Kun isyys ei ole mahdollista. Miehen tahattoman lapsettomuuden tarkastelua.
ANTTONEN, ERJA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
ANTTONEN, ERJA
2004
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-10-06Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 6 1.1 Tutkimuksen relevanssi 10 1.2 Tutkimustehtävä 12 1.3 Työn rakenne 17 2 KÄSITTEELLISET LÄHTÖKOHDAT 18 2.1 Lasten, perheen ja vanhemmuuden merkitys 18 2.2 Vanhemmuusmotivaatiot 22 2.3 Hedelmättömyys ja tahaton lapsettomuus 25 2.3.1 Tahattoman lapsettomuuden yleisyys 28 2.3.2 Tahaton lapsettomuus sosiaalisena prosessina 30 3 LAPSETTOMUUTTA KOSKEVAT TUTKIMUKSET TUTKIMUSAINEISTONA 33 3.1 Yleiskuva tutkimusaineistosta 33 3.2 Metodologiset valinnat 39 3.3 Sensitiivisen aiheen tutkimuksesta 41 3.4 Huomioita aineiston analyysista 43 3.5 Miksi miehet eivät ole osallistuneet tutkimukseen? 47 4 MIEHINEN MINÄ JA TAHATON LAPSETTOMUUS 55 4.1 Mistä on miehuus tehty? 55 4.2 Miksi minä? 58 4.3 Menetykset 63 4.4 Miten elää kontrollin menetyksen kanssa? 67 5 PARIN KOKEMA TAHATON LAPSETTOMUUS 70 5.1 Miehet tiedon ja tunteiden suodattajia 70 5.2 Naiset ja kohteliaisuusstigma 76 5.3 Naiselle kokonaisvaltaisempi kokemus? 77 5.4 Ilotonta seksiä käskystä ja tahdonvoimalla 79 6 SELVIYTYMISSTRATEGIAT 84 6.1 Kontrolli 86 6.2 Myöntyminen 89 6.2.1 Arvojen uudelleen tarkastelu 90 6.2.2 Yhteiset projektit 92 6.2.3 Lapsettomien tukeminen 94 6.3 Kieltäminen 94 6.4 Monet selviytymisstrategiat 96 7 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ MIEHEN TAHATTOMAN LAPSETTOMUUDEN TUTKIMUKSISTA 98 7.1 Monipuolistuva kuva miehen tahattomasta lapsettomuudesta 99 7.1.1 Uskonto selittäjänä 99 7.1.2 Herkkävireisesti puolisoaan tukeva mies 100 7.1.3 Kohtia uusia merkityksenantoja 101 7.2 Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tarve 102 7.3 Kyseenalainen illuusio kontrollista 105 7.4 Vaihtoehtoisia vanhemmuuksia? 108 7.5 Oma positioni 109 7.6 Lopuksi 112 8 LÄHTEET 115 LIITTEET Liite 1: Lääketieteen määrittelemä hedelmättömyys Liite 2: Tilastotietoja vv. 19921999 Suomessa tehdyistä hedelmöityshoidoista
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -työssäni miehen tahatonta lapsettomuutta yhteensä 16 aiemmin, vv. 1984 - 1999 ilmestyneen, aihetta käsitelleen tutkimuksen valossa. Aiempi, erityisesti sosiologinen, tutkimus miehen tahattomasta lapsettomuudesta on ollut tarkasteluajankohtana verraten vähäistä ja se on tuottanut osin ristiriitaisia tuloksia. Aihetta on usein lähestytty ongelmana ja sarjana erilaisia menetyksiä.
Pohdin miehen kokemaa tahatonta lapsettomuutta heteroseksuaalisessa parisuhteessa ja länsimaisessa kontekstissa. Tutkielma on luonteeltaan yhteenvetotutkimusta ja se perustuu sekundaariseen aineistoon 16 aiemmasta miehen tahatonta lapsettomuutta käsittelevästä ulkomaisesta tutkimuksesta. Aineisto koostuu väitöskirjoista (3), muusta tutkimuskirjallisuudesta (1), tieteellisistä artikkeleista (11) ja popularisoidusta tieteestä (1). Aineistoni on ruotsalaista, pohjoisamerikkalaista, australialaista, uusseelantilaista ja brittiläistä. Joukossa on 14 yhteiskunta- ja kaksi lääketieteellistä tutkimusta.
Etsin aineistosta tulkintoja, millaisena miehen tahaton lapsettomuus tähänastisen tutkimuksen valossa näyttäytyy ja millaisia merkityksiä mies tahattomalle lapsettomuudelle antaa. Tarkastelin lapsettomuudelle annettuja merkityksiä yksilön ja parin kokemana. Lääketieteen määrittelemää miehen hedelmättömyyttä esittelen liitteessä 1.
Aineiston tarkastelu tarjosi aiempaa monipuolisemman kuvan miehen tahattomasta lapsettomuudesta, miehen sille antamista merkityksistä ja selviytymisstrategioista. Tutkimusteksteistä nousi esiin uskonto tahattoman lapsettomuuden selittäjänä, mikä ei ole ollut tyypillistä. Aviopuolisoille lapsettomuudesta puhuminen näyttäytyi erilaisena. Usein nainen koki puhumisen helpottavan tuskaa, kun taas miehelle puhe symbolisoi kivun tuottamista. Lapsettomuutta koskevia ajatuksiaan ja tunteitaan julkilausumaton mies näyttäytyi aineistossa myös kumppaniaan herkkävireisesti tulkitsevana ja tukevana. Mies halusi lieventää puolisonsa tuskaa ennakoimalla erilaisia sosiaalisia tilanteita ja suojaamalla vaimoaan esim. raskaana olevien kohtaamiselta. Lapsettomuuden rekonstruointi myönteisenä kokemuksena ja koherenttina kertomuksena osoittautui aineiston perusteella mahdolliseksi. Tärkeäksi kysymykseksi nousi se, milloin lapsettomuus koetaan lopulliseksi.
Arvioin sosiologialla olevan runsaasti annettavaa miehen tahattoman lapsettomuuden tutkimukseen. Poikkitieteellinen lähestymistapa on miehen tahattoman lapsettomuuden tutkimukselle haaste ja uutta informaatiota tuottava.
Pohdin miehen kokemaa tahatonta lapsettomuutta heteroseksuaalisessa parisuhteessa ja länsimaisessa kontekstissa. Tutkielma on luonteeltaan yhteenvetotutkimusta ja se perustuu sekundaariseen aineistoon 16 aiemmasta miehen tahatonta lapsettomuutta käsittelevästä ulkomaisesta tutkimuksesta. Aineisto koostuu väitöskirjoista (3), muusta tutkimuskirjallisuudesta (1), tieteellisistä artikkeleista (11) ja popularisoidusta tieteestä (1). Aineistoni on ruotsalaista, pohjoisamerikkalaista, australialaista, uusseelantilaista ja brittiläistä. Joukossa on 14 yhteiskunta- ja kaksi lääketieteellistä tutkimusta.
Etsin aineistosta tulkintoja, millaisena miehen tahaton lapsettomuus tähänastisen tutkimuksen valossa näyttäytyy ja millaisia merkityksiä mies tahattomalle lapsettomuudelle antaa. Tarkastelin lapsettomuudelle annettuja merkityksiä yksilön ja parin kokemana. Lääketieteen määrittelemää miehen hedelmättömyyttä esittelen liitteessä 1.
Aineiston tarkastelu tarjosi aiempaa monipuolisemman kuvan miehen tahattomasta lapsettomuudesta, miehen sille antamista merkityksistä ja selviytymisstrategioista. Tutkimusteksteistä nousi esiin uskonto tahattoman lapsettomuuden selittäjänä, mikä ei ole ollut tyypillistä. Aviopuolisoille lapsettomuudesta puhuminen näyttäytyi erilaisena. Usein nainen koki puhumisen helpottavan tuskaa, kun taas miehelle puhe symbolisoi kivun tuottamista. Lapsettomuutta koskevia ajatuksiaan ja tunteitaan julkilausumaton mies näyttäytyi aineistossa myös kumppaniaan herkkävireisesti tulkitsevana ja tukevana. Mies halusi lieventää puolisonsa tuskaa ennakoimalla erilaisia sosiaalisia tilanteita ja suojaamalla vaimoaan esim. raskaana olevien kohtaamiselta. Lapsettomuuden rekonstruointi myönteisenä kokemuksena ja koherenttina kertomuksena osoittautui aineiston perusteella mahdolliseksi. Tärkeäksi kysymykseksi nousi se, milloin lapsettomuus koetaan lopulliseksi.
Arvioin sosiologialla olevan runsaasti annettavaa miehen tahattoman lapsettomuuden tutkimukseen. Poikkitieteellinen lähestymistapa on miehen tahattoman lapsettomuuden tutkimukselle haaste ja uutta informaatiota tuottava.