Veronkorotus ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla.

Abstract

Tutkielmassa käsitellään veronkorotuksen määräämiseen liittyviä seikkoja sekä sitä, mitä ongelmia veronkorotussäännökset mahdollisesti aikaansaavat. Lisäksi tutkielmassa perehdytään, erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamien ratkaisujen perusteella, tuomioistuimen luomaan tulkintakäytäntöön koskien veronkorotusasioiden rinnastamista Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuun rikosasiaan. Koska Suomea koskevaa ratkaisua ei ole olemassa, nousevat esimerkiksi Ruotsia koskevat ihmisoikeus-tuomioistuimen ratkaisut keskeiseen rooliin. Tutkielmassa pyritään luomaan kuva siitä, miten Suomen veronkorotussäännökset ja verotusmenettely vastaavat Euroopan ihmisoi-keussopimuksen asettamia oikeusturvavaatimuksia. Luonteeltaan tutkielma on pääosin oikeusdogmaattinen ja perustuu suurelta osin Suomen ja Ruotsin veronkorotussäännösten analysointiin sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevaan ratkaisukäytän-töön. Näiden lisäksi yhtenä keskeisenä lähteenä on toiminut Edward Anderssonin aiheesta kirjoittama artikkeli ’Veronkorotus ja Euroopan ihmisoikeussopimus’.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössään luomien kriteerien pohjalta tarkasteltuna voidaan pitää hyvin todennäköisenä, että myös Suomen veronkorotusasiat voitaisiin katsoa rinnasteisiksi ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuun rikosasiaan ja täten artiklan määrittämät oikeusturvan takeet koskisivat myös verovelvollista, jolle ollaan määräämässä veronkorotusta. Kyseisellä rinnastuksella on kahden suuntaisia vaikutuksia; luonnollisesti veronkorotusasian rinnastaminen rikosasiaan parantaisi verovelvollisen oikeusturvaa, mutta toisaalta se loisi huomattavia vaikeuksia nykymuotoiseen verotusmenettelyyn. Esimerkiksi rikosasiasta syytetyn oikeus pysyä passiivisena häntä koskevan teon selvittelyssä vaikeuttaisi tiukasti tulkittuna huomattavasti verotuksen toimittamista nykysäännöksillä ottaen huomioon verotusmenettelyyn keskeisesti kuuluvan verovelvollisen ilmoitusvelvollisuuden. Suomen veronkorotussäännökset eivät kaikilta osin täydellisesti vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan asettamia vaatimuksia, mikä luo omat lisäpaineensa kansallisten veronkorotussäännösten uudistamiselle, mille on jossain määrin tarvetta jo pelkkien kansallisten säännösten asettamien vaatimusten vuoksi. Suurempia muutoksia säännöksiin lienee kuitenkin turha tehdä ennen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulevaisuudessa todennäköisesti antamaa, Suomen veronkorotussäännöksiä käsittelevää ratkaisua, joka osoittaisi säännösten kehittämistarpeet.