Supernatural or Psychological Gothic: An Intertextual Analysis of Bag of Bones by Stephen King with Daphne du Mauriers´s Rebecca as the Main Subtext.
MARJAKANGAS, CECILIA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2004
Englantilainen filologia - English Philology
Hyväksymispäivämäärä
2004-12-08Tiivistelmä
Hakutermit:
Stephen King, Daphne du Maurier, gotiikka, intertekstuaalisuus
Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena oli selvittää, missä määrin Stephen Kingin romaani Bag of Bones edustaa yliluonnollista gotiikkaa, missä määrin psykologista. Tämän tavoitteen saavuttamiseen käytin intertekstuaalisia ja narratologisia menetelmiä. Bag of Bones’illa on lukuisia subtekstejä, joista tärkein on Daphne du Maurierin romaani Rebecca. Kun tein tutkimusta, luin Rebeccaa Bag of Bones’in rinnalla, ja analysoin intertekstuaalisia yhteyksiä niiden välillä. Apunani minulla oli venäläisen Kiril Taranovskin luoma näiden yhteyksien tyyppijako, jota professori Pekka Tammi on kehittänyt ja parantanut edelleen.
Taranovskin ja Tammen lisäksi hyödynsin tutkimukseni intertekstuaalisuutta käsittelevässä luvussa Roland Barthesin, Julia Kristevan ja useiden muiden kirjallisuudentutkijoiden teorioita. Narratologian osuudessa käytin erityisesti Slomith Rimmon-Kenanin ja Mervi Kantokorven tutkimuksia ja kirjoituksia.
Suurin syy narratologian käyttöön analyysissani oli siinä, että Bag of Bones’in päähenkilö ja minä-kertoja Mike Noonan on niin kutsuttu epäluotettava kertoja; narratologiahan on kertomuksen tiedettä. Tähän liittyy myös tutkimuskysymykseni. Romaanissa Mike kertoo oudoista näyistään ja kohtaamistaan aaveista kesämökillään mainelaisessa kylässä Yhdysvalloissa. Hän on perinjuurin järkyttynyt ja sekavassa tilassa, koska hänen vaimonsa Johanna on juuri kuollut. Tämä selittääkin näyt.
Intertekstuaalinen analyysini osoitti, että tulkintani on todennäköinen, vaikka kirjallisuudentutkimuksessa ei täydellistä varmuutta saadakaan. Päätelmääni tukivat Bag of Bones’in subtekstit, joihin Rebecan, toisen psykologisen gotiikan klassikon,lisäksi kuuluivat muiden muassa Ray Bradburyn novelli ”Mars is Heaven” ja Herman Melvillen ”Bartleby, the Scrivener”. Lisäksi tutkin Bag of Bones’in ja Rebecan intertekstuaalisia yhteyksiä satuihin, kuten Tuhkimoon ja Ritari Sinipartaan, sekä raamatullisiin ja apokryfisiin teksteihin. Löysin merkittäviä yhteyksiä näiden tekstien välillä. Tämä sai minut entistä varmemmaksi siitä, että Mike on eräänlainen miespuolinen Hanhiemo, tarinankertoja, joka sepittää kummitusjuttuja eikä aina puhu totta. Mike olikin ennen vaimonsa kuolemaa menestyksekäs kirjailija, joka kirjoitti juuri goottilaisia romaaneja. Menetyksen jälkeen hän kadotti myös luovuutensa
Tutkimustulokseni osoittivat, että Mike Noonan on epäluotettava kertoja, jonka aaveet ja oudot kokemukset voi selittää hänen henkisellä luhistumisellaan ja taustallaan goottilaisena kirjailijana. Bag of Bones onkin toisaalta myös metafiktiivinen romaani, joka jo julkaisuvuonnaan 1998 näytti suuntaa Kingin tuleville teoksille, etenkin Musta torni sarjan kolmelle viimeiselle osalle (2003-2004). Toisin sanoen Bag of Bones on psykologinen, moniselitteinen ja tasoinen romaani, jonka goottilaista kompleksisuutta ei olla täysin osattu arvostaa, kuten ei monesti kirjailijaa itseäänkään.
Stephen King, Daphne du Maurier, gotiikka, intertekstuaalisuus
Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena oli selvittää, missä määrin Stephen Kingin romaani Bag of Bones edustaa yliluonnollista gotiikkaa, missä määrin psykologista. Tämän tavoitteen saavuttamiseen käytin intertekstuaalisia ja narratologisia menetelmiä. Bag of Bones’illa on lukuisia subtekstejä, joista tärkein on Daphne du Maurierin romaani Rebecca. Kun tein tutkimusta, luin Rebeccaa Bag of Bones’in rinnalla, ja analysoin intertekstuaalisia yhteyksiä niiden välillä. Apunani minulla oli venäläisen Kiril Taranovskin luoma näiden yhteyksien tyyppijako, jota professori Pekka Tammi on kehittänyt ja parantanut edelleen.
Taranovskin ja Tammen lisäksi hyödynsin tutkimukseni intertekstuaalisuutta käsittelevässä luvussa Roland Barthesin, Julia Kristevan ja useiden muiden kirjallisuudentutkijoiden teorioita. Narratologian osuudessa käytin erityisesti Slomith Rimmon-Kenanin ja Mervi Kantokorven tutkimuksia ja kirjoituksia.
Suurin syy narratologian käyttöön analyysissani oli siinä, että Bag of Bones’in päähenkilö ja minä-kertoja Mike Noonan on niin kutsuttu epäluotettava kertoja; narratologiahan on kertomuksen tiedettä. Tähän liittyy myös tutkimuskysymykseni. Romaanissa Mike kertoo oudoista näyistään ja kohtaamistaan aaveista kesämökillään mainelaisessa kylässä Yhdysvalloissa. Hän on perinjuurin järkyttynyt ja sekavassa tilassa, koska hänen vaimonsa Johanna on juuri kuollut. Tämä selittääkin näyt.
Intertekstuaalinen analyysini osoitti, että tulkintani on todennäköinen, vaikka kirjallisuudentutkimuksessa ei täydellistä varmuutta saadakaan. Päätelmääni tukivat Bag of Bones’in subtekstit, joihin Rebecan, toisen psykologisen gotiikan klassikon,lisäksi kuuluivat muiden muassa Ray Bradburyn novelli ”Mars is Heaven” ja Herman Melvillen ”Bartleby, the Scrivener”. Lisäksi tutkin Bag of Bones’in ja Rebecan intertekstuaalisia yhteyksiä satuihin, kuten Tuhkimoon ja Ritari Sinipartaan, sekä raamatullisiin ja apokryfisiin teksteihin. Löysin merkittäviä yhteyksiä näiden tekstien välillä. Tämä sai minut entistä varmemmaksi siitä, että Mike on eräänlainen miespuolinen Hanhiemo, tarinankertoja, joka sepittää kummitusjuttuja eikä aina puhu totta. Mike olikin ennen vaimonsa kuolemaa menestyksekäs kirjailija, joka kirjoitti juuri goottilaisia romaaneja. Menetyksen jälkeen hän kadotti myös luovuutensa
Tutkimustulokseni osoittivat, että Mike Noonan on epäluotettava kertoja, jonka aaveet ja oudot kokemukset voi selittää hänen henkisellä luhistumisellaan ja taustallaan goottilaisena kirjailijana. Bag of Bones onkin toisaalta myös metafiktiivinen romaani, joka jo julkaisuvuonnaan 1998 näytti suuntaa Kingin tuleville teoksille, etenkin Musta torni sarjan kolmelle viimeiselle osalle (2003-2004). Toisin sanoen Bag of Bones on psykologinen, moniselitteinen ja tasoinen romaani, jonka goottilaista kompleksisuutta ei olla täysin osattu arvostaa, kuten ei monesti kirjailijaa itseäänkään.