Koulunkäyntiavustajien työn kehittämisen mahdollisuuksia
Kurkela, Anu; Mankinen, Minna (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kurkela, Anu
Mankinen, Minna
2004
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2004-12-13Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää keinoja, joilla koulunkäyntiavustajien työtä voisi kehittää. Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen ja se toteutettiin fenomenografista tutkimusotetta hyväksi käyttäen.
Tutkimusaineistoa kerättiin joulukuusta 2003 lokakuuhun 2004 asti. Aineisto koostui Hämeenlinnan ja sen seutukuntien ylemmistä toimihenkilöistä, koulunkäyntiavustajista sekä muista henkilöistä, jotka ovat ammattinsa puolesta aktiivisesti tekemisissä koulunkäyntiavustajien kanssa. Pääosa teemahaastatteluista oli yksilöhaastatteluita, poikkeuksena koulunkäyntiavustajien haastattelu, joka suoritettiin ryhmässä.
Koulunkäyntiavustajien työnkuva kouluissa vaihtelee suuresti. Syitä tähän vaihteluun on useita, suurimpina koulunkäyntiavustajan persoona ja koulun oppilasaineksen heterogeenisuus. Tutkimustulosten mukaan työnkuvan selkiyttäminen voisi olla yksi keino koulunkäyntiavustajan aseman parantamiseen ja ammattikunnan arvostamisen nostamiseen kouluyhteisössä. Työnkuvan selkiyttämisen keinoja ovat mm. työnohjaus ja kehityskeskustelut. Lisäksi kunta- ja koulukohtaiset kuvaukset koulunkäyntiavustajien työstä voivat osaltaan olla tukemassa avustajien työskentelyä.
Koulunkäyntiavustajien koulutus on kestoltaan suhteellisen lyhyt ja tutkimustulosten mukaan jatkokoulutukselle ja erikoistumiselle olisi tarvetta. Koulutuksen kehittämisen tulee lähteä kentän tarpeista ja esimerkiksi koulunkäyntiavustajien tietoisuutta erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeista tulisi lisätä. Uutena lisäkoulutusmuotona on syksyllä 2004 alkanut koulunkäyntiavustajien erikoisammattitutkinto, joka antaa pätevyyden toimia erikoisosaamista vaativissa tehtävissä oppimisen ohjaamisen ja toimintakyvyn lisäämisen tehtävissä.
Hämeenlinnan seudulla ei ole lähitulevaisuudessa tarkoitusta lisätä erityisopetuksen ryhmiä, vaan sijoittaa lapsia mahdollisuuksien mukaan lähikouluihin. Onnistuakseen tämä integroiminen edellyttää kuitenkin erilaisia tukitoimia. Yksi käytettävissä oleva resurssi on koulunkäyntiavustaja. On todennäköistä, että lähikouluperiaatteen yleistyessä, myös koulunkäyntiavustajien määrä tulee perusopetuksessa lisääntymään.
Tutkimusaineistoa kerättiin joulukuusta 2003 lokakuuhun 2004 asti. Aineisto koostui Hämeenlinnan ja sen seutukuntien ylemmistä toimihenkilöistä, koulunkäyntiavustajista sekä muista henkilöistä, jotka ovat ammattinsa puolesta aktiivisesti tekemisissä koulunkäyntiavustajien kanssa. Pääosa teemahaastatteluista oli yksilöhaastatteluita, poikkeuksena koulunkäyntiavustajien haastattelu, joka suoritettiin ryhmässä.
Koulunkäyntiavustajien työnkuva kouluissa vaihtelee suuresti. Syitä tähän vaihteluun on useita, suurimpina koulunkäyntiavustajan persoona ja koulun oppilasaineksen heterogeenisuus. Tutkimustulosten mukaan työnkuvan selkiyttäminen voisi olla yksi keino koulunkäyntiavustajan aseman parantamiseen ja ammattikunnan arvostamisen nostamiseen kouluyhteisössä. Työnkuvan selkiyttämisen keinoja ovat mm. työnohjaus ja kehityskeskustelut. Lisäksi kunta- ja koulukohtaiset kuvaukset koulunkäyntiavustajien työstä voivat osaltaan olla tukemassa avustajien työskentelyä.
Koulunkäyntiavustajien koulutus on kestoltaan suhteellisen lyhyt ja tutkimustulosten mukaan jatkokoulutukselle ja erikoistumiselle olisi tarvetta. Koulutuksen kehittämisen tulee lähteä kentän tarpeista ja esimerkiksi koulunkäyntiavustajien tietoisuutta erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeista tulisi lisätä. Uutena lisäkoulutusmuotona on syksyllä 2004 alkanut koulunkäyntiavustajien erikoisammattitutkinto, joka antaa pätevyyden toimia erikoisosaamista vaativissa tehtävissä oppimisen ohjaamisen ja toimintakyvyn lisäämisen tehtävissä.
Hämeenlinnan seudulla ei ole lähitulevaisuudessa tarkoitusta lisätä erityisopetuksen ryhmiä, vaan sijoittaa lapsia mahdollisuuksien mukaan lähikouluihin. Onnistuakseen tämä integroiminen edellyttää kuitenkin erilaisia tukitoimia. Yksi käytettävissä oleva resurssi on koulunkäyntiavustaja. On todennäköistä, että lähikouluperiaatteen yleistyessä, myös koulunkäyntiavustajien määrä tulee perusopetuksessa lisääntymään.