Henkilöstökoulutuksen vaikuttavuus? Tutkimus työhallinnon kelpoisuuskoulutuksen yksilötasolla koetusta merkityksestä.
JAARANEN, TUULA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
JAARANEN, TUULA
2004
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-12-08Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 3 2. ELINIKÄINEN OPPIMINEN JA HENKILÖSTÖKOULUTUS 5 2.1 Elinikäisen oppimisen käsite 5 2.2 Elinikäisen oppimien ulottuvuuksia 8 2.3 Mitä henkilöstökoulutus on? 11 2.4 Henkilöstökoulutuksen tehtävät työhallinnossa 15 2.5 Työhallinnon kelpoisuuskoulutus (KELPO) 18 3. VAIKUTTAVUUS JA ARVIOINTI KÄSITTEINÄ 21 3.1 Vaikuttavuus käsitteenä 22 3.2 Laadun yhteys vaikuttavuuteen 24 3.3 Arviointi käsitteenä 25 3.4 Vaikuttavuuden arviointi ja mittaaminen 27 3.5 Arviointitutkimuksen lähestymistapoja 29 3.5.1 Konventionaalinen lähestymistapa 30 3.5.2 Konstruktivistinen lähestymistapa 31 3.5.3 Pattonin ”kolmas” tie 31 3.5.4 Empowerment evaluation lähestymistapa 32 3.5.5 Arvioinnin metodologinen kenttä 33 4. KOULUTUKSEN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI 36 4.1 Näkökulmia koulutuksen vaikuttavuuden arviointiin 37 4.2 Koulutuksen vaikuttavuuden arvioinnin haasteet 42 5. AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET 45 5.1 Esimerkkejä vaikuttavuuden arvioinnista 45 5.1.1 Suomen Akatemian tutkimuksia 45 5.1.2 Vaikuttavuuden arviointia poliisitoimessa 46 5.1.3 Ikääntyvien työntekijöiden koulutusprojektin vaikuttavuus 46 5.1.4 Avoimen yliopiston opiskelijan muotokuva 47 5.2 Vaikuttavuuden arviointia työhallinnossa 49 5.2.1 Työhallinto osana muuta valtionhallintoa 49 5.2.2 Työhallinnon sisäiset tutkimukset ja pohdinnat 50 5.2.3 Miten työhallinnon kelpoisuuskoulutusta on tutkittu? 54 6. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 55 6.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusongelma 55 6.2 Tutkimuskohde 56 6.3 Metodiset valinnat 58 6.4 Aineiston kerääminen 61 6.5 Aineiston analysoiminen 62 7. TUTKIMUSTULOKSET 66 7.1 Vastuunotto omasta kehittymisestä 66 7.2 Julkilausuttujen tavoitteiden tarkastelua 68 7.3 Sivuvaikutusten tarkastelua 73 7.4 Laaja-alaisuuden ja kokonaisnäkemyksen kehittyminen 75 7.5 Uskallus olla utelias ja ottaa vastaan haasteita 76 7.6 Itseluottamuksen kehittyminen ja tuen merkitys 78 7.7 Yksilön oppimisesta yhteisön oppimiseen 81 7.8 KELPO-opiskelijan muotokuva 85 8. JOHTOPÄÄTÖKSET 89 LÄHTEET 94 LIITE 1 LIITE 2 LIITE 3 LIITE 4 LIITE 5
Tiivistelmä
Hakutermit:
henkilöstökoulutus, vaikuttavuus
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää henkilöstökoulutuksen vaikuttavuutta esimerkkinä työhallinnon henkilöstökoulutuksena toteutettu kelpoisuuskoulutus (KELPO). Työministeriö on toteuttanut tätä koulutusta työhallinnon henkilöstölle yhdessä Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kanssa vuodesta 1986 lähtien yhteensä kuudelle ryhmälle. Koulutuksen on aloittanut yhteensä 286 työhallintolaista, joista 208 oli tutkimuksen tekohetkellä maaliskuussa 2004 valmistunut ja 28 keskeyttänyt. Tarkoituksena oli saada selville osallistujien omien subjektiivisten kokemusten kautta tietoa siitä, mikä merkitys tai vaikutus kelpoisuuskoulutuksella on ollut itse kullekin osallistujalle; mitä käänteitä elämässä ja työuralla on koulutuksen suorittamisen jälkeen tapahtunut, miten koulutus on vaikuttanut omaan henkilökohtaiseen kasvuun, ammatilliseen kehittymiseen ja työkäyttäytymiseen. Entä onko hyötyjä nähtävissä työyhteisön tasolla? Hypoteesina oli, että useilla kelpoisuuskoulutuksen käyneillä on tapahtunut koulutuksen jälkeen selkeää urakehitystä, vaikka he eivät sitä ehkä ensisijaisesti koulutukseen lähtiessään tavoitelleet. Lisäksi koulutus on lisännyt kokonaisvaltaisempaa näkemystä omasta työstä ja sen merkityksestä lisäten näin työn hallinnan tunnetta. Oletettavaa myös on, että koulutuksella on ollut merkitystä yksilökohtaisten piilotavoitteiden toteutumisessa.
Tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusongelman kysymyksenasettelu huomioiden tutkimus kohdistettiin kelpoisuuskoulutuksesta jo valmistuneisiin. KELPO II-ryhmästä alkaen koulutukseen hakeutuminen on ollut omaehtoista ja vapaaehtoista, josta johtuen tutkimus suunnattiin ryhmistä II-VI valmistuneisiin. Lisäksi oma kiinnostukseni oli tutkia sitä, miten kelpoisuuskoulutuksen suorittaneet ovat lisänneet ammattitaitoaan ja edenneet urallaan erityisesti työhallinnon tehtävissä. Tältä pohjalta tutkimusjoukkoa rajattiin vielä niin, että tutkimuksessa olivat mukana ne, jotka tutkimuksen tekohetkellä olivat työssä työhallinnossa; työvoimatoimistoissa, työvoimaosastoilla tai työministeriössä. Kriteerinä ”työssäololle” oli se, löytyikö heidän sähköpostiosoitteensa työministeriön TeamWare-sähköpostijärjestelmästä. Näin lopullisen tutkimusjoukon muodosti 131 henkilöä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin niin, että tutkimusjoukkoon kuuluville lähetettiin ennen juhannusta 2004 sähköpostiviesti, joissa heitä pyydettiin kirjoittamaan vapaamuotoinen, noin 1 A4-sivun mittainen kertomus kelpoisuuskoulutuksen jälkeisestä elämästään teemana ”Mikä merkitys tai vaikutus kelpoisuuskoulutuksella on ollut Sinun elämässäsi?” Toimeksiannossa tuotiin näkyviin tutkimusongelmaan asettamani teemat ikään kuin virikkeiksi kirjoittamiselle. Tavoitteena oli, että vastaajat toisivat näkyviin juuri niitä asioita, joita he itse kokivat merkityksellisinä. Kertomuksensa palautti 96 kelpoisuuskoulutuksesta valmistunutta. Vastausprosentiksi tuli 73,3 % ja vastanneita oli kaikista ryhmistä yli 50 %. Aineiston analysointi tehtiin sisältöanalyysin avulla.
Tutkimustulokset vahvistavat hypoteesini oikeaksi. Useimpien tavoitteena oli ollut koulutukseen lähtiessä puhtaasti itsensä kehittäminen. Valmistumisen jälkeen varsin monet olivat edenneet selkeästi urallaan, työhallinnon sisällä tai sijaisuuksia työhallinnon ulkopuolella hoitaen. Tutkimustulokset todentavat myös, että koulutus oli edistänyt kokonaisnäkemyksen kehittymistä, alan ymmärtämistä, laaja-alaisuutta, ongelmanratkaisun ja ajattelun taitojen oppimista sekä valmiutta olla utelias. Opiskelun tuomat myönteiset oppimiskokemukset ja tulokset vahvistivat itseluottamusta ja itsetuntoa jopa siinä määrin, että uskallus ottaa vastaan uusia haasteita lisääntyi ja usko omiin mahdollisuuksiin niin haastavammissa työtehtävissä kuin jatko-opinnoissakin kasvoi. Monesta tulikin elinikäisiä opiskelijoita, elämäntapaopiskelijoita. Esiin nousi myös vahvasti eri suunnilta tulevan sosiaalisen tuen merkitys oppimisprosessin eri vaiheissa. Koulutuksesta nähtiin olevan selkeästi hyötyä yksilöille. Henkilöstökoulutuksen perimmäisenä tarkoituksena on saada hyötyjä niin yksilö- kuin työyhteisötasollakin; päästä yksilön oppimisesta yhteisön oppimiseen. Tämä ei kaikilta osin näyttänyt mahdollistuneen ja siihen kohdistuukin suurin henkilöstökoulutuksen vaikuttavuuden haaste.
henkilöstökoulutus, vaikuttavuus
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää henkilöstökoulutuksen vaikuttavuutta esimerkkinä työhallinnon henkilöstökoulutuksena toteutettu kelpoisuuskoulutus (KELPO). Työministeriö on toteuttanut tätä koulutusta työhallinnon henkilöstölle yhdessä Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kanssa vuodesta 1986 lähtien yhteensä kuudelle ryhmälle. Koulutuksen on aloittanut yhteensä 286 työhallintolaista, joista 208 oli tutkimuksen tekohetkellä maaliskuussa 2004 valmistunut ja 28 keskeyttänyt. Tarkoituksena oli saada selville osallistujien omien subjektiivisten kokemusten kautta tietoa siitä, mikä merkitys tai vaikutus kelpoisuuskoulutuksella on ollut itse kullekin osallistujalle; mitä käänteitä elämässä ja työuralla on koulutuksen suorittamisen jälkeen tapahtunut, miten koulutus on vaikuttanut omaan henkilökohtaiseen kasvuun, ammatilliseen kehittymiseen ja työkäyttäytymiseen. Entä onko hyötyjä nähtävissä työyhteisön tasolla? Hypoteesina oli, että useilla kelpoisuuskoulutuksen käyneillä on tapahtunut koulutuksen jälkeen selkeää urakehitystä, vaikka he eivät sitä ehkä ensisijaisesti koulutukseen lähtiessään tavoitelleet. Lisäksi koulutus on lisännyt kokonaisvaltaisempaa näkemystä omasta työstä ja sen merkityksestä lisäten näin työn hallinnan tunnetta. Oletettavaa myös on, että koulutuksella on ollut merkitystä yksilökohtaisten piilotavoitteiden toteutumisessa.
Tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusongelman kysymyksenasettelu huomioiden tutkimus kohdistettiin kelpoisuuskoulutuksesta jo valmistuneisiin. KELPO II-ryhmästä alkaen koulutukseen hakeutuminen on ollut omaehtoista ja vapaaehtoista, josta johtuen tutkimus suunnattiin ryhmistä II-VI valmistuneisiin. Lisäksi oma kiinnostukseni oli tutkia sitä, miten kelpoisuuskoulutuksen suorittaneet ovat lisänneet ammattitaitoaan ja edenneet urallaan erityisesti työhallinnon tehtävissä. Tältä pohjalta tutkimusjoukkoa rajattiin vielä niin, että tutkimuksessa olivat mukana ne, jotka tutkimuksen tekohetkellä olivat työssä työhallinnossa; työvoimatoimistoissa, työvoimaosastoilla tai työministeriössä. Kriteerinä ”työssäololle” oli se, löytyikö heidän sähköpostiosoitteensa työministeriön TeamWare-sähköpostijärjestelmästä. Näin lopullisen tutkimusjoukon muodosti 131 henkilöä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin niin, että tutkimusjoukkoon kuuluville lähetettiin ennen juhannusta 2004 sähköpostiviesti, joissa heitä pyydettiin kirjoittamaan vapaamuotoinen, noin 1 A4-sivun mittainen kertomus kelpoisuuskoulutuksen jälkeisestä elämästään teemana ”Mikä merkitys tai vaikutus kelpoisuuskoulutuksella on ollut Sinun elämässäsi?” Toimeksiannossa tuotiin näkyviin tutkimusongelmaan asettamani teemat ikään kuin virikkeiksi kirjoittamiselle. Tavoitteena oli, että vastaajat toisivat näkyviin juuri niitä asioita, joita he itse kokivat merkityksellisinä. Kertomuksensa palautti 96 kelpoisuuskoulutuksesta valmistunutta. Vastausprosentiksi tuli 73,3 % ja vastanneita oli kaikista ryhmistä yli 50 %. Aineiston analysointi tehtiin sisältöanalyysin avulla.
Tutkimustulokset vahvistavat hypoteesini oikeaksi. Useimpien tavoitteena oli ollut koulutukseen lähtiessä puhtaasti itsensä kehittäminen. Valmistumisen jälkeen varsin monet olivat edenneet selkeästi urallaan, työhallinnon sisällä tai sijaisuuksia työhallinnon ulkopuolella hoitaen. Tutkimustulokset todentavat myös, että koulutus oli edistänyt kokonaisnäkemyksen kehittymistä, alan ymmärtämistä, laaja-alaisuutta, ongelmanratkaisun ja ajattelun taitojen oppimista sekä valmiutta olla utelias. Opiskelun tuomat myönteiset oppimiskokemukset ja tulokset vahvistivat itseluottamusta ja itsetuntoa jopa siinä määrin, että uskallus ottaa vastaan uusia haasteita lisääntyi ja usko omiin mahdollisuuksiin niin haastavammissa työtehtävissä kuin jatko-opinnoissakin kasvoi. Monesta tulikin elinikäisiä opiskelijoita, elämäntapaopiskelijoita. Esiin nousi myös vahvasti eri suunnilta tulevan sosiaalisen tuen merkitys oppimisprosessin eri vaiheissa. Koulutuksesta nähtiin olevan selkeästi hyötyä yksilöille. Henkilöstökoulutuksen perimmäisenä tarkoituksena on saada hyötyjä niin yksilö- kuin työyhteisötasollakin; päästä yksilön oppimisesta yhteisön oppimiseen. Tämä ei kaikilta osin näyttänyt mahdollistuneen ja siihen kohdistuukin suurin henkilöstökoulutuksen vaikuttavuuden haaste.