Se et joku kuuntelee... Lapsettomien perheiden kokemuksia sosiaalisesta tuesta.
TUOMINEN, ANU (2004)
2004
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13330
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13330
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 3 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 4 2.1 Lapsettomuus 4 2.1.1 Lapsettomuus käsitteenä 4 2.1.2 Lapsettomuus ja lapsettomuushoidot kokemuksena 6 2.2 Sosiaalinen tuki 10 2.2.1 Sosiaalinen tuki käsitteenä 10 2.2.2 Sosiaalisen tuen muodot 13 2.2.3 Sosiaalinen tukiverkosto 14 2.2.4 Sosiaalisen tuen vaikutus hyvinvointiin 16 2.3 Perhe käsitteenä 18 2.4 Yhteenveto tutkimuksen teoreettisista lähtökohdista 19 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYS 20 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 20 4.1 Tutkimusmenetelmä 20 4.2 Aineiston keruu 21 4.3 Aineiston analyysi 25 5 TUTKIMUSTULOKSET 28 5.1 Kertomisen kautta saatu tuki 28 5.1.1 Kertominen vaikeana valintana 28 5.1.2 Vaikeneminen läheisten suojelijana 30 5.2 Parisuhteessa saatu tuki 30 5.2.1 Puolisot erilaisina kokijoina 31 5.2.2 Lapsettomuus puolisoiden lähentäjänä 32 5.2.3 Lapsettomuus parisuhteen koettelijana 33 5.3 Ympäristön positiivinen tuki 34 5.3.1 Vertaistuen kokeminen korvaamattomana 35 5.3.2 Läheiset kuuntelijoina 36 5.3.3 Huolenpito jaksamisen varmistajana 37 5.4 Ympäristön negatiivinen tuki 38 5.4.1 Ikävät kommentit mielen pahoittajana 39 5.4.2 Ikävä suhtautuminen pahan olon aiheuttajana 40 5.4.3 Tiedon puute ahdistuksen lisääjänä 41 6 POHDINTA 42 6.1 Tutkimuksen eettiset kysymykset 42 6.2 Tutkimuksen luotettavuus 45 6.3 Tulosten tarkastelua 50 6.4 Tutkimuksen merkityksestä ja jatkotutkimusaiheet 54 LÄHTEET 56 LIITTEET 62 Liite 1: Henkilökunnan tiedote 62 Liite 2: Potilastiedote 63 Liite 3: Suostumuslomake 64 Liite 4: Abstrahointi 65
Tiivistelmä
Hakutermit: lapsettomuus, sosiaalinen tuki, perhe, sisällön analyysi
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten lapsettomuushoidoissa olevat kokevat saamansa sosiaalisen tuen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voitaisiin hyödyntää lapsettomuustutkimuksissa ja hoidoissa olevien perheiden hoitotyössä. Tätä kautta voitaisiin edistää perheiden ja mahdollisesti syntyvän lapsen hyvinvointia.
Tutkimus toteutettiin kahdella lapsettomuushoitoja tarjoavalla klinikalla. Tutkittavana olivat lapsettomuushoidoissa olevat perheet. Aineisto kerättiin teema-haastattelun avulla. Haastatteluihin osallistui yhteensä 16 henkilöä, joista 11 oli naisia ja 5 miehiä, ja ne toteutettiin kevään 2003 aikana. Haastattelut nauhoitettiin ja niiden sisältö analysoitiin aineistolähtöisesti laadullisella sisällön analyysi menetelmällä.
Tutkimustulokset toivat esille lapsettomien sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia sosiaalisesta tuesta. Lapsettomuudesta oli vaikea kertoa läheisille. Kertominen koettiin tuen saannin ennakkoehdoksi, mutta toisaalta se lisäsi esimerkiksi läheisten uteluja ja tilanteen surkuttelua. Miehet ja naiset kokivat lapsettomuuden usein eri tavalla. Heillä oli erilaiset tavat käsitellä lapsettomuutta. Parisuhde joutuikin lapsettomuushoitojen aikana koetukselle. Toisaalta haastatteluun osallistuneet kertoivat lapsettomuuden lähentävän puolisoita. Lapsettomat kokivat saavansa paljon positiivista sosiaalista tukea myös ympäristöltään. Läheisten tarjoama paras apu oli kuunteleminen. Myös ympäristön huolenpitoon, esimerkiksi voinnin tiedustelemiseen ja hoitajien ohjeiden antoon, oltiin tyytyväisiä. Vertaistuki koettiin korvaamattomaksi. Ne, joiden lähiympäristössä oli lapsettomuuden läpikäyneitä, kokivat olevansa onnellisessa asemassa. Haastatteluun osallistuneet saivat ympäristöltä myös negatiivista sosiaalista tukea. Läheiset olivat pahoittaneet monen mielen ikävillä ja asiattomilla kommenteillaan. Osa läheisistä koki lapsettomien kohtaamisen vaikeana ja oli alkanut vältellä heitä. Hoitohenkilökunnan toimintaa haastatellut kritisoivat, koska haastatellut kokivat hienotunteisuuden ja henkilökohtaisuuden puuttuvan hoidoista. Ympäristön negatiivista tukea oli myös tiedottamisen puute, joka lisäsi lapsettomien ahdistusta. Haastatellut kuvasivat tiedon esimerkiksi lapsettomuushoidoista ja omasta tilanteesta olevan välttämätöntä.
Jatkossa olisi hyödyllistä selvittää lapsettomien perheiden kokemuksia myös pidemmällä aikavälillä. Tarpeellista olisi tutkia, miten sosiaalinen tuki on auttanut selviämään lapsettomuuden päättyessä esimerkiksi hoitojen lopettamiseen tai lapsen syntymään. Tutkimisen arvoisia olisivat myös miesten ja naisten kokemukset erikseen.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten lapsettomuushoidoissa olevat kokevat saamansa sosiaalisen tuen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voitaisiin hyödyntää lapsettomuustutkimuksissa ja hoidoissa olevien perheiden hoitotyössä. Tätä kautta voitaisiin edistää perheiden ja mahdollisesti syntyvän lapsen hyvinvointia.
Tutkimus toteutettiin kahdella lapsettomuushoitoja tarjoavalla klinikalla. Tutkittavana olivat lapsettomuushoidoissa olevat perheet. Aineisto kerättiin teema-haastattelun avulla. Haastatteluihin osallistui yhteensä 16 henkilöä, joista 11 oli naisia ja 5 miehiä, ja ne toteutettiin kevään 2003 aikana. Haastattelut nauhoitettiin ja niiden sisältö analysoitiin aineistolähtöisesti laadullisella sisällön analyysi menetelmällä.
Tutkimustulokset toivat esille lapsettomien sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia sosiaalisesta tuesta. Lapsettomuudesta oli vaikea kertoa läheisille. Kertominen koettiin tuen saannin ennakkoehdoksi, mutta toisaalta se lisäsi esimerkiksi läheisten uteluja ja tilanteen surkuttelua. Miehet ja naiset kokivat lapsettomuuden usein eri tavalla. Heillä oli erilaiset tavat käsitellä lapsettomuutta. Parisuhde joutuikin lapsettomuushoitojen aikana koetukselle. Toisaalta haastatteluun osallistuneet kertoivat lapsettomuuden lähentävän puolisoita. Lapsettomat kokivat saavansa paljon positiivista sosiaalista tukea myös ympäristöltään. Läheisten tarjoama paras apu oli kuunteleminen. Myös ympäristön huolenpitoon, esimerkiksi voinnin tiedustelemiseen ja hoitajien ohjeiden antoon, oltiin tyytyväisiä. Vertaistuki koettiin korvaamattomaksi. Ne, joiden lähiympäristössä oli lapsettomuuden läpikäyneitä, kokivat olevansa onnellisessa asemassa. Haastatteluun osallistuneet saivat ympäristöltä myös negatiivista sosiaalista tukea. Läheiset olivat pahoittaneet monen mielen ikävillä ja asiattomilla kommenteillaan. Osa läheisistä koki lapsettomien kohtaamisen vaikeana ja oli alkanut vältellä heitä. Hoitohenkilökunnan toimintaa haastatellut kritisoivat, koska haastatellut kokivat hienotunteisuuden ja henkilökohtaisuuden puuttuvan hoidoista. Ympäristön negatiivista tukea oli myös tiedottamisen puute, joka lisäsi lapsettomien ahdistusta. Haastatellut kuvasivat tiedon esimerkiksi lapsettomuushoidoista ja omasta tilanteesta olevan välttämätöntä.
Jatkossa olisi hyödyllistä selvittää lapsettomien perheiden kokemuksia myös pidemmällä aikavälillä. Tarpeellista olisi tutkia, miten sosiaalinen tuki on auttanut selviämään lapsettomuuden päättyessä esimerkiksi hoitojen lopettamiseen tai lapsen syntymään. Tutkimisen arvoisia olisivat myös miesten ja naisten kokemukset erikseen.