Bridgetin maailma Saksassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa Henkilönimet ja alluusiot brittikulttuuria välittämässä ja niiden käännösstrategiat
VILJANMAA, ANU (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VILJANMAA, ANU
2004
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-15Tiivistelmä
Asiasanat: käännösstrategiat, alluusiot, kotouttaminen, vieraannuttaminen, kulttuurisidonnaisuus
Tutkimuksessa käsitellään kulttuurisidonnaisten henkilönimien ja alluusioiden kääntämistä kotouttavan ja vieraannuttavan käännösstrategian näkökulmasta. Alluusiot ovat viittauksia johonkin lähdekulttuurissa enemmän tai vähemmän yleisesti tuttuun, esimerkiksi toiseen tekstiin tai johonkin henkilöön, tietoon tai uskomukseen. Keskeinen kysymys on, voiko yksittäisten käännösratkaisujen pohjalta muodostaa kuvan siitä, minkälainen kääntäjän yleinen käännösstrategia on ollut. Tutkimusaineistona on Helen Fieldingin brittiromaani Bridget Jones’s Diary (1996), joka lukeutuu viihdekirjallisuuteen. Tutkimuksessa tarkastellaan romaanin saksannosta (1997), suomennosta (1998) ja amerikanenglannin painosta (1998). Kirja sisältää lukuisia kiinteästi brittikulttuuriin liittyviä henkilönimiä ja alluusiota ja soveltuu siten hyvin tutkimusaineistoksi.
Tutkimuksessa tarkastellaan ensin kirjallisuuden kääntämisen kulttuurista kehystä ja kulttuurisidonnaisuuden kääntäjälle asettamaa haastetta. Kääntäjän valintoihin ja ratkaisuihin vaikuttavat hänen luovuutensa ja moraalinsa. Tutkimuksessa tukeudutaan Ritva Leppihalmeen (1997, 2000) teoriaan alluusioiden kääntämisestä. Alluusioiden yksittäiset käännösstrategiat asetetaan tutkimuksen tavoitetta varten vieraannuttavan ja kotouttavan kääntämisen väliselle janalle. Tutkimuksessa vieraannuttava ja kotouttava kääntäminen nähdään kahtena kääntämisen äärimuotona. Vieraannuttava kääntäminen tarkoittaa lähdetekstin vieraiden piirteiden tietoista säilyttämistä, kotouttava kääntäminen vieraiden piirteiden häivyttämistä ja korvaamista kohdekieliselle lukijalle tutummilla tekstielementeillä. Jokainen käännös sijoittuu johonkin kohtaan näiden kahden ääripään välisellä janalla.
Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan, miten romaanin saksantaja, suomentaja ja amerikanenglannin painoksen laatija ovat ratkaisseet yksittäisiä käännöskohtia ja onko erikielisten tekstien välillä havaittavissa eroja käännösstrategioiden käytön yleisyydessä. Käännökset pisteytetään yksittäisten käännösratkaisujen perusteella vieraannuttavan ja kotouttavan kääntämisen näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että romaanin suomentaja on toiminut eniten kotouttavasti. Saksantajan käännös on puolestaan kaikista lähimpänä vieraannuttavan kääntämisen ääripäätä. Amerikanenglannin painos sijaitsee edellisten välimaastossa. Suomentaja on käyttänyt monipuolisimmin eri käännösstrategioita ja saksantaja noudattanut eniten yhtä ja samaa käännösstrategiaa. Tutkimuksen lopussa todetaan, että yksittäisten käännösratkaisujen perusteella on mahdollista luoda kuva kääntämisen taustalla vaikuttaneesta yleisestä käännösstrategiasta.
Tutkimuksessa käsitellään kulttuurisidonnaisten henkilönimien ja alluusioiden kääntämistä kotouttavan ja vieraannuttavan käännösstrategian näkökulmasta. Alluusiot ovat viittauksia johonkin lähdekulttuurissa enemmän tai vähemmän yleisesti tuttuun, esimerkiksi toiseen tekstiin tai johonkin henkilöön, tietoon tai uskomukseen. Keskeinen kysymys on, voiko yksittäisten käännösratkaisujen pohjalta muodostaa kuvan siitä, minkälainen kääntäjän yleinen käännösstrategia on ollut. Tutkimusaineistona on Helen Fieldingin brittiromaani Bridget Jones’s Diary (1996), joka lukeutuu viihdekirjallisuuteen. Tutkimuksessa tarkastellaan romaanin saksannosta (1997), suomennosta (1998) ja amerikanenglannin painosta (1998). Kirja sisältää lukuisia kiinteästi brittikulttuuriin liittyviä henkilönimiä ja alluusiota ja soveltuu siten hyvin tutkimusaineistoksi.
Tutkimuksessa tarkastellaan ensin kirjallisuuden kääntämisen kulttuurista kehystä ja kulttuurisidonnaisuuden kääntäjälle asettamaa haastetta. Kääntäjän valintoihin ja ratkaisuihin vaikuttavat hänen luovuutensa ja moraalinsa. Tutkimuksessa tukeudutaan Ritva Leppihalmeen (1997, 2000) teoriaan alluusioiden kääntämisestä. Alluusioiden yksittäiset käännösstrategiat asetetaan tutkimuksen tavoitetta varten vieraannuttavan ja kotouttavan kääntämisen väliselle janalle. Tutkimuksessa vieraannuttava ja kotouttava kääntäminen nähdään kahtena kääntämisen äärimuotona. Vieraannuttava kääntäminen tarkoittaa lähdetekstin vieraiden piirteiden tietoista säilyttämistä, kotouttava kääntäminen vieraiden piirteiden häivyttämistä ja korvaamista kohdekieliselle lukijalle tutummilla tekstielementeillä. Jokainen käännös sijoittuu johonkin kohtaan näiden kahden ääripään välisellä janalla.
Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan, miten romaanin saksantaja, suomentaja ja amerikanenglannin painoksen laatija ovat ratkaisseet yksittäisiä käännöskohtia ja onko erikielisten tekstien välillä havaittavissa eroja käännösstrategioiden käytön yleisyydessä. Käännökset pisteytetään yksittäisten käännösratkaisujen perusteella vieraannuttavan ja kotouttavan kääntämisen näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että romaanin suomentaja on toiminut eniten kotouttavasti. Saksantajan käännös on puolestaan kaikista lähimpänä vieraannuttavan kääntämisen ääripäätä. Amerikanenglannin painos sijaitsee edellisten välimaastossa. Suomentaja on käyttänyt monipuolisimmin eri käännösstrategioita ja saksantaja noudattanut eniten yhtä ja samaa käännösstrategiaa. Tutkimuksen lopussa todetaan, että yksittäisten käännösratkaisujen perusteella on mahdollista luoda kuva kääntämisen taustalla vaikuttaneesta yleisestä käännösstrategiasta.