Vähäliikenteisen tieverkon hoidon ja ylläpidon perusteluita -aluetieteellinen näkökulma
TULEHMO, JANI (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TULEHMO, JANI
2004
Aluetiede - Regional Studies
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2004-11-01Tiivistelmä
Hakutermit:
tienpito, vähäliikenteinen tieverkko, palvelutaso, aluekehitys, aluerakenne, asuin- ja elinympäristö
Tutkielman päätehtävänä on löytää ja kirjata tieverkon hoidon ja ylläpidon perusteita teknistaloudellisen järjestelmän rinnalle. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen ja se on laadittu yhteistyössä Hämeen tiepiirin kanssa. Tutkielman kohdealueena on toiminut Orimattilassa sijaitseva asutuskylä, Mallusjoki. Mallusjoki on valittu tutkielman kohteeksi sen oletetun huonokuntoisen tieverkon johdosta.
Teema linkittyy vahvasti maaseudun ja kylien selviytymiseen väestön ja yhteiskunnan toimintojen sijoittuessa enenevissä määrin kasvukeskuksiin ja kaupunkien reunavyöhykkeille. Tienpidolla pyritään turvaamaan tieverkon riittävä palvelutaso tieverkon eri osissa, mutta rahoituksen alenema on hankaloittanut tehtävää. Tulevaisuudessa lisääntyvä liikenne synnyttää liikenneturvallisuuteen ja liikenteen sujuvuuteen liittyviä ongelmia, joihin on vaikea niukalla rahoituksella puuttua. Samanaikaisesti vähäliikenteisten teiden tienpidon perusteleminen on entistä vaikeampaa kyseisen tieverkon ollessa taloudellisen kannattavuuden rajojen ulkopuolella. Riskinä on, että kasvukeskusten vetovoima synnyttää tienpidolle paineen, jonka alla vähäliikenteisten teiden varrella toimivien asukkaiden ja elinkeinon harjoittajien toimintamahdollisuudet heikkenevät. Alueellinen kehittäminen tienpidon välinein maaseuduilla ja kylissä on merkittävä kysymys taloudellisesti hankalassa tilanteessa Suomessa, jossa kasautuvan kasvun voi nähdä olevan varsin vahva.
Tutkielman ydinongelma on tuoda esiin tekijöitä, joiden avulla voidaan perustella vähäliikenteisen tieverkon merkitystä alueella, jossa tienpidon kohdentamista ei taloudellisella kannattavuudella voida perustella. Kyseisen tieverkon ylläpitäminen ja hoito on kuitenkin lakisääteisesti Tiehallinnon tehtävä, ja siksi on perusteltua etsiä taloudellisten tekijöiden rinnalle myös muita perusteluja. Toisena ongelmana on tarkastella alueellisen kehittämisen ja heikkokuntoisen vähäliikenteisen tieverkon yhteyttä. Menetelminä on käytetty Mallusjoen toimijoiden haastatteluja, asiantuntijahaastatteluja, kirjallisuutta ja tilastoja. Mallusjoen toimijat ovat tuoneet näkemyksensä tieverkon merkityksistä, tarpeellisuudesta ja vaikutuksista. Asiantuntijat ovat selventäneet Mallusjoen kehittämiseen ja tulevaisuuteen liittyviä asiainhaaroja, joilla on merkitystä tieverkon kannalta.
Tienpidon perusteluissa tulee ottaa huomioon muun muassa alueella osoitettavissa oleva kasvusuuntaus ja vaikutusalueella toteutettavat kehittämishankkeet, kuten uusien ja parannettujen liikenneyhteyksien vaikutukset. Palvelutasotekijöitä ja paikallisia tarpeita tulee tarkastella aluekohtaisesti alueen toimijoiden kautta sekä selvittää vähäliikenteisen tieverkon vaikutuksia ja merkityksiä alueella. Tien tekniset arvot eivät kerro aluekohtaisista tarpeista tien käyttötarpeen suhteen.
tienpito, vähäliikenteinen tieverkko, palvelutaso, aluekehitys, aluerakenne, asuin- ja elinympäristö
Tutkielman päätehtävänä on löytää ja kirjata tieverkon hoidon ja ylläpidon perusteita teknistaloudellisen järjestelmän rinnalle. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen ja se on laadittu yhteistyössä Hämeen tiepiirin kanssa. Tutkielman kohdealueena on toiminut Orimattilassa sijaitseva asutuskylä, Mallusjoki. Mallusjoki on valittu tutkielman kohteeksi sen oletetun huonokuntoisen tieverkon johdosta.
Teema linkittyy vahvasti maaseudun ja kylien selviytymiseen väestön ja yhteiskunnan toimintojen sijoittuessa enenevissä määrin kasvukeskuksiin ja kaupunkien reunavyöhykkeille. Tienpidolla pyritään turvaamaan tieverkon riittävä palvelutaso tieverkon eri osissa, mutta rahoituksen alenema on hankaloittanut tehtävää. Tulevaisuudessa lisääntyvä liikenne synnyttää liikenneturvallisuuteen ja liikenteen sujuvuuteen liittyviä ongelmia, joihin on vaikea niukalla rahoituksella puuttua. Samanaikaisesti vähäliikenteisten teiden tienpidon perusteleminen on entistä vaikeampaa kyseisen tieverkon ollessa taloudellisen kannattavuuden rajojen ulkopuolella. Riskinä on, että kasvukeskusten vetovoima synnyttää tienpidolle paineen, jonka alla vähäliikenteisten teiden varrella toimivien asukkaiden ja elinkeinon harjoittajien toimintamahdollisuudet heikkenevät. Alueellinen kehittäminen tienpidon välinein maaseuduilla ja kylissä on merkittävä kysymys taloudellisesti hankalassa tilanteessa Suomessa, jossa kasautuvan kasvun voi nähdä olevan varsin vahva.
Tutkielman ydinongelma on tuoda esiin tekijöitä, joiden avulla voidaan perustella vähäliikenteisen tieverkon merkitystä alueella, jossa tienpidon kohdentamista ei taloudellisella kannattavuudella voida perustella. Kyseisen tieverkon ylläpitäminen ja hoito on kuitenkin lakisääteisesti Tiehallinnon tehtävä, ja siksi on perusteltua etsiä taloudellisten tekijöiden rinnalle myös muita perusteluja. Toisena ongelmana on tarkastella alueellisen kehittämisen ja heikkokuntoisen vähäliikenteisen tieverkon yhteyttä. Menetelminä on käytetty Mallusjoen toimijoiden haastatteluja, asiantuntijahaastatteluja, kirjallisuutta ja tilastoja. Mallusjoen toimijat ovat tuoneet näkemyksensä tieverkon merkityksistä, tarpeellisuudesta ja vaikutuksista. Asiantuntijat ovat selventäneet Mallusjoen kehittämiseen ja tulevaisuuteen liittyviä asiainhaaroja, joilla on merkitystä tieverkon kannalta.
Tienpidon perusteluissa tulee ottaa huomioon muun muassa alueella osoitettavissa oleva kasvusuuntaus ja vaikutusalueella toteutettavat kehittämishankkeet, kuten uusien ja parannettujen liikenneyhteyksien vaikutukset. Palvelutasotekijöitä ja paikallisia tarpeita tulee tarkastella aluekohtaisesti alueen toimijoiden kautta sekä selvittää vähäliikenteisen tieverkon vaikutuksia ja merkityksiä alueella. Tien tekniset arvot eivät kerro aluekohtaisista tarpeista tien käyttötarpeen suhteen.