VASTALAUSEESTA VASTARINTAAN Laiton poliittinen toiminta ja suvereenin vallan kritiikki
MUURIMAA, KRISTO (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MUURIMAA, KRISTO
2004
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-12-13Tiivistelmä
Hakutermit:
anarkismi, kansalaistottelemattomuus, vastarinta, eläinaktivismi, postmoderni, maanalainen toiminta
Vastalauseesta vastarintaan tutkii laittoman poliittisen toiminnan suhdetta suvereeniin. Laitonta toimintaa tutkitaan kansalaistottelemattomuuden ja suoran toiminnan teorioiden ja käytäntöjen kautta. Tutkimuskysymystä lähestytään teoreettisesti; metodologisesti kyseessä on tekstianalyysi.
Toiminnan suhdetta valtaan lähdetään tutkimaan perinteisen valtiosuvereniteetin kokemien muutosten kautta. Erilaisista näkemyksistä käsitellään Ulrich Beckin tekstejä refleksiivisestä modernisaatiosta ja globalisaatiosta, Antonio Negrin ja Michael Hardtin teoriaa postmodernista imperiaalisesta suvereniteetista eli Imperiumista sekä Michel Foucaultin ajatuksia biovallasta.
Perinteisempiä näkemyksiä edustavat sopimusteoriat sekä poliittisen velvoittavuuden tarkastelu. Erityistapaus ihmisen suhteesta suvereeniin ovat pakolaiset ja valtiottomat ihmiset, sekä Giorgio Agambenin ajatus poliittisesta maanpaosta, jota verrataan laittoman toiminnan tekemiseen.
Tutkimuksessa käsitellään suoraa toimintaa teoriaa pääasiassa anarkistisen teorian näkökulmasta. Suora toiminta määritellään toiminnaksi, joka pyrkii saavuttamaan halutun tavoitteen itse, yksilön tai ryhmän omin voimin. Suorassa toiminnassa on myös kyse vallasta: toimija pyrkii käyttämään itse valtaa itseään koskevissa asioissa ja ohittaa ulkopuoliset auktoriteetit ja edustukselliset instituutiot. Suoraa toimintaa tehneistä liikkeistä käsitellään Underground railroad, luddiitit, suffragetit ja Eläinten vapautusrintama.
Suoran toiminnan teorian rinnalla tarkastellaan kansalaistottelemattomuutta, pääasiallisena lähteenä John Rawls. Kansalaistottelemattomuus määritellään lain rikkomiseksi, jonka tarkoitus on toimia vähemmistön käyttämänä puheenvuorona lain laatijoille. Kansalaistottelemattomuus tapahtuu poliittisen järjestyksen perustan ja lain hengen hyväksyvänä kansalaisena, joka haluaa vain huomauttaa vallanpitäjiä näiden tekemästä virheestä. Kansalaistottelemattomuudesta on myös erilaisia näkemyksiä, kuten Mohandas Gandhin satyagraha eli passiivinen vastarinta, joka luottaa moraalisen toiminnan ja totuuden voittoon, ja on vallankumouksellisempaa kuin rawlslainen kansalaistottelemattomuus.
Kansalaistottelemattomuuden laajennos on uusi poliittinen tottelemattomuus, joka pyrkii haastamaan uuden imperiaalisen suvereenin vallan ja biovallan mekanismit. Tätä käsitellään Negrin ja Hardtin sekä tällaista toimintaa tekevien liikkeiden omien tekstien kautta.
Kansalaistottelemattomuuden ja suoran toiminnan keskeinen ero on kansalaistottelemattomuuden symbolinen ja epäsuora luonne, joka tosin on vähemmän selkeä gandhilaisessa kansalaistottelemattomuudessa ja uudessa poliittisessa tottelemattomuudessa. Samoin suora toiminta on selkeästi kansalaistottelemattomuutta kumouksellisempaa suhteessa valtaan. Myös tässä gandhilaisuus ja uusi poliittinen tottelemattomuus eroavat rawlslaisesta perinteisestä kansalaistottelemattomuudesta.
Perinteinen kansalaistottelemattomuus ei kykene tunnistamaan postmodernin teorian esittämiä suvereeniteetin muutoksia, vaan kohdistaa protestinsa valtioon. Suora toiminta ja gandhilainen kansalaistottelemattomuus taas toimivat suvereniteetista välittämättä, eivätkä ota kantaa näihin muutoksiin.
anarkismi, kansalaistottelemattomuus, vastarinta, eläinaktivismi, postmoderni, maanalainen toiminta
Vastalauseesta vastarintaan tutkii laittoman poliittisen toiminnan suhdetta suvereeniin. Laitonta toimintaa tutkitaan kansalaistottelemattomuuden ja suoran toiminnan teorioiden ja käytäntöjen kautta. Tutkimuskysymystä lähestytään teoreettisesti; metodologisesti kyseessä on tekstianalyysi.
Toiminnan suhdetta valtaan lähdetään tutkimaan perinteisen valtiosuvereniteetin kokemien muutosten kautta. Erilaisista näkemyksistä käsitellään Ulrich Beckin tekstejä refleksiivisestä modernisaatiosta ja globalisaatiosta, Antonio Negrin ja Michael Hardtin teoriaa postmodernista imperiaalisesta suvereniteetista eli Imperiumista sekä Michel Foucaultin ajatuksia biovallasta.
Perinteisempiä näkemyksiä edustavat sopimusteoriat sekä poliittisen velvoittavuuden tarkastelu. Erityistapaus ihmisen suhteesta suvereeniin ovat pakolaiset ja valtiottomat ihmiset, sekä Giorgio Agambenin ajatus poliittisesta maanpaosta, jota verrataan laittoman toiminnan tekemiseen.
Tutkimuksessa käsitellään suoraa toimintaa teoriaa pääasiassa anarkistisen teorian näkökulmasta. Suora toiminta määritellään toiminnaksi, joka pyrkii saavuttamaan halutun tavoitteen itse, yksilön tai ryhmän omin voimin. Suorassa toiminnassa on myös kyse vallasta: toimija pyrkii käyttämään itse valtaa itseään koskevissa asioissa ja ohittaa ulkopuoliset auktoriteetit ja edustukselliset instituutiot. Suoraa toimintaa tehneistä liikkeistä käsitellään Underground railroad, luddiitit, suffragetit ja Eläinten vapautusrintama.
Suoran toiminnan teorian rinnalla tarkastellaan kansalaistottelemattomuutta, pääasiallisena lähteenä John Rawls. Kansalaistottelemattomuus määritellään lain rikkomiseksi, jonka tarkoitus on toimia vähemmistön käyttämänä puheenvuorona lain laatijoille. Kansalaistottelemattomuus tapahtuu poliittisen järjestyksen perustan ja lain hengen hyväksyvänä kansalaisena, joka haluaa vain huomauttaa vallanpitäjiä näiden tekemästä virheestä. Kansalaistottelemattomuudesta on myös erilaisia näkemyksiä, kuten Mohandas Gandhin satyagraha eli passiivinen vastarinta, joka luottaa moraalisen toiminnan ja totuuden voittoon, ja on vallankumouksellisempaa kuin rawlslainen kansalaistottelemattomuus.
Kansalaistottelemattomuuden laajennos on uusi poliittinen tottelemattomuus, joka pyrkii haastamaan uuden imperiaalisen suvereenin vallan ja biovallan mekanismit. Tätä käsitellään Negrin ja Hardtin sekä tällaista toimintaa tekevien liikkeiden omien tekstien kautta.
Kansalaistottelemattomuuden ja suoran toiminnan keskeinen ero on kansalaistottelemattomuuden symbolinen ja epäsuora luonne, joka tosin on vähemmän selkeä gandhilaisessa kansalaistottelemattomuudessa ja uudessa poliittisessa tottelemattomuudessa. Samoin suora toiminta on selkeästi kansalaistottelemattomuutta kumouksellisempaa suhteessa valtaan. Myös tässä gandhilaisuus ja uusi poliittinen tottelemattomuus eroavat rawlslaisesta perinteisestä kansalaistottelemattomuudesta.
Perinteinen kansalaistottelemattomuus ei kykene tunnistamaan postmodernin teorian esittämiä suvereeniteetin muutoksia, vaan kohdistaa protestinsa valtioon. Suora toiminta ja gandhilainen kansalaistottelemattomuus taas toimivat suvereniteetista välittämättä, eivätkä ota kantaa näihin muutoksiin.