Maahanmuuttajavaimona Suomessa. Haastattelututkimus Venäjältä Suomeen avioituneiden maahanmuuttajanaisten sopeutumisesta.
ARKKO, SIRPA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2004
Sosiaalityö - Social Work
Hyväksymispäivämäärä
2004-11-10Tiivistelmä
Hakutermit:
maahanmuuttaja, identiteetti, kulttuuri, monikulttuurisuus, kulttuurien kohtaaminen, sopeutuminen
Venäjältä Suomeen avioituneiden maahanmuuttajanaisten sopeutumisprosessia on perusteltua tutkia, koska Venäjältä ja entisen Neuvostoliiton maista tulevat maahanmuuttajat ovat suurin maahanmuuttajaryhmä Suomessa. Avioituminen Suomen kansalaisen kanssa on paluumuuton ohella yksi keskeisimmistä maahanmuuttoperusteista. Tämä tutkimus käsittelee maahanmuuttajanaisten sopeutumisprosessia Suomeen sekä tekijöitä, jotka maahanmuuttajien puheessa erottuvat sopeutumiseen joko positiivisesti tai negatiivisesti vaikuttaviksi tekijöiksi. Tutkimusongelmaa tarkastelen maahanmuuttajan näkökulmasta.
Tutkimus on kvalitatiivinen haastattelututkimus. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta venäläisen maahanmuuttajanaisen teemahaastattelusta. Haastatteluaineiston analyysissa olen hyödyntänyt analyyttisen induktion periaatetta, koodannut ja muodostanut haastateltujen puheesta kategorioita.
Tutkimuksessa venäläisten maahanmuuttajanaisten sopeutuminen Suomeen näyttäytyi valtaosin vaivattomasti edenneenä, ajassa muuttuneena prosessina. Sopeutumista edistivät suomalainen aviopuoliso, opiskelu-/työpaikan saaminen sekä suomen kielen oppiminen. Sen sijaan valtaväestön ennakkoluulot ja suhtautuminen maahanmuuttajaan sekä työelämässä kohdatut vastoinkäymiset vaikuttivat sopeutumisprosessiin negatiivisesti. Kyseiset vastoinkäymiset leimasivat maahanmuuton alkuaikoja eivätkä enää useiden Suomessa vietettyjen vuosien jälkeen olleet merkityksellisiä haastatelluille.
Tutkimustulokset osoittivat myös, että sopeutumista edistäneet tekijät (työllistyminen, suomen kielen oppiminen) vaativat maahanmuuttajalta omaa aktiivisuutta. Alkuajan vastoinkäymisistä huolimatta haastateltujen oma aktiivisuus kouluttautua ja kartuttaa kielitaitoa suuntasi sopeutumisprosessin päätymään Suomeen kiinnittymiseen ja maassa viihtymiseen. Päätökseen muuttaa Suomeen oltiin tyytyväisiä eikä sopeutumisessa odotettu enää tapahtuvan ratkaisevia muutoksia 5-9 Suomessa asutun vuoden jälkeen.
maahanmuuttaja, identiteetti, kulttuuri, monikulttuurisuus, kulttuurien kohtaaminen, sopeutuminen
Venäjältä Suomeen avioituneiden maahanmuuttajanaisten sopeutumisprosessia on perusteltua tutkia, koska Venäjältä ja entisen Neuvostoliiton maista tulevat maahanmuuttajat ovat suurin maahanmuuttajaryhmä Suomessa. Avioituminen Suomen kansalaisen kanssa on paluumuuton ohella yksi keskeisimmistä maahanmuuttoperusteista. Tämä tutkimus käsittelee maahanmuuttajanaisten sopeutumisprosessia Suomeen sekä tekijöitä, jotka maahanmuuttajien puheessa erottuvat sopeutumiseen joko positiivisesti tai negatiivisesti vaikuttaviksi tekijöiksi. Tutkimusongelmaa tarkastelen maahanmuuttajan näkökulmasta.
Tutkimus on kvalitatiivinen haastattelututkimus. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta venäläisen maahanmuuttajanaisen teemahaastattelusta. Haastatteluaineiston analyysissa olen hyödyntänyt analyyttisen induktion periaatetta, koodannut ja muodostanut haastateltujen puheesta kategorioita.
Tutkimuksessa venäläisten maahanmuuttajanaisten sopeutuminen Suomeen näyttäytyi valtaosin vaivattomasti edenneenä, ajassa muuttuneena prosessina. Sopeutumista edistivät suomalainen aviopuoliso, opiskelu-/työpaikan saaminen sekä suomen kielen oppiminen. Sen sijaan valtaväestön ennakkoluulot ja suhtautuminen maahanmuuttajaan sekä työelämässä kohdatut vastoinkäymiset vaikuttivat sopeutumisprosessiin negatiivisesti. Kyseiset vastoinkäymiset leimasivat maahanmuuton alkuaikoja eivätkä enää useiden Suomessa vietettyjen vuosien jälkeen olleet merkityksellisiä haastatelluille.
Tutkimustulokset osoittivat myös, että sopeutumista edistäneet tekijät (työllistyminen, suomen kielen oppiminen) vaativat maahanmuuttajalta omaa aktiivisuutta. Alkuajan vastoinkäymisistä huolimatta haastateltujen oma aktiivisuus kouluttautua ja kartuttaa kielitaitoa suuntasi sopeutumisprosessin päätymään Suomeen kiinnittymiseen ja maassa viihtymiseen. Päätökseen muuttaa Suomeen oltiin tyytyväisiä eikä sopeutumisessa odotettu enää tapahtuvan ratkaisevia muutoksia 5-9 Suomessa asutun vuoden jälkeen.