Miten moraalia tuotetaan televisiokeskustelun vuorovaikutuksessa? Ajankohtaiskeskustelu syyskuun 11:nnen terrori-iskuista.
RAUTAJOKI, HANNA (2004)
2004
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13229
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13229
Sisällysluettelo
ESIPUHE 1 JOHDANTO 1 1.2 Tutkimuskysymykset 4 2 TUTKIELMAN LÄHTÖKOHTIA 5 2.1 Kieli ja sosiaalinen todellisuus 5 2.1.1 Media ja sosiaalinen todellisuus 6 2.2 Moraali vuorovaikutuksessa 6 2.2.1 Moraalin käsitteestä 6 2.2.2 Moraali ja vastuullisuus 10 2.2.3 Moderni yhteiskunta ja moraalin moninaisuus 13 2.2.4 Moraali puheessa ja puheen aiheena 17 2.2.5 Moraali ja julkinen keskustelu 19 3 AINEISTO 22 3.1 Maailmojen sota ilta 2.10.2001 24 3.1.1 Televisiokeskustelu vuorovaikutusympäristönä 26 4 METODOLOGIA 28 4.1 Diskursiivinen sosiaalipsykologia 28 4.1.1 Vuorovaikutus, muotoilu, merkitys 28 4.1.2 DSP & moraalipuhe 29 4.1.3 Metodit 30 5 ANALYYSI 1: Televisiokeskustelu moraalin virittäjänä 36 5.1.1 Agendan raamit 36 5.1.2 Alateemat 45 5.1.3 Tarinan opetus 53 5.1.4 Johtopäätöksiä agendasta ja moraalista 55 6 ANALYYSI 2: Arvostelmat vuorovaikutuksessa 56 6.2.1 Arvostelma 56 6.2.2 Yhteentörmäykset 66 6.2.3 Johtopäätöksiä arvostelmista ja törmäyksistä 78 7 ANALYYSI 3: Arvostelmat osana kulttuuria 79 7.3.1 Moraaliset samanmielisyydet 79 7.3.2 Julkinen keskustelu 88 7.3.3 Millaista moralisointia syyskuun 11. tuotti? 94 8 TUTKIMUSTULOKSIA JA NIIDEN POHDINTAA 98 8.1 Tieteellinen kontribuutio 98 8.2 Yhteiskunnallinen kontribuutio 101 8.3 Televisiokeskustelun mahdollisuudet 102 LÄHTEET 104 LIITE 1 / Litterointimerkit 108
Tiivistelmä
Tutkin televisiokeskustelussa esitettyjä moraalisia arvioita. Moraalia tuotetaan puheessa rakentamalla sosiaalisesta todellisuudesta erilaisia moraalisia versioita. Työn teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi ja siihen nojautuva diskursiivinen sosiaalipsykologia. Tutkin kielen käyttöä siis aktiivisena toimintana, joka rakentaa, ylläpitää ja muuntaa sosiaalista todellisuutta. Tavoitteena ei tällöin ole puheenvuorojen totuuden tai pätevyyden tarkastelu, vaan huomio kiinnitetään siihen, kuinka keskustelijat merkityksellistävät maailmaa. Näkökulmani on vuorovaikutuspainotteinen ja käytän tarkastelussa apuna myös keskustelunanalyyttistä välineistöä.
Aineistona on 11.9.2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeinen televisiokeskustelu, Ajankohtaisen Kakkosen Maailmojen sota -ilta. Se tarjoaa erityisen rikkaan materiaalin merkityksellistämisen tutkimiseen, koska puhe on vuorovaikutteista ja näkökulmia on runsaasti. Mukana on sekä maallikoita että asiantuntijoita. Varsinaisena tutkimusyksikkönä ovat arvostelmat eli kohdat, joissa artikuloidaan erilaisilla tavoilla jonkin toiminnan hyväksyntää tai paheksuntaa. Olen jakanut analyysin kolmeen tarkastelutasoon, joista ensimmäisen painopisteenä on institutionaalinen konteksti, toisen arvostelmien muotoilu ja yhteentörmäykset keskustelutilanteessa ja kolmannen laajempi kulttuurinen ja yhteiskunnallinen konteksti.
Televisiokeskustelun agenda eli käsikirjoitus ohjailee ja virittää moraalikeskustelua, mutta osallistuu siihen myös itse. Keskustelijat tekevät puheessaan arvostelmia toimittajan virittämistä aiheista ja roolittavat samalla toimijoita erilaisiin vastuullisuuden ja vastuuttomuuden positioihin. Arvostelmakehys sisältää arvostelman lähteen sekä kohteen. Arvostelman lähteenä voi olla myös rationaalinen institutionalisoitunut moraali. Se on yleensä peiteltyä mutta tulee erityisen hyvin näkyville törmätessään maallikkoarvostelmiin. Keskustelu on hyvin erimielistä ja se on kietoutunut vallitsevaan julkiseen keskusteluun. Tämä näkyy esimerkiksi puolenvalinnan-tarkkailuna. Ristiriitaisessa ilmapiirissä omaa vastuullisuutta täytyy puolustaa ja vakuuttamiseen kuuluu myös vastakkaisten kantojen horjuttaminen. Moraalinen yksimielisyys on poikkeuksellista ja tällainen vuorovaikutusketju tuottaa mielikuvan kulttuurisesta itsestäänselvyydestä. Pohdintaa läpäisevät erilaiset ulkoiset ja sisäiset me-muut-erottelut.
Julkisen moraalikeskustelun eritteleminen ja näkyväksi tekeminen on tärkeää, koska se luo edellytyksiä erilaisuuksien rinnakkaiselolle ja nykyistä demokraattisemmalle julkisuudelle. Televisiokeskustelu voisi toimia ajankohtaisena ”moninaisuuksien areenana” myös jatkossa.
Aineistona on 11.9.2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeinen televisiokeskustelu, Ajankohtaisen Kakkosen Maailmojen sota -ilta. Se tarjoaa erityisen rikkaan materiaalin merkityksellistämisen tutkimiseen, koska puhe on vuorovaikutteista ja näkökulmia on runsaasti. Mukana on sekä maallikoita että asiantuntijoita. Varsinaisena tutkimusyksikkönä ovat arvostelmat eli kohdat, joissa artikuloidaan erilaisilla tavoilla jonkin toiminnan hyväksyntää tai paheksuntaa. Olen jakanut analyysin kolmeen tarkastelutasoon, joista ensimmäisen painopisteenä on institutionaalinen konteksti, toisen arvostelmien muotoilu ja yhteentörmäykset keskustelutilanteessa ja kolmannen laajempi kulttuurinen ja yhteiskunnallinen konteksti.
Televisiokeskustelun agenda eli käsikirjoitus ohjailee ja virittää moraalikeskustelua, mutta osallistuu siihen myös itse. Keskustelijat tekevät puheessaan arvostelmia toimittajan virittämistä aiheista ja roolittavat samalla toimijoita erilaisiin vastuullisuuden ja vastuuttomuuden positioihin. Arvostelmakehys sisältää arvostelman lähteen sekä kohteen. Arvostelman lähteenä voi olla myös rationaalinen institutionalisoitunut moraali. Se on yleensä peiteltyä mutta tulee erityisen hyvin näkyville törmätessään maallikkoarvostelmiin. Keskustelu on hyvin erimielistä ja se on kietoutunut vallitsevaan julkiseen keskusteluun. Tämä näkyy esimerkiksi puolenvalinnan-tarkkailuna. Ristiriitaisessa ilmapiirissä omaa vastuullisuutta täytyy puolustaa ja vakuuttamiseen kuuluu myös vastakkaisten kantojen horjuttaminen. Moraalinen yksimielisyys on poikkeuksellista ja tällainen vuorovaikutusketju tuottaa mielikuvan kulttuurisesta itsestäänselvyydestä. Pohdintaa läpäisevät erilaiset ulkoiset ja sisäiset me-muut-erottelut.
Julkisen moraalikeskustelun eritteleminen ja näkyväksi tekeminen on tärkeää, koska se luo edellytyksiä erilaisuuksien rinnakkaiselolle ja nykyistä demokraattisemmalle julkisuudelle. Televisiokeskustelu voisi toimia ajankohtaisena ”moninaisuuksien areenana” myös jatkossa.