Yhteisö luo kansalaisen? TKY:n edustajistovaalit kansalaisjournalistisena kokeiluna Polyteekkari-lehdessä
MATTILA-NIEMI, ELINA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2004
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Hyväksymispäivämäärä
2004-11-05Tiivistelmä
Hakutermit:
kansalaisjournalismi, vaalit, opiskelijajärjestöt, opiskelijalehdet, opiskelijapolitiikka, toimintatutkimus
Tutkielmani aiheena on kansalaisjournalismi käytännön lehtityössä. Työ pohjautuu ylioppilaslehti Polyteekkarissa syksyllä 2003 toteutettuun kansalaisjournalistiseen kokeiluun, jonka aiheena olivat Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan (TKY) edustajistovaalit. Projektissa pyrittiin vahvistamaan tavallisten opiskelijoiden ääntä vaalijulkisuudessa sekä lisäämään osallistumisen ja opiskelijapolitiikan mielekkyyttä. Tutkimuksen tarkoituksena puolestaan on selvittää, kuinka hyvin ja millä ehdoin kansalaisjournalismin keinot edistävät tällaisten tavoitteiden toteutumista.
Kokeilun menetelmä on toimintatutkimus. Tämä metodologinen lähestymistapa nousee osallistuvan tutkimuksen perinteestä, ja sen ideana on tutkia yhteisön toimintaa liikkeessä. Tutkija käynnistää muutosprosessin, jonka kulkuun hän osallistuu ja josta hän kerää tietoa. Toimin itse Polyteekkarissa paitsi toimitussihteerinä myös kokeilun suunnittelijana ja käytännön organisoijana. Työn aineisto koostuu hankkeen aikana kertyneistä kokemuksista, osallistujien antamasta palautteesta ja kirjoitetuista lehtijutuista.
Projektin kokemusten erittelyyn olen rakentanut analyyttisen kehikon, joka nojaa kolmeen kansalaisjournalismin kannalta keskeiseen käsitteeseen: dialogisuuteen, yhteisöllisyyteen ja vaikuttavuuteen. Näiden piirteiden näkökulmasta arvioin kokeilussa tehdyn työn ansioita ja ongelmia.
Kokeilu osoitti, että kansalaisjournalismin keinoin on mahdollista synnyttää pohdiskelevaa ja yhteisöllistä kansalaismieltä. Usein helpoin tie tähän on keskusteluryhmän kokoaminen. Toisaalta kansalaisjournalismin projekteissa olisi kyettävä ottamaan käyttöön muitakin keinoja ja ponnistamaan kohti pidempiä keskusteluketjuja ja pysyvämpiä käytäntöjä. Ihmisten innostaminen osallistumiseen pelkästään lehden välityksellä osoittautui tässä kokeilussa mittavaksi haasteeksi. Kansalaisia voidaan kuunnella myös tapaamalla heitä erilaisissa puolijulkisissa tiloissa, mutta tämä menetelmä vaatii toimitukselta tavallista enemmän resursseja.
Tutkimukseni perusteella lukijoiden kiinnostuksen herättäminen ja näkyviin tuloksiin yltäminen ovat hidas ja monimutkainen prosessi. Tulevaisuudessa kansalaisjournalismin piirissä voitaisiin kehittää sellaisia tekniikoita, jotka tekisivät keskusteluun osallistumisesta entistä helpompaa ja palkitsevampaa. Laajojen kansalaispiirien osallistaminen asioitaan koskevaan julkisuuteen saattaa silti olla liioiteltu tavoite. Tämän vuoksi myös keskustelua kansalaisjournalismin perusteista, sekä puolesta että vastaan, kannattaa edelleen jatkaa.
kansalaisjournalismi, vaalit, opiskelijajärjestöt, opiskelijalehdet, opiskelijapolitiikka, toimintatutkimus
Tutkielmani aiheena on kansalaisjournalismi käytännön lehtityössä. Työ pohjautuu ylioppilaslehti Polyteekkarissa syksyllä 2003 toteutettuun kansalaisjournalistiseen kokeiluun, jonka aiheena olivat Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan (TKY) edustajistovaalit. Projektissa pyrittiin vahvistamaan tavallisten opiskelijoiden ääntä vaalijulkisuudessa sekä lisäämään osallistumisen ja opiskelijapolitiikan mielekkyyttä. Tutkimuksen tarkoituksena puolestaan on selvittää, kuinka hyvin ja millä ehdoin kansalaisjournalismin keinot edistävät tällaisten tavoitteiden toteutumista.
Kokeilun menetelmä on toimintatutkimus. Tämä metodologinen lähestymistapa nousee osallistuvan tutkimuksen perinteestä, ja sen ideana on tutkia yhteisön toimintaa liikkeessä. Tutkija käynnistää muutosprosessin, jonka kulkuun hän osallistuu ja josta hän kerää tietoa. Toimin itse Polyteekkarissa paitsi toimitussihteerinä myös kokeilun suunnittelijana ja käytännön organisoijana. Työn aineisto koostuu hankkeen aikana kertyneistä kokemuksista, osallistujien antamasta palautteesta ja kirjoitetuista lehtijutuista.
Projektin kokemusten erittelyyn olen rakentanut analyyttisen kehikon, joka nojaa kolmeen kansalaisjournalismin kannalta keskeiseen käsitteeseen: dialogisuuteen, yhteisöllisyyteen ja vaikuttavuuteen. Näiden piirteiden näkökulmasta arvioin kokeilussa tehdyn työn ansioita ja ongelmia.
Kokeilu osoitti, että kansalaisjournalismin keinoin on mahdollista synnyttää pohdiskelevaa ja yhteisöllistä kansalaismieltä. Usein helpoin tie tähän on keskusteluryhmän kokoaminen. Toisaalta kansalaisjournalismin projekteissa olisi kyettävä ottamaan käyttöön muitakin keinoja ja ponnistamaan kohti pidempiä keskusteluketjuja ja pysyvämpiä käytäntöjä. Ihmisten innostaminen osallistumiseen pelkästään lehden välityksellä osoittautui tässä kokeilussa mittavaksi haasteeksi. Kansalaisia voidaan kuunnella myös tapaamalla heitä erilaisissa puolijulkisissa tiloissa, mutta tämä menetelmä vaatii toimitukselta tavallista enemmän resursseja.
Tutkimukseni perusteella lukijoiden kiinnostuksen herättäminen ja näkyviin tuloksiin yltäminen ovat hidas ja monimutkainen prosessi. Tulevaisuudessa kansalaisjournalismin piirissä voitaisiin kehittää sellaisia tekniikoita, jotka tekisivät keskusteluun osallistumisesta entistä helpompaa ja palkitsevampaa. Laajojen kansalaispiirien osallistaminen asioitaan koskevaan julkisuuteen saattaa silti olla liioiteltu tavoite. Tämän vuoksi myös keskustelua kansalaisjournalismin perusteista, sekä puolesta että vastaan, kannattaa edelleen jatkaa.