Talkoolapio heilumaan ja kierrätys kunniaan. Nuorten talkoot -työliike suomalaisessa yhteiskunnassa vuosina 1941-1949.
HARTIKAINEN, SUVI (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HARTIKAINEN, SUVI
2004
Suomen historia - Finnish History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2004-09-30Tiivistelmä
Hakutermit:
nuoret, kotirintama, talkoot, työkasvatus, jatkosota, jälleenrakentaminen
Pro gradu -tutkielman aiheena on Nuorten Talkoot -niminen lasten ja nuorten työliike. Se perustettiin heinäkuussa 1941 ja aluksi nimenä oli Suomen Nuorison Iskujoukot. Iskujoukot oli perustettu kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö aloitteesta ja se ryhtyi kokoamaan ja organisoimaan koko maan kattavaa talkooverkostoa. Talkooverkoston avulla oli tarkoitus tuoda helpotusta yhteiskuntaa vaivaavaan työvoima- ja elintarvikepulaan. Toimintaan oli koottu yhteistyökumppaneiksi suomalaisia nuorisojärjestöjä, jotka olivat laajalla rintamalla edustettuina talkooliikkeessä. Myös kouluhallitus tuli mukaan työliikkeeseen. Järjestöjen painostuksesta Suomen Nuorison Iskujoukkoja päätettiin muuttaa ensimmäisten talkookauden lopussa. Marraskuussa 1941 Iskujoukkojen nimeksi vaihtui Nuorten Talkoot ja sen nimisenä työliike jatkoi talkootoimintaa vuoden 1949 maaliskuuhun asti, jolloin se lakkautettiin.
Nuorison työtoiminta oli laadittu kilpailun muotoon niin, että joka vuosi kerättiin pisteitä eri talkootehtävistä ja ahkeran työskentelyn tuloksena oli mahdollisuus ansaita talkoomerkki. Nuorten Talkoiden työohjelma jakaantui kolmeen eri osaan: talkootyö-, keräily- ja säästötalkoisiin. Vuosittain painotukset saattoivat vaihdella ja toiminnan loppuvuosina mukaan otettiin myös urheilu- ja harrastetoimintaa. Tärkeimpänä motiivina talkooliikkeellä oli saada lapset ja nuoret työskentelemään kotiensa hyväksi.
Tässä työssä selvitetään Nuorten Talkoiden vaiheet sen perustamisesta toiminnan hiipumiseen ja lopulta lakkauttamiseen asti. Tutkitaan, mikä nuorison työliike oli, miten se toimi ja mitä se teki. Lisäksi selvitetään kuinka 1940-luvun vaiheet näkyvät Nuorten Talkoissa. Miten sotavuodet, paluu rauhaan ja jälleenrakennuskausi sekä yhteiskunnassa vallinnut elintarvike- ja työvoimapula vaikuttavat talkooliikkeen toimintaan. Tutkimuksen aineistona käytetään ensisijaisesti kahta Nuorten Talkoiden arkistokokonaisuutta, jotka sijaitsevat Tampereen yliopiston kirjaston käsikirjoitusarkistossa ja Tampereen yliopiston Kansanperinteen laitoksen arkistossa. Niiden sisältämien pöytäkirjojen, kiertokirjeiden ja muiden asiakirjojen avulla saa laajan kuvan työliikkeen toiminnasta. Myös Nuorten Talkoiden tuottamat julkaisut ovat tärkeitä lähteitä. Yhdessä nämä lähdeaineistot valottavat liikkeen toimintaa sekä talkoojohdon hallinnollisesta että nuorille talkoolaisille suunnatun materiaalin näkökulmasta. Tutkimuskirjallisuudessa Nuorten Talkoot -työliikkeestä löytyi vain vähän tietoa ja nekin ovat enimmäkseen mainintoja. Arkistolähteet ovatkin erittäin tärkeää aineistoa tutkittaessa Nuorten Talkoita.
Tutkimuksen perusteella voi todeta, että Nuorten Talkoot perustettiin tuomaan pikaista helpotusta työvoimapulaan. Jatkosodan alettua kaikki kansalaiset oli saatava tuottavaan työhön ja alle työvelvollisuusikäisiä varten perustettiin oma järjestö. Sotavuosina talkootoiminta oli yleistä ja koululaisetkin olivat motivoituneita yhteiseen työskentelyyn. Sen avulla työvoimatilannetta saatiin helpotettu jonkin verran. Erilaisissa keräyslajeissa lapset ja nuoret kokosivat raaka-ainetta ja tarvikkeita teollisuudelle ja koteihin. Nuorten Talkoille oli ominaista myös se, että se suoritti keräyksiä sellaisiin kohteisiin, joihin muilla ei olisi sota-ajan yhteiskunnassa ollut yhtälailla aikaa. Sotavuosien toiminnassa pyrittiin siihen, että kaikki olivat mukana Suomen kamppailussa itsenäisyyden puolesta. Rauhan tultua työvoimapula helpottui ja vähitellen myös elintarvike- ja raaka-ainetilannekin parani. Nuorten Talkoot koki toimintansa erittäin tärkeäksi lasten ja nuorten kehityksen kannalta, mutta joutui kuitenkin muuttamaan talkoo-ohjelmaansa. Talkoointo alkoi olojen helpottuessa parantua ja tilalle oli saatava virkistys- ja harrastustoimintaa. Joitain keräysmuotoja saatiin vielä ylläpidettyä sodan jälkeenkin, mutta talkooliikkeen suuntana oli ennen kaikkea nuorison työkasvatus. Taloudellisen tilanteen vaikeutuessa Nuorten Talkoot joutui kuitenkin lakkauttamaan toimintansa 1949. Valtiovallalla ei enää ollut tarvetta tukea sen toimintaa ja mukana olleet nuorisojärjestötkin alkoivat irtaantua omille tahoilleen.
Nuorten Talkoiden vaiheista voi päätellä, että se oli selkeästi riippuvainen aikakautensa arvoista ja pyrkimyksistä. Sen perustaminen ajoittui tilanteeseen, jossa Suomi tarvitsi kaikkien kansalaisten ponnistelua ja valtiovalta halusi ohjata myös nuorisoa tähän suuntaan. Sodan loputtua ja jälleenrakennuksen alkaessa tilanne muuttui ja nuorten talkoolaisten panos ei ollut enää niin merkittävä. Talkooliike ei pystynyt muuttumaan yhtä nopeasti kuin ympäröivä yhteiskunta, eikä tarjoamaan lapsille ja nuorille innostavaa toimintaa. Jatkosodan vuosina Nuorten Talkoot oli kuitenkin ollut erittäin tehokas ja laajalle levinnyt organisaatio, joka pystyi vastaamaan koko maan nuorille suunnatusta talkootoiminnasta. Sotavuosina ja jälleenrakennuksen alkuvaiheessa se oli merkittävä tekijä vapaaehtoistoiminnan saralla.
nuoret, kotirintama, talkoot, työkasvatus, jatkosota, jälleenrakentaminen
Pro gradu -tutkielman aiheena on Nuorten Talkoot -niminen lasten ja nuorten työliike. Se perustettiin heinäkuussa 1941 ja aluksi nimenä oli Suomen Nuorison Iskujoukot. Iskujoukot oli perustettu kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö aloitteesta ja se ryhtyi kokoamaan ja organisoimaan koko maan kattavaa talkooverkostoa. Talkooverkoston avulla oli tarkoitus tuoda helpotusta yhteiskuntaa vaivaavaan työvoima- ja elintarvikepulaan. Toimintaan oli koottu yhteistyökumppaneiksi suomalaisia nuorisojärjestöjä, jotka olivat laajalla rintamalla edustettuina talkooliikkeessä. Myös kouluhallitus tuli mukaan työliikkeeseen. Järjestöjen painostuksesta Suomen Nuorison Iskujoukkoja päätettiin muuttaa ensimmäisten talkookauden lopussa. Marraskuussa 1941 Iskujoukkojen nimeksi vaihtui Nuorten Talkoot ja sen nimisenä työliike jatkoi talkootoimintaa vuoden 1949 maaliskuuhun asti, jolloin se lakkautettiin.
Nuorison työtoiminta oli laadittu kilpailun muotoon niin, että joka vuosi kerättiin pisteitä eri talkootehtävistä ja ahkeran työskentelyn tuloksena oli mahdollisuus ansaita talkoomerkki. Nuorten Talkoiden työohjelma jakaantui kolmeen eri osaan: talkootyö-, keräily- ja säästötalkoisiin. Vuosittain painotukset saattoivat vaihdella ja toiminnan loppuvuosina mukaan otettiin myös urheilu- ja harrastetoimintaa. Tärkeimpänä motiivina talkooliikkeellä oli saada lapset ja nuoret työskentelemään kotiensa hyväksi.
Tässä työssä selvitetään Nuorten Talkoiden vaiheet sen perustamisesta toiminnan hiipumiseen ja lopulta lakkauttamiseen asti. Tutkitaan, mikä nuorison työliike oli, miten se toimi ja mitä se teki. Lisäksi selvitetään kuinka 1940-luvun vaiheet näkyvät Nuorten Talkoissa. Miten sotavuodet, paluu rauhaan ja jälleenrakennuskausi sekä yhteiskunnassa vallinnut elintarvike- ja työvoimapula vaikuttavat talkooliikkeen toimintaan. Tutkimuksen aineistona käytetään ensisijaisesti kahta Nuorten Talkoiden arkistokokonaisuutta, jotka sijaitsevat Tampereen yliopiston kirjaston käsikirjoitusarkistossa ja Tampereen yliopiston Kansanperinteen laitoksen arkistossa. Niiden sisältämien pöytäkirjojen, kiertokirjeiden ja muiden asiakirjojen avulla saa laajan kuvan työliikkeen toiminnasta. Myös Nuorten Talkoiden tuottamat julkaisut ovat tärkeitä lähteitä. Yhdessä nämä lähdeaineistot valottavat liikkeen toimintaa sekä talkoojohdon hallinnollisesta että nuorille talkoolaisille suunnatun materiaalin näkökulmasta. Tutkimuskirjallisuudessa Nuorten Talkoot -työliikkeestä löytyi vain vähän tietoa ja nekin ovat enimmäkseen mainintoja. Arkistolähteet ovatkin erittäin tärkeää aineistoa tutkittaessa Nuorten Talkoita.
Tutkimuksen perusteella voi todeta, että Nuorten Talkoot perustettiin tuomaan pikaista helpotusta työvoimapulaan. Jatkosodan alettua kaikki kansalaiset oli saatava tuottavaan työhön ja alle työvelvollisuusikäisiä varten perustettiin oma järjestö. Sotavuosina talkootoiminta oli yleistä ja koululaisetkin olivat motivoituneita yhteiseen työskentelyyn. Sen avulla työvoimatilannetta saatiin helpotettu jonkin verran. Erilaisissa keräyslajeissa lapset ja nuoret kokosivat raaka-ainetta ja tarvikkeita teollisuudelle ja koteihin. Nuorten Talkoille oli ominaista myös se, että se suoritti keräyksiä sellaisiin kohteisiin, joihin muilla ei olisi sota-ajan yhteiskunnassa ollut yhtälailla aikaa. Sotavuosien toiminnassa pyrittiin siihen, että kaikki olivat mukana Suomen kamppailussa itsenäisyyden puolesta. Rauhan tultua työvoimapula helpottui ja vähitellen myös elintarvike- ja raaka-ainetilannekin parani. Nuorten Talkoot koki toimintansa erittäin tärkeäksi lasten ja nuorten kehityksen kannalta, mutta joutui kuitenkin muuttamaan talkoo-ohjelmaansa. Talkoointo alkoi olojen helpottuessa parantua ja tilalle oli saatava virkistys- ja harrastustoimintaa. Joitain keräysmuotoja saatiin vielä ylläpidettyä sodan jälkeenkin, mutta talkooliikkeen suuntana oli ennen kaikkea nuorison työkasvatus. Taloudellisen tilanteen vaikeutuessa Nuorten Talkoot joutui kuitenkin lakkauttamaan toimintansa 1949. Valtiovallalla ei enää ollut tarvetta tukea sen toimintaa ja mukana olleet nuorisojärjestötkin alkoivat irtaantua omille tahoilleen.
Nuorten Talkoiden vaiheista voi päätellä, että se oli selkeästi riippuvainen aikakautensa arvoista ja pyrkimyksistä. Sen perustaminen ajoittui tilanteeseen, jossa Suomi tarvitsi kaikkien kansalaisten ponnistelua ja valtiovalta halusi ohjata myös nuorisoa tähän suuntaan. Sodan loputtua ja jälleenrakennuksen alkaessa tilanne muuttui ja nuorten talkoolaisten panos ei ollut enää niin merkittävä. Talkooliike ei pystynyt muuttumaan yhtä nopeasti kuin ympäröivä yhteiskunta, eikä tarjoamaan lapsille ja nuorille innostavaa toimintaa. Jatkosodan vuosina Nuorten Talkoot oli kuitenkin ollut erittäin tehokas ja laajalle levinnyt organisaatio, joka pystyi vastaamaan koko maan nuorille suunnatusta talkootoiminnasta. Sotavuosina ja jälleenrakennuksen alkuvaiheessa se oli merkittävä tekijä vapaaehtoistoiminnan saralla.