Muriel Spark’s The Ballad of Peckham Rye and The Driver’s Seat, and Their Potential Effects on the Reader’s Ethos
METSÄ, HELI (2004)
2004
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13402
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13402
Sisällysluettelo
1. Introduction 3 2. Theoretical Approaches 16 2.1 Ethical Criticism 16 2.2 Narratology 31 3. Morals and Ethics of the Characters 37 3.1 Sexual Relations 43 3.2 Violence 50 3.3 Communication between the Characters 54 4. The Narrator and the Implied Author 58 4.1 The Narrator 58 4.2 The Implied Author 64 5. The Reader 70 5.1 Identification with the Characters 70 5.1.1 Dougal Douglas 74 5.1.2 Lise 77 5.2 Potential Effects on the Reader’s Ethos 80 6. Conclusions 85 Works Cited 88
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu tutkielmassani Muriel Sparkin kahta romaania, The Ballad of Peckham Rye (1960) ja The Driver’s Seat (1970). Muriel Sparkia on yleensä tutkittu katolisena ja moralistina. Kriitikot ovat myös keskittyneet romaanien uskonnollisiin piirteisiin ja tekijälähtöiseen tarkastelutapaan. Tässä tutkimuksessa otan kuitenkin lukijan paremmin huomioon ja jätän uskonnon vähemmälle huomiolle vaikka tutkinkin moraalia ja etiikkaa. Tutkimukseni aiheena on näiden kirjojen lukemisesta aiheutuvat mahdolliset eettiset seuraukset lukijan eetokselle tai minuudelle. Henkilöhahmojen arvot ja asenteet voivat vaikuttaa lukijan minuuteen, kun lukija samastuu ja alkaa imitoida henkilöhahmoja. Tarkoituksena on tutkia kirjojen päähenkilöitä ja selvittää heidän moraalinsa. Koska kirjoissa korostuvat seksuaaliset suhteet ja väkivalta, ja koska moraali liittyy vahvasti ihmisten välisiin suhteisiin, tutkin näitä kahta aspektia. Samalla tutkin onko lukijan mahdollista samastua heihin ja mitä mahdollisia vaikutuksia tällä voi olla lukijan eetokselle. Henkilöhahmojen lisäksi tutkin miten kertojan ja implisiittisen kertojan asenteet ja suhteet hahmoihin vaikuttavat tulkintoihin.
Teoreettisena lähtökohtana käytän eettistä kritiikkiä ja narratologiaa. Eettinen kritiikki painottaa sitä, että lukemisella on mahdollisia vaikutuksia lukijan eetokselle ja sitä, että tekstit tarjoavat tiettyjä tapoja ajatella ja tuntea. Yksi keskeisistä eettisen kritiikin kriitikoista on Wayne C. Booth ja hyödynnän hänen ajatuksiaan ja käsityksiään eettisestä kritiikistä vaikka en olekaan kaikesta täysin samaa mieltä. Boothin eettisen kritiikin mukaan lukijalla on moraalinen velvollisuus lukea niin kuin kirjailija tarkoitti kirjan luettavaksi. Mielestäni lukijalla on enemmän osuutta merkityksen luomiseen ja kirjan moraali sijaitsee sekä tekstissä että lukijassa. Narratologia puolestaan tarjoaa käsitteitä ja ideoita, jotka ovat hyödyllisiä tutkimuksessa: eri tasojen tekijät ja lukijat (esim. implisiittinen tekijä, kertoja) ja niiden väliset suhteet.
Spark maalaa hyvin synkän kuvan yksilöistä ja yhteiskunnasta. Henkilöhahmojen moraalit ovat kyseenalaisia, eivätkä he kykene näkemään itseään tai toisia; he ovat hajanaisia, eikä heistä saa kunnon kokonaiskuvaa. Tämän takia lukijan on miltei mahdotonta samastua henkilöhahmoihin. Tästä huolimatta lukija joutuu kohtaamaan henkilöhahmojen ja kertojan arvot, jotka heijastavat itsekkäiden ja välinpitämättömien ihmisten ajatus- ja tunnemaailmaa. Implisiittinen kertoja pysyy melko kaukaisena eikä kommentoi paljon romaanin tapahtumia. Hänen arvonsa ja asenteensa kuitenkin poikkeavat suuresti kertojan ja henkilöhahmojen arvoista; hän välittää henkilöhahmoista vaikka kommentoikin tapahtumia epäsuorasti vain muutaman kerran. Joka tapauksessa Sparkin romaanit ovat hyviä lukijan eetokselle, sillä hän pystyy niiden avulla parantamaan moraalista ymmärrystään ja kehittämään eettisiä kykyjään. Koska Sparkin romaanit ovat niin minimalistisia ja niiden pääaiheena on moraali ja ihmisten väliset suhteet, lukija joutuu keskittymään erittäin tarkasti tutkiessaan niiden moraalisia ulottuvuuksia.
Teoreettisena lähtökohtana käytän eettistä kritiikkiä ja narratologiaa. Eettinen kritiikki painottaa sitä, että lukemisella on mahdollisia vaikutuksia lukijan eetokselle ja sitä, että tekstit tarjoavat tiettyjä tapoja ajatella ja tuntea. Yksi keskeisistä eettisen kritiikin kriitikoista on Wayne C. Booth ja hyödynnän hänen ajatuksiaan ja käsityksiään eettisestä kritiikistä vaikka en olekaan kaikesta täysin samaa mieltä. Boothin eettisen kritiikin mukaan lukijalla on moraalinen velvollisuus lukea niin kuin kirjailija tarkoitti kirjan luettavaksi. Mielestäni lukijalla on enemmän osuutta merkityksen luomiseen ja kirjan moraali sijaitsee sekä tekstissä että lukijassa. Narratologia puolestaan tarjoaa käsitteitä ja ideoita, jotka ovat hyödyllisiä tutkimuksessa: eri tasojen tekijät ja lukijat (esim. implisiittinen tekijä, kertoja) ja niiden väliset suhteet.
Spark maalaa hyvin synkän kuvan yksilöistä ja yhteiskunnasta. Henkilöhahmojen moraalit ovat kyseenalaisia, eivätkä he kykene näkemään itseään tai toisia; he ovat hajanaisia, eikä heistä saa kunnon kokonaiskuvaa. Tämän takia lukijan on miltei mahdotonta samastua henkilöhahmoihin. Tästä huolimatta lukija joutuu kohtaamaan henkilöhahmojen ja kertojan arvot, jotka heijastavat itsekkäiden ja välinpitämättömien ihmisten ajatus- ja tunnemaailmaa. Implisiittinen kertoja pysyy melko kaukaisena eikä kommentoi paljon romaanin tapahtumia. Hänen arvonsa ja asenteensa kuitenkin poikkeavat suuresti kertojan ja henkilöhahmojen arvoista; hän välittää henkilöhahmoista vaikka kommentoikin tapahtumia epäsuorasti vain muutaman kerran. Joka tapauksessa Sparkin romaanit ovat hyviä lukijan eetokselle, sillä hän pystyy niiden avulla parantamaan moraalista ymmärrystään ja kehittämään eettisiä kykyjään. Koska Sparkin romaanit ovat niin minimalistisia ja niiden pääaiheena on moraali ja ihmisten väliset suhteet, lukija joutuu keskittymään erittäin tarkasti tutkiessaan niiden moraalisia ulottuvuuksia.