Äitiys ja MS-tauti.
RAITOHARJU, HANNA (2004)
2004
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13648
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13648
Tiivistelmä
Hakutermit:
MS-tauti, äitiys, vanhemmuus, sairaus, tarina, kokemus
Tutkielman tavoitteena oli analysoida MS-tautia sairastavien äitien kokemuksia vanhemmuudestaan. Kiinnostuksen kohteina olivat erityisesti seuraavat neljä kokemusaluetta: äitien saama tai tarvitsema tuki ja apu vanhemmuudessa, toisten suhtautuminen äiteihin ja heidän perheisiinsä, äitien oma suhtautuminen ja heidän tuntemuksensa sekä arjen sujuminen lasten kanssa. Tutkielman tarkoituksena oli lisätä tietoa ja ymmärrystä MS-taudista ja sen vaikutuksista vanhemmuuteen ja perhe-elämään paitsi sairastuneille ja heidän läheisilleen myös terveys- ja sosiaalialan ammattilaisille, joilla on tärkeä rooli sairastuneiden ja heidän perheidensä tukemisessa.
Tutkimusaineisto kerättiin MS-liiton tiedotuskanavien kautta välitetyllä kirjoituspyynnöllä. Aineisto koostui yhdeksästä kirjoituspyyntöön vastanneen MS-tautia sairastavan äidin vanhemmuustarinasta. Aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysillä.
Tutkielmassa havaittiin, että MS-taudin vaikutukset äitien vanhemmuuskokemuksiin eivät ole pelkästään negatiivisia vaan sairauden myötä monet asiat pysyvät lähes tai täysin ennallaan ja sairaudella on myös myönteisiä vaikutuksia äitiyteen ja lapsiinkin. Tulokset osoittivat läheisten tuen tärkeyden niin arjen sujumisen kuin äidin tuntemustenkin kannalta. Kunnalliset palvelut MS-tautia sairastaville äideille ovat tarpeellisia mutta ne eivät näytä olevan riittäviä. Äitien kokemukset toisten suhtautumisesta ovat ainakin osittain sidoksissa äitien omaan suhtautumistapaan sekä toisten tietoon MS-taudista tai sen puutteeseen. Tarinoista heijastuvista tuntemuksista tavallisimpia olivat epävarmuus, syyllisyys sekä onnellisuus. Sairauden alkuaikana äitien tulevaisuuskuvat olivat negatiivisväritteisempiä, mutta sairauteen sopeutumisen myötä monien äitien ajatuksissa tulevaisuus oli alkanut näyttää valoisammalta. MS-taudin oireet voivat vähentää äidin toiminnallista osallistumista lastensa elämään, mutta henkinen äitiys saattaa sitä vastoin lisääntyä.
Äitien jaksamisen tukemiseksi ja myönteisen tulevaisuusasenteen ylläpitämiseksi olisi tärkeää, että puolisot otettaisiin mahdollisimman varhain mukaan sairauden käsittelyyn. Koko perheen sopeutumisessa on avoimuudella valtava merkitys, erityisesti lasten kannalta. Kunnallisia palveluja pitäisi kehittää kohtaamaan sairaiden vanhempien perheiden erityistarpeita äitien jaksamista ja lasten parasta ajatellen.
MS-tauti, äitiys, vanhemmuus, sairaus, tarina, kokemus
Tutkielman tavoitteena oli analysoida MS-tautia sairastavien äitien kokemuksia vanhemmuudestaan. Kiinnostuksen kohteina olivat erityisesti seuraavat neljä kokemusaluetta: äitien saama tai tarvitsema tuki ja apu vanhemmuudessa, toisten suhtautuminen äiteihin ja heidän perheisiinsä, äitien oma suhtautuminen ja heidän tuntemuksensa sekä arjen sujuminen lasten kanssa. Tutkielman tarkoituksena oli lisätä tietoa ja ymmärrystä MS-taudista ja sen vaikutuksista vanhemmuuteen ja perhe-elämään paitsi sairastuneille ja heidän läheisilleen myös terveys- ja sosiaalialan ammattilaisille, joilla on tärkeä rooli sairastuneiden ja heidän perheidensä tukemisessa.
Tutkimusaineisto kerättiin MS-liiton tiedotuskanavien kautta välitetyllä kirjoituspyynnöllä. Aineisto koostui yhdeksästä kirjoituspyyntöön vastanneen MS-tautia sairastavan äidin vanhemmuustarinasta. Aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysillä.
Tutkielmassa havaittiin, että MS-taudin vaikutukset äitien vanhemmuuskokemuksiin eivät ole pelkästään negatiivisia vaan sairauden myötä monet asiat pysyvät lähes tai täysin ennallaan ja sairaudella on myös myönteisiä vaikutuksia äitiyteen ja lapsiinkin. Tulokset osoittivat läheisten tuen tärkeyden niin arjen sujumisen kuin äidin tuntemustenkin kannalta. Kunnalliset palvelut MS-tautia sairastaville äideille ovat tarpeellisia mutta ne eivät näytä olevan riittäviä. Äitien kokemukset toisten suhtautumisesta ovat ainakin osittain sidoksissa äitien omaan suhtautumistapaan sekä toisten tietoon MS-taudista tai sen puutteeseen. Tarinoista heijastuvista tuntemuksista tavallisimpia olivat epävarmuus, syyllisyys sekä onnellisuus. Sairauden alkuaikana äitien tulevaisuuskuvat olivat negatiivisväritteisempiä, mutta sairauteen sopeutumisen myötä monien äitien ajatuksissa tulevaisuus oli alkanut näyttää valoisammalta. MS-taudin oireet voivat vähentää äidin toiminnallista osallistumista lastensa elämään, mutta henkinen äitiys saattaa sitä vastoin lisääntyä.
Äitien jaksamisen tukemiseksi ja myönteisen tulevaisuusasenteen ylläpitämiseksi olisi tärkeää, että puolisot otettaisiin mahdollisimman varhain mukaan sairauden käsittelyyn. Koko perheen sopeutumisessa on avoimuudella valtava merkitys, erityisesti lasten kannalta. Kunnallisia palveluja pitäisi kehittää kohtaamaan sairaiden vanhempien perheiden erityistarpeita äitien jaksamista ja lasten parasta ajatellen.