Äiti-Rooman moraalinkantajat. Historioitsija Titus Liviuksen kuvaamat naiset kriisitilanteissa ja legendojen kirjallinen konteksti.

Abstract

Hakutermit: Livius, naiset, kriisi, Rooma

Tässä työssä tutkitaan tapaa, jolla roomalainen, ajanlaskumme alun aikoihin elänyt historioitsija Titus Livius kuvasi kriisitilanteissa olevia naisia sekä hänen välittämiensä vanhojen roomalaisten legendojen ja historiallisten tapahtumien kirjallista kontekstia. Jo omana aikanaan arvostetussa asemassa ollut Livius laati suuren, 142-osaisen historiankirjasarjansa Ab Urbe Condita tietoisen moralistisessa ja patrioottisessa hengessä, ja tässä työssä tarkastellaan, käyttikö hän omien kirjallisten päämääriensä tavoittelussa myös naiskuvauksia.

Liviuksella on suuri viehtymys keskittyä historiankirjoituksessaan Rooman menneisyyden dramaattisimpiin kohtiin, kriiseihin, joiden hän korostaa olevan erityisen merkityksellisiä Rooman valtiollisen kehityksen ja menestyksen kannalta. Tällöin hän painottaa usein sururiittejä ja muita toimia, joita naiset ja varsinkin roomalaiset matroonat esittivät yleisissä kriisitilanteissa. Antiikin ajan roomalaisten naisten on yleensä ajateltu olleen varsin sivussa julkisesta elämästä, vaikka ilmeisesti ainakin heidän sururituaalinsa herättivät laajaa yleistä huomiota päätellen siitä, että lainlaatijat olivat kovin kiinnostuneita asiasta. Silti roomalaisten naisten julkista surua ja sururituaalien merkitystä suhteessa esimerkiksi kulttuuriin on tutkittu kovin vähän. Minkälaisen painoarvon Livius antoi kirjoissaan naisten sururituaaleille ja käyttäytymiselle legendaarisen alku-Rooman kriiseissä? Oliko niillä hänen mielestään mitään vaikutusta tapahtumien kulkuun?

Työni analyysiosaa varten olen käynyt läpi kaikki Liviuksen säilyneet kuvaukset naisista kriisitilanteissa, luokitellut ne ja valinnut niistä keskeisimmät. Olen vertaillut kuvauksia myös kahden muun, suunnilleen Liviuksen aikalaisina eläneen historioitsijan, Dionysios Halikarnassolaisen ja Plutarkhoksen teksteihin, sillä myös heiltä löytyy joitain kuvauksia samoista legendoista, joista Livius kertoo. Tällä tavalla erottuvat juuri Liviuksekselle tyypilliset painotukset, roomalaisten korkea moraali ja hyveet, joiden merkitystä hän korostaa välittäessään aikalaisilleen ja jälkipolville kertomuksia Rooman menneisyydestä.

Varsinkin vanhimmissa roomalaisissa legendoissa merkittäviin poliittisiin muutoksiin päädytään Liviuksen kuvaamana usein ainakin välillisesti naisten toiminnan kautta. Naiset eivät voi osallistua suoraan varsinaiseen sotimiseen ja poliittiseen päätöksentekoon, mutta Livius esittää heidän edesottamuksensa erityisesti kriisitilanteissa usein aktivaattorina tai eräänlaisena viimeisenä pisarana, jonka vaikutuksesta Roomassa ryhdytään suuriinkiin valtiollisiin operaatioihin ja uudistuksiin. Naiset eivät vaikuta erityisen alistetuilta, vaan heillä on Liviuksen kuvauksissa kykyä, halua ja varallisuuttakin vaikuttaa aktiivisesti merkittävien tapahtumien kulkuun. Erityisen suuri painoarvo tärkeissä ja dramaattisissa tilanteissa oli matroonien julkisilla, rituaalisilla surunosoituksilla. Naiset saattoivat vaikuttaa myös uhrautumalla eri tavoin isänmaansa ja koko naissukupuolen sekä samalla koko Äiti-Rooman kunniaa symboloineen siveytensä varjelemisen puolesta.

Pohjimmiltaan tässä työssä kyse on siitä, mitä Livius yritti tuoda kriisitilanteissa esiintyvien, sururituaaleja esittävien naisten kautta esille Rooman menneisyydestä, omasta ajastaan sekä roomalaisuudesta itsestään. Johtopäätöksenä on, että kuvaukset suru- ja kriisitilanteissa olevista naisista ovat Liviukselle aivan olennaisia hänen sanomansa kannalta, sillä hän asettaa naiset ja erityisesti matroonat koko Rooman moraalinkantajiksi. Liviuksen teksteissä ei ole juuri kohtaa, jossa naiset eivät esiintyisi kriisitilanteiden yhteydessä ainakin sivulauseessa. Usein he ovat tapahtumien kulun kannalta merkittävämmässäkin roolissa, tai ainakin tehostamassa huutomerkin lailla tilanteen tärkeyttä. Livius suorastaan tarvitsee naisia symboloimaan jotain draaman kannalta oleellista asiaa, suurta moralisoivaa latausta, jolla hän tähtää Rooman mahtavuuden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen.