Etude du fonctionnement des constructions c'est+X+qui/que+Y et il y a+X+qui/que+Y dans un corpus du français parlé Le cas rare de il y a+X+que+Y
FRONDELIUS, VEERA (2004)
2004
Ranskan kieli - French Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13338
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13338
Sisällysluettelo
1 Introduction 3 1.1 Constructions étudiées 3 1.2 Méthode de travail 4 1.3 Corpus 5 1.4 Terminologie utilisée et le statut des énoncés étudiés 7 2 Fonctionnement syntaxique de c'est+X+qui/que+Y et il y a+X+qui/que+Y 9 2.1 Propriétés générales 10 2.1.1 C'est+X+qui/que+Y 10 2.1.2 Il y a+X+qui/que+Y 14 2.1.3 Statistiques 17 2.2 La nature et la fonction de l'élément X 19 2.2.1 Les phrases clivées 19 2.2.2 Les phrases à présentatif 22 2.2.3 Les cas à part 25 2.2.4 Quelques remarques sur les éléments X 28 2.2.5 Statistiques 30 2.3 Les constructions avec plusieurs éléments qui/que+Y 32 3 Les constructions c'est+X+qui/que+Y et il y a+X+qui/que+Y dans le discours 35 3.1 Valeur pragmatique 35 3.1.1 C'est+X+qui/que+Y 35 3.1.2 Il y a+x+qui/que+Y 38 3.2 Statut cognitif des éléments X 39 3.2.1 Statistiques 45 3.3 Les motifs expliquant l’emploi des constructions c'est+x+qui/que+Y et il y a+X+qui/que+Y 46 3.3.1 C'est+X+qui/que+Y 46 3.3.2 Il y a+X+qui/que+Y 50 3.3.3 Statistiques 54 4 Le cas rare de il y a+X+que+Y 56 4.1 Analyse des occurrences 56 4.1.1 Propriétés générales et syntaxiques 56 4.1.2 L'emploi dans le discours 57 4.2 Les structures semblables à il y a+qui/que+X 62 5 Conclusion 66 Bibliographie 68 Appendices 71 Appendice 1 71 Appendice 2 72
Tiivistelmä
Asiasanat: ranskan kieli, puhekieli, kielitiede
C’est+X+qui/que+Y- ja il y a+X+qui/que+Y muotoiset rakenteet ovat yleisiä varsinkin puhutussa ranskan kielessä, jossa niitä käytetään muun muassa, kun halutaan painottaa jotain lauseenjäsenistä tai tuoda keskusteluun uusia elementtejä. Tässä työssä tutkitaan näiden rakenteiden yleisiä, syntaktisia ja pragmaattisia ominaisuuksia sekä niiden käyttöä eri konteksteissa. Kaikkien rakenteiden yleisen analyysin lisäksi keskitytään erityisesti il y a+X+que+Y rakenteisiin ja etsitään syitä niiden vähäiseen määrään muihin rakenteisiin verrattuna.
Aineistona tutkimuksessa käytetään kahta ranskankielistä televisio-ohjelmaa, Tapis Rouge ja On ne peut pas plaire à tout le monde, joista puheosuudet nauhoitettiin ja tutkittavia rakenteita sisältävät osuudet litteroitiin. Aineistoa täydennettiin vielä kolmella Tampereen yliopistolla tehdyllä haastattelulla, joissa toinen puhujista oli suomen- ja toinen ranskankielinen. Näistä ainoastaan ranskankielisten osuudet huomioitiin tutkimuksessa. Koko korpuksessa on 174 esimerkkiä, joista 69 on muotoa c’est+X+qui+Y, 52 muotoa c’est+X+que+Y, 45 muotoa il y a+X+qui+Y ja 8 muotoa il y a+X+que+Y.
Vaikka suurimmassa osassa esimerkeistä qui/que on relatiivipronomini, on korpuksessa pieni määrä esimerkkejä, joissa se on konjunktio. Nämä esimerkit käsitellään omana ryhmänään ja suurin osa niistä on muotoa c’est+X+que+Y, mikä selittää osaltaan c’est+X+que+Y rakenteiden suurta määrää il y a+X+que+Y rakenteisiin verrattuna. Tämän lisäksi myös relatiivipronomilliset rakenteet voidaan jakaa kahteen ryhmään, joista toiset ovat ns. painollisia rakenteita ja toiset presentatiivirakenteita.
Keskustelussa c’est- ja il y a rakenteiden käytön keskeisimpänä erona on, että c’est+X+qui/que+Y rakenteet nostavat esiin jo esiteltyä teemaa, kun taas il y a+X+qui/que+Y rakenteet keskittyvät reemaan, josta mahdollisesti myöhemmin tulee uusi teema. Ranskan kielessä pyritään välttämään reemalla alkavia lauseita, mikä onnistuukin hyvin il y a rakenteiden avulla, kun reema siirretään X:n paikalle. Tämä koskee erityisesti il y a+X+qui+Y lauseita, joiden avulla epämääräinen subjekti saadaan pois lauseen alusta. Il y a+X+que+Y rakenteiden tapauksessa X-elementti on kuitenkin tavallisimmin objekti, joka ei muutenkaan asettuisi lauseen alkuun. Näin ollen puhujan ei välttämättä tarvitse käyttää il y a rakennetta, kun reema on jo muutenkin lauseen loppupuolella. Tämä saattaa vaikuttaa il y a+X+que+Y rakenteiden vähäiseen määrään kaikissa korpuksen osissa. Jotta asiasta saataisiin varmempaa näyttöä, pitäisi tutkia laajempaa ja monipuolisempaa korpusta. Lisäksi tutkimusta voitaisiin laajentaa puhutusta kielestä kirjoitettuun kieleen tutkimalla esimerkiksi nuorten lehtien kieltä, joka on usein hyvin lähellä puhekieltä.
C’est+X+qui/que+Y- ja il y a+X+qui/que+Y muotoiset rakenteet ovat yleisiä varsinkin puhutussa ranskan kielessä, jossa niitä käytetään muun muassa, kun halutaan painottaa jotain lauseenjäsenistä tai tuoda keskusteluun uusia elementtejä. Tässä työssä tutkitaan näiden rakenteiden yleisiä, syntaktisia ja pragmaattisia ominaisuuksia sekä niiden käyttöä eri konteksteissa. Kaikkien rakenteiden yleisen analyysin lisäksi keskitytään erityisesti il y a+X+que+Y rakenteisiin ja etsitään syitä niiden vähäiseen määrään muihin rakenteisiin verrattuna.
Aineistona tutkimuksessa käytetään kahta ranskankielistä televisio-ohjelmaa, Tapis Rouge ja On ne peut pas plaire à tout le monde, joista puheosuudet nauhoitettiin ja tutkittavia rakenteita sisältävät osuudet litteroitiin. Aineistoa täydennettiin vielä kolmella Tampereen yliopistolla tehdyllä haastattelulla, joissa toinen puhujista oli suomen- ja toinen ranskankielinen. Näistä ainoastaan ranskankielisten osuudet huomioitiin tutkimuksessa. Koko korpuksessa on 174 esimerkkiä, joista 69 on muotoa c’est+X+qui+Y, 52 muotoa c’est+X+que+Y, 45 muotoa il y a+X+qui+Y ja 8 muotoa il y a+X+que+Y.
Vaikka suurimmassa osassa esimerkeistä qui/que on relatiivipronomini, on korpuksessa pieni määrä esimerkkejä, joissa se on konjunktio. Nämä esimerkit käsitellään omana ryhmänään ja suurin osa niistä on muotoa c’est+X+que+Y, mikä selittää osaltaan c’est+X+que+Y rakenteiden suurta määrää il y a+X+que+Y rakenteisiin verrattuna. Tämän lisäksi myös relatiivipronomilliset rakenteet voidaan jakaa kahteen ryhmään, joista toiset ovat ns. painollisia rakenteita ja toiset presentatiivirakenteita.
Keskustelussa c’est- ja il y a rakenteiden käytön keskeisimpänä erona on, että c’est+X+qui/que+Y rakenteet nostavat esiin jo esiteltyä teemaa, kun taas il y a+X+qui/que+Y rakenteet keskittyvät reemaan, josta mahdollisesti myöhemmin tulee uusi teema. Ranskan kielessä pyritään välttämään reemalla alkavia lauseita, mikä onnistuukin hyvin il y a rakenteiden avulla, kun reema siirretään X:n paikalle. Tämä koskee erityisesti il y a+X+qui+Y lauseita, joiden avulla epämääräinen subjekti saadaan pois lauseen alusta. Il y a+X+que+Y rakenteiden tapauksessa X-elementti on kuitenkin tavallisimmin objekti, joka ei muutenkaan asettuisi lauseen alkuun. Näin ollen puhujan ei välttämättä tarvitse käyttää il y a rakennetta, kun reema on jo muutenkin lauseen loppupuolella. Tämä saattaa vaikuttaa il y a+X+que+Y rakenteiden vähäiseen määrään kaikissa korpuksen osissa. Jotta asiasta saataisiin varmempaa näyttöä, pitäisi tutkia laajempaa ja monipuolisempaa korpusta. Lisäksi tutkimusta voitaisiin laajentaa puhutusta kielestä kirjoitettuun kieleen tutkimalla esimerkiksi nuorten lehtien kieltä, joka on usein hyvin lähellä puhekieltä.