaiset ihmiset stereotypisesti ja negatiivisesti. Eläinaiheisissa jutuissa negatiivisuus näkyy selvästi eläin uhkana -diskurssissa ja stereotypisyys esineellistämisessä. Näissä kahdessa diskurssissa eläimen toiseus korostui eniten.
Tutkimus osoittaa, että Aamulehdessä eläimistä kirjoitetaan epätasa-arvoisesti: lehtien sivuilla eläimissäkin on meitä ja muita. Eläinkirjoittelussa on paljon korjattavaa, jotta eläimistä välittyisi lukijoille monipuolinen ja totuudenmukainen kuva. Kirjoitustapoja olisi helppo muuttaa paremmiksi esimerkiksi lisäämällä juttuihin tietoa eläinten käyttäytymisen syistä.