Sanat sukkelat sujuvat, huostaanotot huolettavat. Retoriikka-analyysi Helsingin Sanomien lastensuojelua koskevasta yleisönosastokirjoittelusta.
VERKKOSAARI-JATTA, LEENA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VERKKOSAARI-JATTA, LEENA
2004
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-09Tiivistelmä
Hakutermit:
huostaanotto, argumentaatio, argumentaatiopositio, retorinen keino, retorinen strategia, vakuuttaminen
Tutkielmani aihepiiri käsittelee lastensuojelua ja erityisesti huostaanottoa, lastensuojeluinstituution kulmakiveä. Huostaanotto herättää monenlaisia tunteita sen sisältämän moraalisen dilemman johdosta. Huostaanotossa asettuvat vastakkain perheen oikeus koskemattomuuteen ja lapsen oikeus riittävän hyvään elämään. Pakkohuostaanotossa manifestoituu äärimmmäinen vallankäyttö. Tutkielmani alkupuolen luvuissa tarkastelen huostaanottoa eri särmistä: luon katsauksen historiaan ja nykytilanteeseen, pohdin huostaanottoon liittyvää eettis-moraalista problematiikkaa sekä käyn läpi ideologisia näkemyksiä perheen ja valtion välisestä suhteesta. Tutkimusaineistoni koostuu Helsingin Sanomien yleisönosastolla kevätkesällä 2000 julkaistuista mielipidekirjoituksista, jotka käsittelevät lastensuojelua yleensä ja huostaanottoja erityisesti. Kirjoittelussa on vastakkain kaksi eri 'leiriä', joiden näkemykset ongelmista ovat erilaiset. Toinen leiri kritisoi ankarasti nykyisiä huostaanottokäytäntöjä, toinen puolustaa niitä. Tämä julkinen keskustelu suomalaisen lastensuojelun tilasta voidaan nähdä myös yhtenä viimeaikaisen lastensuojelun juridisoitumiskehityksen ilmentymänä. Lastensuojelun ongelmiksi hahmottuvat pitkälti juuri oikeudelliset kysymykset ja lastensuojelukäytäntöjä kritisoidaan vahvasti oikeudellisten näkökohtien laiminlyömisestä. Altavastaajan asemassa oleva puolustusrintama vetoaa puolestaan lapsen etuun ja sen huomioimiseen toimintaa ohjaavana johtotähtenä. Lähestyn aineistoani kielenkäytöllisestä näkökulmasta retoriikka-analyysia soveltaen. Kiinnitän analyysissäni erityistä huomiota siihen tapaan miten asioista puhutaan, miten esitettyjä väitteitä ja kannanottoja argumentoidaan ja miten vakuuttavuutta tuotetaan. Analyysin tuloksena määrittelen kaksi argumentaatiopositiota, josta käsin väitteitä esitetään ja joiden puolustamiseen kirjoittajat tähtäävät. Tutkimustehtäväni on analysoida näitä oman argumentaatioposition puolustamisessa käytettyjä retorisia keinoja ja strategioita. Kielenkäytöllisen näkökulman valinta perustuu konstruktionistiseen näkemykseen kielenkäytön merkityksestä sosiaalisen todellisuuden konstruoinnin prosessissa. Tälläkin julkisella areenalla käydyllä keskustelulla, joka on analyysin kohteena, luodaan kriteerejä hyville ja huonoille lastensuojelu -ja huostaanotto käytännöille.
huostaanotto, argumentaatio, argumentaatiopositio, retorinen keino, retorinen strategia, vakuuttaminen
Tutkielmani aihepiiri käsittelee lastensuojelua ja erityisesti huostaanottoa, lastensuojeluinstituution kulmakiveä. Huostaanotto herättää monenlaisia tunteita sen sisältämän moraalisen dilemman johdosta. Huostaanotossa asettuvat vastakkain perheen oikeus koskemattomuuteen ja lapsen oikeus riittävän hyvään elämään. Pakkohuostaanotossa manifestoituu äärimmmäinen vallankäyttö. Tutkielmani alkupuolen luvuissa tarkastelen huostaanottoa eri särmistä: luon katsauksen historiaan ja nykytilanteeseen, pohdin huostaanottoon liittyvää eettis-moraalista problematiikkaa sekä käyn läpi ideologisia näkemyksiä perheen ja valtion välisestä suhteesta. Tutkimusaineistoni koostuu Helsingin Sanomien yleisönosastolla kevätkesällä 2000 julkaistuista mielipidekirjoituksista, jotka käsittelevät lastensuojelua yleensä ja huostaanottoja erityisesti. Kirjoittelussa on vastakkain kaksi eri 'leiriä', joiden näkemykset ongelmista ovat erilaiset. Toinen leiri kritisoi ankarasti nykyisiä huostaanottokäytäntöjä, toinen puolustaa niitä. Tämä julkinen keskustelu suomalaisen lastensuojelun tilasta voidaan nähdä myös yhtenä viimeaikaisen lastensuojelun juridisoitumiskehityksen ilmentymänä. Lastensuojelun ongelmiksi hahmottuvat pitkälti juuri oikeudelliset kysymykset ja lastensuojelukäytäntöjä kritisoidaan vahvasti oikeudellisten näkökohtien laiminlyömisestä. Altavastaajan asemassa oleva puolustusrintama vetoaa puolestaan lapsen etuun ja sen huomioimiseen toimintaa ohjaavana johtotähtenä. Lähestyn aineistoani kielenkäytöllisestä näkökulmasta retoriikka-analyysia soveltaen. Kiinnitän analyysissäni erityistä huomiota siihen tapaan miten asioista puhutaan, miten esitettyjä väitteitä ja kannanottoja argumentoidaan ja miten vakuuttavuutta tuotetaan. Analyysin tuloksena määrittelen kaksi argumentaatiopositiota, josta käsin väitteitä esitetään ja joiden puolustamiseen kirjoittajat tähtäävät. Tutkimustehtäväni on analysoida näitä oman argumentaatioposition puolustamisessa käytettyjä retorisia keinoja ja strategioita. Kielenkäytöllisen näkökulman valinta perustuu konstruktionistiseen näkemykseen kielenkäytön merkityksestä sosiaalisen todellisuuden konstruoinnin prosessissa. Tälläkin julkisella areenalla käydyllä keskustelulla, joka on analyysin kohteena, luodaan kriteerejä hyville ja huonoille lastensuojelu -ja huostaanotto käytännöille.