Skitsofreniaa sairastavien miespotilaiden kotona selviytyminen potilaan ja lähi-ihmisen näkökulmasta - tutkimus tehostetun psykiatrisen kotisairaanhoidon merkityksestä
ANTTILA, MINNA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2004
Hoitotiede - Nursing Science
Hyväksymispäivämäärä
2004-05-04Tiivistelmä
Hakutermit:
skitsofrenia, selviytyminen, kotityöryhmä, case management -toiminta
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää skitsofreniaa sairastavien miespotilaiden kotona selviytymistä potilaiden itsensä ja heidän lähi-ihmistensä kuvaamana. Potilaiden psykiatrisesta avohoidosta vastasi Tampereen mielenterveyskeskuksen tehostetun psykiatrisen kotisairaanhoidon työryhmä eli kotityöryhmä. Tässä tutkimuksessa kotityöryhmän toimintaa tarkasteltiin palveluohjauksena eli case management toimintana.Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin viideltä kotityöryhmän hoitoon kuuluvalta skitsofreniaa sairastavalta miespotilaalta ja viideltä heihin tiiviissä yhteydessä olevalta lähi-ihmiseltä. Aineiston keruu tapahtui teemahaastattelun avulla. Aineiston analyysi toteutettiin sisällön analyysi -menetelmällä.Potilaiden kotona selviytyminen oli erilaista eri potilaiden kohdalla. Todettiin kotona selviytymistä tukevia ja selviytymistä heikentäviä tekijöitä. Potilaat suoriutuivat itsenäisesti arjen rutiineista ja lääkehoidosta. Lääkehoito toteutui hyvin ja potilaat tunnistivat oireitaan. Tutkittavilla oli riittävästi ystävyys- ja sukulaisuussuhteita, mutta he arvostivat myös yksinäisyyttä. Potilaat kykenivät ottamaan vastuuta omasta elämästään. He olivat tyytyväisiä itsemääräämiseensä ja halusivat muilta apua ainoastaan tarvittaessa. Erityisesti kotityöryhmän kotikäynneistä pidettiin. Potilaat saivat työryhmältä tukea monenlaisissa asioissa ja potilaat ja työntekijät tunsivat toisensa hyvin. Potilaat hyväksyivät elämäntilanteensa ja kertoivat välttävänsä sairauden pahenemiselle altistavia tekijöitä. Potilaat luottivat selviytyvänsä myös tulevaisuudessa. Osa potilaista tarvitsi kuitenkin tukea arjen rutiinien hoitamiseen tai he eivät suoriutuneet niistä lainkaan. Lääkkeet aiheuttivat sivuvaikutuksia, potilaat laiminlöivät lääkehoitoaan eivätkä ottaneet vastaan apua. Tutkittavat olivat myös yksinäisiä, eikä heillä ollut juuri sukulaisia tai ystäviä. Lähi-ihmisten näkemys potilaiden selviytymisestä oli potilaiden kokemuksia negatiivisempi esimerkiksi raha-asioiden hoidon suhteen. Lähi-ihmiset myös miettivät potilaiden
selviytymistä tulevaisuudessa. He kokivat vastaavansa vielä potilaista paljon, vaikka kotityöryhmä soi lähi-ihmisille mahdollisuuden vapautua vastuusta ja vastasi potilaiden hoidosta. Lähi-ihmiset joko osallistuivat potilaan hoitoon yhdessä kotityöryhmän kanssa tai he eivät tienneet kotityöryhmän toiminnasta paljoa. Potilaiden kotona selviytyminen edellyttää psykiatrisen asiantuntemuksen lisäksi lähi-ihmisen tai kotipalvelun tukea. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä skitsofreniapotilaiden avohoitoa ja -palveluja. Työskentelyssä on huomioitava yksilöllisyys ja yksilölliset tarpeet, jotta voidaan vastata potilaiden ja lähi-ihmisten tarpeisiin.
skitsofrenia, selviytyminen, kotityöryhmä, case management -toiminta
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää skitsofreniaa sairastavien miespotilaiden kotona selviytymistä potilaiden itsensä ja heidän lähi-ihmistensä kuvaamana. Potilaiden psykiatrisesta avohoidosta vastasi Tampereen mielenterveyskeskuksen tehostetun psykiatrisen kotisairaanhoidon työryhmä eli kotityöryhmä. Tässä tutkimuksessa kotityöryhmän toimintaa tarkasteltiin palveluohjauksena eli case management toimintana.Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin viideltä kotityöryhmän hoitoon kuuluvalta skitsofreniaa sairastavalta miespotilaalta ja viideltä heihin tiiviissä yhteydessä olevalta lähi-ihmiseltä. Aineiston keruu tapahtui teemahaastattelun avulla. Aineiston analyysi toteutettiin sisällön analyysi -menetelmällä.Potilaiden kotona selviytyminen oli erilaista eri potilaiden kohdalla. Todettiin kotona selviytymistä tukevia ja selviytymistä heikentäviä tekijöitä. Potilaat suoriutuivat itsenäisesti arjen rutiineista ja lääkehoidosta. Lääkehoito toteutui hyvin ja potilaat tunnistivat oireitaan. Tutkittavilla oli riittävästi ystävyys- ja sukulaisuussuhteita, mutta he arvostivat myös yksinäisyyttä. Potilaat kykenivät ottamaan vastuuta omasta elämästään. He olivat tyytyväisiä itsemääräämiseensä ja halusivat muilta apua ainoastaan tarvittaessa. Erityisesti kotityöryhmän kotikäynneistä pidettiin. Potilaat saivat työryhmältä tukea monenlaisissa asioissa ja potilaat ja työntekijät tunsivat toisensa hyvin. Potilaat hyväksyivät elämäntilanteensa ja kertoivat välttävänsä sairauden pahenemiselle altistavia tekijöitä. Potilaat luottivat selviytyvänsä myös tulevaisuudessa. Osa potilaista tarvitsi kuitenkin tukea arjen rutiinien hoitamiseen tai he eivät suoriutuneet niistä lainkaan. Lääkkeet aiheuttivat sivuvaikutuksia, potilaat laiminlöivät lääkehoitoaan eivätkä ottaneet vastaan apua. Tutkittavat olivat myös yksinäisiä, eikä heillä ollut juuri sukulaisia tai ystäviä. Lähi-ihmisten näkemys potilaiden selviytymisestä oli potilaiden kokemuksia negatiivisempi esimerkiksi raha-asioiden hoidon suhteen. Lähi-ihmiset myös miettivät potilaiden
selviytymistä tulevaisuudessa. He kokivat vastaavansa vielä potilaista paljon, vaikka kotityöryhmä soi lähi-ihmisille mahdollisuuden vapautua vastuusta ja vastasi potilaiden hoidosta. Lähi-ihmiset joko osallistuivat potilaan hoitoon yhdessä kotityöryhmän kanssa tai he eivät tienneet kotityöryhmän toiminnasta paljoa. Potilaiden kotona selviytyminen edellyttää psykiatrisen asiantuntemuksen lisäksi lähi-ihmisen tai kotipalvelun tukea. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä skitsofreniapotilaiden avohoitoa ja -palveluja. Työskentelyssä on huomioitava yksilöllisyys ja yksilölliset tarpeet, jotta voidaan vastata potilaiden ja lähi-ihmisten tarpeisiin.