Uljas uusi menneisyys. Tutkielma muistin poliittisuudesta ja Berliiniin rakennettavasta Holocaust-muistomerkistä.
KUITTINEN, LIISA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KUITTINEN, LIISA
2004
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-09-27Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 1.1. VIERAILU BERLIINISSÄ ELI TUTKIELMAN TAUSTAT 1 1.2. TUTKIELMAN TARKOITUS JA RAKENNE 3 2. MUISTI KANSAINVÄLISEN POLITIIKAN KÄSITTEENÄ 6 2.1. SE MISTÄ KAIKKI ALKAA: MUISTIN KÄSITE 7 2.1.1. Muistitaidon historia 8 2.1.2. Moderni muistikäsitys ja kollektiivinen muisti 12 2.2. POLIITTISUUS JA KANSAINVÄLISEN POLITIIKAN TARINA 16 2.2.1. Politiikka vs. poliittisuus 16 2.2.2. Kansainvälinen politiikka ja poliittinen yhteisö 19 2.3. MUISTI + POLITIIKKA = MUISTIPOLITIIKKA? 23 2.3.1. Muistin poliittisuus 23 2.3.2. Historiasta ja representaatiosta 28 2.3.3. Nykypäivän ars memorativa: muistomerkit ja muistin metodi 30 2.4. YHTEENVETOA 38 3. ESTEETTINEN LÄHESTYMISTAPA 40 3.1. TYÖN METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT 42 3.1.1. Diskursiivisuus ja tulkinnan käsite 43 3.1.2. Hermeneuttinen tulkintatraditio 45 3.2. TULKINNAN KEHÄ JA TULKINTATAVAT 49 3.2.1. Tekstit ja tekstin sisäinen tulkinta 50 3.2.2. Kontekstit ja kontekstualisointi 55 3.3. TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUSKRITEERIT 58 3.4. YHTEENVETOA 60 4. BERLIININ HOLOCAUST-MUISTOMERKKITAPAUS 61 4.1. JOHDANTOA TUTKIMUSKOHTEESEEN: HOLOKAUSTI JA KIISTAN PUHKEAMINEN 62 4.2. TUTKIMUSKOHTEESTA JA AINEISTOSTA 69 4.3. KONTEKSTUALISOINTI 72 4.3.1. Alkuperäiskonteksti: holokaustin trauma 72 4.3.2. Rinnakkais(kon)teksti: muistomerkkidebatti 74 4.3.3. Käyttökonteksti: lokus 77 4.4. DEKONTEKSTUALISOINTI JA TEKSTIN SISÄINEN TULKINTA 79 4.4.1. ”Stelenfeld” 80 4.4.2. Tietokeskus 84 4.5. HAVAINTOJEN YHDISTÄMISTÄ 89 4.6. JOHTOPÄÄTÖKSET 93 5. LOPUKSI 97 LÄHDELUETTELO 101 LIITE 1: Saksan parlamentin päätös Holocaust-muistomerkin rakentamisesta LIITE 2: Berliinin kartta
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on muistin poliittisuus ja kohteena Berliiniin ensi vuonna valmistuva Euroopan murhatuille juutalaisille omistettu muistomerkki eli niin kutsuttu Holocaust-muistomerkki. Tutkielmassa selvitän, miksi Saksa rakentaa pääkaupunkiinsa tämän valtaisan muistomerkin ja mitä poliittisia tarkoitusperiä muistomerkkiin sisältyy.
Kehitän työssäni ajatusta muistipolitiikasta. Politisoin siinä muistin käsitteen ja osoitan, että muisti ei ole pelkästään fyysinen ominaisuus vaan että muistaminen on nykyisyyden aktiivista toimintaa. Muistin politisoinnissa käytän hyväkseni Kari Palosen politiikka-sanastoa. Palosta mukaillen katson, että muistin politisoimisessa on kyse muistin luonnollisuuden purkamisesta ja pelattavaksi ilmiöksi osoittamisesta. Katson myös, että muistipolitiikka on pitkälti identiteettipolitiikkaa, jossa erilaisten muistikäytäntöjen avulla tuotetaan identiteettejä, valtion lineaarista kertomusta, rajoja ja järjestystä.
Tutkielmani on tutkimusotteeltaan hermeneuttinen. Ymmärrän tutkimuskohteeni, Berliinin Holocaust-muistomerkin, hermeneuttisen tulkintatradition tarkoittamaksi tekstiksi, ja kehitän sen tulkintaa varten hermeneuttiseen tulkintatraditioon nojaavan oman lähestymistavan, jota kutsun esteettiseksi. Tämän esteettisen lähestymistavan avulla analysoin muistomerkin merkityksiä. Katson, että tulkinta etenee hermeneuttisessa kehässä esiymmärryksestä kohti päätelmiä. Kehän edetessä ymmärtäminen syvenee ja rikastuu, ja tulkinnan avulla on mahdollista päästä päätelmiin, jotka eivät paljaalla silmällä ole nähtävissä.
Tutkielma korostaa muistikäytäntöjen poliittisuutta ja epäluonnollisuutta. Analyysissa nousee kuitenkin esille, että Berliinin Holocaust-muistomerkki on poikkeuksellinen, koska yleensä muistomerkein muistetaan sankarillisia tekoja tai omia uhrauksia mutta Holocaust-muistomerkki on omistettu saksalaisten itsensä tuottamalle kärsimykselle. Tämän vuoksi Holocaust-muistomerkin analysoiminen on haastava tehtävä ja itse muistomerkki monitahoinen tulkinnan kohde. Siinä on havaittavissa sekä valtion lineaarista kerrontaa tukevia että sitä rikkovia piirteitä.
Analyysissa selvisi, että Holocaust-muistomerkki on sekä surun viettämisen paikka että kansakunnan rakentamisen väline. Saksa rakentaa muistomerkin antaakseen traumaattiselle menneisyydelleen selityksen, eheyttääkseen itseään kansakuntaa kasvattamalla ja toteuttaakseen holokaustin muistamisen velvollisuuttaan. Muistomerkki on osa yhdistyneen Saksan identiteetin- ja imagonrakennustyötä.
Kehitän työssäni ajatusta muistipolitiikasta. Politisoin siinä muistin käsitteen ja osoitan, että muisti ei ole pelkästään fyysinen ominaisuus vaan että muistaminen on nykyisyyden aktiivista toimintaa. Muistin politisoinnissa käytän hyväkseni Kari Palosen politiikka-sanastoa. Palosta mukaillen katson, että muistin politisoimisessa on kyse muistin luonnollisuuden purkamisesta ja pelattavaksi ilmiöksi osoittamisesta. Katson myös, että muistipolitiikka on pitkälti identiteettipolitiikkaa, jossa erilaisten muistikäytäntöjen avulla tuotetaan identiteettejä, valtion lineaarista kertomusta, rajoja ja järjestystä.
Tutkielmani on tutkimusotteeltaan hermeneuttinen. Ymmärrän tutkimuskohteeni, Berliinin Holocaust-muistomerkin, hermeneuttisen tulkintatradition tarkoittamaksi tekstiksi, ja kehitän sen tulkintaa varten hermeneuttiseen tulkintatraditioon nojaavan oman lähestymistavan, jota kutsun esteettiseksi. Tämän esteettisen lähestymistavan avulla analysoin muistomerkin merkityksiä. Katson, että tulkinta etenee hermeneuttisessa kehässä esiymmärryksestä kohti päätelmiä. Kehän edetessä ymmärtäminen syvenee ja rikastuu, ja tulkinnan avulla on mahdollista päästä päätelmiin, jotka eivät paljaalla silmällä ole nähtävissä.
Tutkielma korostaa muistikäytäntöjen poliittisuutta ja epäluonnollisuutta. Analyysissa nousee kuitenkin esille, että Berliinin Holocaust-muistomerkki on poikkeuksellinen, koska yleensä muistomerkein muistetaan sankarillisia tekoja tai omia uhrauksia mutta Holocaust-muistomerkki on omistettu saksalaisten itsensä tuottamalle kärsimykselle. Tämän vuoksi Holocaust-muistomerkin analysoiminen on haastava tehtävä ja itse muistomerkki monitahoinen tulkinnan kohde. Siinä on havaittavissa sekä valtion lineaarista kerrontaa tukevia että sitä rikkovia piirteitä.
Analyysissa selvisi, että Holocaust-muistomerkki on sekä surun viettämisen paikka että kansakunnan rakentamisen väline. Saksa rakentaa muistomerkin antaakseen traumaattiselle menneisyydelleen selityksen, eheyttääkseen itseään kansakuntaa kasvattamalla ja toteuttaakseen holokaustin muistamisen velvollisuuttaan. Muistomerkki on osa yhdistyneen Saksan identiteetin- ja imagonrakennustyötä.