Kertomuksia demokratiasta antiikista teledemokratiaan.
ROSLAKKA, VILLE (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
ROSLAKKA, VILLE
2004
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-08-30Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 2. METODI 3. DEMOKRATIA 3.1. Demokratian käsitteestä ja historiasta 3.2. Antiikin demokratiatarinat 4. EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN KRITIIKKI 4.1. Järjestelmä 4.2. Kansanedustajat 4.3. Kansanäänestys 4.4. Päätelmät 5. JEAN JACQUES ROUSSEAU 5.1. Historiaa ja taustaa 5.2. Rousseau ja muut ajattelijat 5.3. Yhteiskuntasopimuksesta 5.4. Lainsäätäjä 5.5. Rousseaun tarina 6. BENJAMIN BARBER 6.1. Demokratia ja kapitalismi 6.2. Vahva demokratia 6.3. Barberin tarina 7. TELEDEMOKRATIA 7.1. Taustaa ja määritelmä 7.2. Teledemokratian mahdollisuudet ja ongelmat 7.3. Käytännön kokemuksia e-demokratiasta 7.4. Äänestykset internetissä 8. YHTEENVETO - Teledemokratia Rousseaun ja Barberin näkökulmista LÄHTEET
Tiivistelmä
Hakutermit:
demokratia, teledemokratia, Rousseau, Barber
Tutkimukseni käsittelee demokratiaa. Tarkoitukseni on pohtia Rousseaun, Barberin ja teledemokratian käsityksiä demokratiasta Hoffrénin tapaan kertomuksina. Vertailen näitä kertomuksia keskenään ja pohdin niiden implikaatioita demokratian kannalta nykypäivänä. Tutkin mitä teledemokratia on, millaiset ovat sen reunaehdot ja miten se suhtautuu aikaisempiin demokratiakäsityksiin, kuten Barberin ja Rousseaun käsityksiin. Habermasin tarkoittama kielen merkitys demokratiatarinoissa tulee esille jokaisessa kertomuksessa. Rousseau kirjoitti republikanismin kielellä, Barber kirjoittaa osallistuvan, ”vahvan” demokratian kielellä, ja teledemokratiaan kuuluu toisaalta suoran demokratian teorian kieli ja toisaalta teknologian kieli.
Viime aikoina esille noussut teledemokratia on herättänyt henkiin keskustelun suorasta demokratiasta. Tietotekniikan avulla harjoitettavan demokratian on nähty olevan ratkaisu suoraan kansanvaltaan. Kansa pysyy ajan tasalla politiikassa, ja äänestäminen sujuu mutkattomasti, asiasta kuin asiasta. Edustuksellisuutta ei enää tarvita, koska tila- ja aika-ongelma on ratkaistu. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, ja teledemokratian suoran demokratian mahdollisuudet on yleisesti tyrmätty. Suora ja osallistuva demokratia näyttelevät merkittävää roolia näissä kaikissa kertomuksissa, ja teledemokratia on haluttu nähdä teknisenä ratkaisuna suoran demokratian teoreettisiin ongelmiin. Rousseau ja Barber toimivat teoreettisena viitekehyksenä suoran demokratian ongelmiin. Tarkoitus on pohtia, toimiiko teledemokratia ratkaisuna näissä viitekehyksissä. Työni keskeinen teoreettinen lähtökohta on Jean-Jacques Rousseau ja varsinkin hänen ajatuksensa suorasta demokratiasta. Perustelen valintaani sillä, että Rousseau ei hyväksynyt minkäänlaista edustuksellisuutta demokratiassa.
Olen valinnut tutkimusmetodikseni aatehistoriallisen metodin. Tarkoitukseni on tutkia tämän metodin mahdollistamana Rousseaun ja Barberin ajatuksia. Rousseaun pohdiskelussa suoran demokratian mahdollisuuksista hänen ajatteluaan rajoittivat käytännön ongelmat suoran demokratian järjestämisessä. Rousseaun pohdiskelut ovat kuitenkin relevantteja tässäkin työssä, koska uusi tekniikka saattaa helpottaa suoran demokratian käyttöönottamista. Toisin sanoen, tutkin mihin kysymyksiin Rousseau, Barber ja teledemokratia ovat vastauksia? Tutkin näitä asioita niiden omissa konteksteissa ja kaikkia yhdessä demokratian kontekstissa. Eräs tutkimukseni tarkoituksista onkin selvittää, voidaanko näitä kaikkia asioita sijoittaa demokratian kontekstiin.
Teledemokratia on oikeastaan eräänlainen oikopolku suoraan demokratiaan. Se on niin suurelta osalta teknologian kontekstia, että lopulta teledemokratian demokratiaan kuuluva konteksti jää suhteellisen suppeaksi. Teledemokratiasta ei näyttäisi olevan ratkaisuksi Rousseaun demokratiaongelmaan. Se jättäisi täysin tyhjäksi ja arvailujen varaan Rousseaulle niin tärkeän yhteisön merkityksen demokratiassa. Se mahdollistaisi vain itse äänestystilanteen, jossa nappia painamalla kansa ilmaisisi poliittisen tahtonsa suoraan. Se, olisiko tämä Rousseaun mielestä kuitenkin parempi vaihtoehto kuin nykyisenlainen edustuksellisuus jää täysin arvailujen varaan. Teledemokratialla ei kuitenkaan syvällisemmin voida luoda rousseaulaista maailmaa.
Barber on ilmaissut itse kantansa teledemokratiaan ja se on kielteinen, koska poliittinen ajattelu ja päätöksenteko on monimutkaisempaa kuin pelkkä napin painallus. Teknologialla voidaan kuitenkin luoda Barberin kaipaamia keskustelufoorumeja internetiin ja sitä kautta kehittää demokratiasta vahvempaa ja aktiivisempaa kuin pelkkä äänestykseen perustuva passiivinen demokratia.
Tärkeimmät lähdeteokset: Barber, Benjamin (1984), Strong Democracy, Participatory Politics for a New Age. University of California Press, USA. Rousseau, Jean-Jacques (1997), Yhteiskuntasopimuksesta. Karisto Oy, Hämeenlinna. Ranskankielinen alkuteos Du contrat social ou principes du droit politique, (1762). Hyrkkänen, Markku (2002), Aatehistorian mieli. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
demokratia, teledemokratia, Rousseau, Barber
Tutkimukseni käsittelee demokratiaa. Tarkoitukseni on pohtia Rousseaun, Barberin ja teledemokratian käsityksiä demokratiasta Hoffrénin tapaan kertomuksina. Vertailen näitä kertomuksia keskenään ja pohdin niiden implikaatioita demokratian kannalta nykypäivänä. Tutkin mitä teledemokratia on, millaiset ovat sen reunaehdot ja miten se suhtautuu aikaisempiin demokratiakäsityksiin, kuten Barberin ja Rousseaun käsityksiin. Habermasin tarkoittama kielen merkitys demokratiatarinoissa tulee esille jokaisessa kertomuksessa. Rousseau kirjoitti republikanismin kielellä, Barber kirjoittaa osallistuvan, ”vahvan” demokratian kielellä, ja teledemokratiaan kuuluu toisaalta suoran demokratian teorian kieli ja toisaalta teknologian kieli.
Viime aikoina esille noussut teledemokratia on herättänyt henkiin keskustelun suorasta demokratiasta. Tietotekniikan avulla harjoitettavan demokratian on nähty olevan ratkaisu suoraan kansanvaltaan. Kansa pysyy ajan tasalla politiikassa, ja äänestäminen sujuu mutkattomasti, asiasta kuin asiasta. Edustuksellisuutta ei enää tarvita, koska tila- ja aika-ongelma on ratkaistu. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, ja teledemokratian suoran demokratian mahdollisuudet on yleisesti tyrmätty. Suora ja osallistuva demokratia näyttelevät merkittävää roolia näissä kaikissa kertomuksissa, ja teledemokratia on haluttu nähdä teknisenä ratkaisuna suoran demokratian teoreettisiin ongelmiin. Rousseau ja Barber toimivat teoreettisena viitekehyksenä suoran demokratian ongelmiin. Tarkoitus on pohtia, toimiiko teledemokratia ratkaisuna näissä viitekehyksissä. Työni keskeinen teoreettinen lähtökohta on Jean-Jacques Rousseau ja varsinkin hänen ajatuksensa suorasta demokratiasta. Perustelen valintaani sillä, että Rousseau ei hyväksynyt minkäänlaista edustuksellisuutta demokratiassa.
Olen valinnut tutkimusmetodikseni aatehistoriallisen metodin. Tarkoitukseni on tutkia tämän metodin mahdollistamana Rousseaun ja Barberin ajatuksia. Rousseaun pohdiskelussa suoran demokratian mahdollisuuksista hänen ajatteluaan rajoittivat käytännön ongelmat suoran demokratian järjestämisessä. Rousseaun pohdiskelut ovat kuitenkin relevantteja tässäkin työssä, koska uusi tekniikka saattaa helpottaa suoran demokratian käyttöönottamista. Toisin sanoen, tutkin mihin kysymyksiin Rousseau, Barber ja teledemokratia ovat vastauksia? Tutkin näitä asioita niiden omissa konteksteissa ja kaikkia yhdessä demokratian kontekstissa. Eräs tutkimukseni tarkoituksista onkin selvittää, voidaanko näitä kaikkia asioita sijoittaa demokratian kontekstiin.
Teledemokratia on oikeastaan eräänlainen oikopolku suoraan demokratiaan. Se on niin suurelta osalta teknologian kontekstia, että lopulta teledemokratian demokratiaan kuuluva konteksti jää suhteellisen suppeaksi. Teledemokratiasta ei näyttäisi olevan ratkaisuksi Rousseaun demokratiaongelmaan. Se jättäisi täysin tyhjäksi ja arvailujen varaan Rousseaulle niin tärkeän yhteisön merkityksen demokratiassa. Se mahdollistaisi vain itse äänestystilanteen, jossa nappia painamalla kansa ilmaisisi poliittisen tahtonsa suoraan. Se, olisiko tämä Rousseaun mielestä kuitenkin parempi vaihtoehto kuin nykyisenlainen edustuksellisuus jää täysin arvailujen varaan. Teledemokratialla ei kuitenkaan syvällisemmin voida luoda rousseaulaista maailmaa.
Barber on ilmaissut itse kantansa teledemokratiaan ja se on kielteinen, koska poliittinen ajattelu ja päätöksenteko on monimutkaisempaa kuin pelkkä napin painallus. Teknologialla voidaan kuitenkin luoda Barberin kaipaamia keskustelufoorumeja internetiin ja sitä kautta kehittää demokratiasta vahvempaa ja aktiivisempaa kuin pelkkä äänestykseen perustuva passiivinen demokratia.
Tärkeimmät lähdeteokset: Barber, Benjamin (1984), Strong Democracy, Participatory Politics for a New Age. University of California Press, USA. Rousseau, Jean-Jacques (1997), Yhteiskuntasopimuksesta. Karisto Oy, Hämeenlinna. Ranskankielinen alkuteos Du contrat social ou principes du droit politique, (1762). Hyrkkänen, Markku (2002), Aatehistorian mieli. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.