Pohdintaa teatterilaisia, lukijoita ja lehtien julkaisijoita yhdistävistä hyödyistä.
LITMANEN, PÄIVI (2004)
2004
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-07-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13333
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13333
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 1.1 Lähtökohta ja tehtävä 1 1.2 Vuorovaikutus ja merkityksiä etsivät identiteetit 5 1.3 Tunteista, mediasta ja näyttelijöistä 9 2 TUTKIMUSKYSYMYKSET 14 3 TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄ 16 3.1 Tutkimusaineiston valinta 16 3.2 Analyysi- tulkintamenetelmät 20 3.3 Diskurssianalyysista 23 4 MARKKNOINNISTA JA MEDIASISÄLLÖISTÄ 28 4.1 Imago ja brandi 28 4.2 Lehdet brandeina 34 5 MARRASKUUN 2002 LEHTIAINEISTON KUVAUS 41 5.1 Juttujen määrä ja luokittelu 41 5.2 Päivälehtien kulttuurisivujen aineisto 46 5.3 Teatterilaiset myymässä lehtiä ja esityksiä 53 6 HAASTATTELUT IDENTITEETTIPEILEINÄ 61 6.1 Vinkkejä toisista ohjautuville 61 6.2 Näyttelijät vaikuttajina 66 6.3 Näyttelijän työ yhdistävänä tekijänä 71 6.3.1 Aineistoni ammatillisen diskurssin työpuhe 76 6.3.2 Aineistoni ammatillisen diskurssin perhepuhe 85 6.3.3 Aineistoni ammatillisen diskurssin elämän pohdiskelu 92 6.4 Näyttelijä ja julkisuus 98 6.4.1 Aineistoni julkkisdiskurssi 104 7 PÄÄTELMÄT 114 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 120 LIITTEET Liite 1 Ei-henkilöjutut 129 Liite 2 Henkilöjutut 148 Liite 3 Henkilöt, media ja markkinoitava esitys tai tuote 155
Tiivistelmä
Asiasanat: näyttelijät, julkisuus, identiteetti, lehdistö, markkinointi, tunteet
Tutkielmassa tarkastellaan suuren yleisön lehtien kirjoituksia teatterista ja teatterilaisista ja tehdään tulkintaa siitä, mitä teatterista ja teatterilaisista kertovat lehtijutut ovat ja minkälaisen suhteen ne muodostavat teatterilaisen, lehden ja lukijan välille. Analyysi hyödyntää kulttuurintutkimuksen, sosiologian ja markkinoinnin teorioita. Tutkimusmetodina on väjästi sovellettu diskurssianalyysi ja sisällönanalyysi.
Tutkimusaineistona on marraskuun 2002 yhteensä 163 sanoma-, iltapäivä- ja aikakauslehden numeroa. Nämä edustivat niin sanottuja universaaliyleisön lehtiä, joiden sisältö oli suunnattu suurelle yleisölle. Teatterista ja teatterilaisista kertovia juttuja näissä lehdissä oli yhteensä 389, joista 53 pidempää henkilöhaastattelua analysoidaan muita tarkemmin.
Työn taustalta löytyy kulttuuriteorian mukainen ajatus vuorovaikutuksen keskeisyydestä identiteetin rakentamisessa ja medioiden keskeisyydestä tässä työssä. Identiteetin rakennukseksi tarjoutuvien julkisten aiheiden valikoitumiseen vaikuttaa se, että lukija, lehti ja erilaiset markkinoitavat tuotteet vaikuttavat medioissa yhtaikaisesti. Vuorovaikutus onnistuu vain silloin kun tarjolla on merkityksiä ja sisältöjä, jotka ovat kaikkien edellämainittujen kannalta hyödyllisiä.
Teatterilaiset ovat lehtien sisältöinä erikoisasemassa. Heidän tehtävänään on näyttää julkisuudessa niitä tunteita, asenteita, suhtautumisia ilmiöihin ja asioihin. Aineiston perusteella tehdään päätelmä, että erityisesti näyttelijöiden haastatteluis-sa lukijaa, teatterilaista ja lehden julkaisijaa yhdistää puhe työstä ja tavallisesta arjesta, jota kuvataan työhön suhteutettuna. Työpuheen lomassa jutuissa myös markkinoidaan esityksiä ja tuotteita. Työtä koskevan puheen lisäksi analyysissa esitetään tulkinta menestystä koskevasta teatterilaisten puheesta. Sen erityislaatu liittyy ristiriitaan teatterin ammattien erityisyyden ja jutuissa korostettavan tavallisuuden välillä. Tämän tulkitaan johtuvan vuorovaikutustilanteen vaatimasta läheisyyden kokemuksesta sekä suomalaisesta vaatimattoman menestyjän perinteestä.
Tutkielmassa tarkastellaan suuren yleisön lehtien kirjoituksia teatterista ja teatterilaisista ja tehdään tulkintaa siitä, mitä teatterista ja teatterilaisista kertovat lehtijutut ovat ja minkälaisen suhteen ne muodostavat teatterilaisen, lehden ja lukijan välille. Analyysi hyödyntää kulttuurintutkimuksen, sosiologian ja markkinoinnin teorioita. Tutkimusmetodina on väjästi sovellettu diskurssianalyysi ja sisällönanalyysi.
Tutkimusaineistona on marraskuun 2002 yhteensä 163 sanoma-, iltapäivä- ja aikakauslehden numeroa. Nämä edustivat niin sanottuja universaaliyleisön lehtiä, joiden sisältö oli suunnattu suurelle yleisölle. Teatterista ja teatterilaisista kertovia juttuja näissä lehdissä oli yhteensä 389, joista 53 pidempää henkilöhaastattelua analysoidaan muita tarkemmin.
Työn taustalta löytyy kulttuuriteorian mukainen ajatus vuorovaikutuksen keskeisyydestä identiteetin rakentamisessa ja medioiden keskeisyydestä tässä työssä. Identiteetin rakennukseksi tarjoutuvien julkisten aiheiden valikoitumiseen vaikuttaa se, että lukija, lehti ja erilaiset markkinoitavat tuotteet vaikuttavat medioissa yhtaikaisesti. Vuorovaikutus onnistuu vain silloin kun tarjolla on merkityksiä ja sisältöjä, jotka ovat kaikkien edellämainittujen kannalta hyödyllisiä.
Teatterilaiset ovat lehtien sisältöinä erikoisasemassa. Heidän tehtävänään on näyttää julkisuudessa niitä tunteita, asenteita, suhtautumisia ilmiöihin ja asioihin. Aineiston perusteella tehdään päätelmä, että erityisesti näyttelijöiden haastatteluis-sa lukijaa, teatterilaista ja lehden julkaisijaa yhdistää puhe työstä ja tavallisesta arjesta, jota kuvataan työhön suhteutettuna. Työpuheen lomassa jutuissa myös markkinoidaan esityksiä ja tuotteita. Työtä koskevan puheen lisäksi analyysissa esitetään tulkinta menestystä koskevasta teatterilaisten puheesta. Sen erityislaatu liittyy ristiriitaan teatterin ammattien erityisyyden ja jutuissa korostettavan tavallisuuden välillä. Tämän tulkitaan johtuvan vuorovaikutustilanteen vaatimasta läheisyyden kokemuksesta sekä suomalaisesta vaatimattoman menestyjän perinteestä.