Kuin palanen rautaa tulessa: Persoonana olemisesta jumalallisessa ja inhimillisessä horisontissa Gregorios Nyssalaisella.
KÄRNÄ, TOMMI (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KÄRNÄ, TOMMI
2004
Filosofia - Philosophy
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-09Tiivistelmä
Hakutermit:
Gregorios Nyssalainen, persoona, filosofia - antiikki
Tutkielmassa tarkastelen Gregorios Nyssalaisen (n.335-n.395) käsitystä persoonana olemisesta. Keskeisimmät kysymykset ovat, mitä persoonana oleminen merkitsee ja mikä on se kohde, josta käsin persoonana oleminen ilmenee. Itse tutkimus etenee kohteesta kysyttyyn.
Kohteena, josta persoonana oleminen ilmenee, on Luoja-luotu -distinktio, koska sekä Luoja-jumala että luotu ihminen ovat mahdollisia persoonia. Kohdetta eksplikoitaessa keskeisin käsitteellinen lähtökohta on ousia-energeia -erottelu olemukseen ja olemisen tapaan.
Luoja-luotu -distinktiota tarkastelen neljästä horisontista käsin. Näitä horisontteja ovat ontologinen, epistemologinen, eettinen ja sieluopillinen kehys.
Kohteen valottamisen kautta persoonana oleminen paljastuu omassa mielessään. Gregorioksen käsitystä persoonasta tarkastelen kolmessa eri merkityksessä: Persoona hypostasisna, persoona prosôponina ja persoona proairesisna. Näistä ensimmäinen ilmaisee persoonan syyn näkökulmasta, toinen kohdattuna ja kolmas vapauden horisontista.
Tulkintani mukaan jumalainen persoonana oleminen on olemista persoonallisena ykseytenä, joka yhdistää kaikki kolme persoonana olemisen tapaa ja tietyn yhteisöllisyyden muodon. Inhimillinen persoonana oleminen on epätäydellistä ja fragmentoitunutta, mutta sisältää eskatologisena päämääränään mahdollisuuden kasvaa Jumalan kaltaiseen olemassa olemisen tapaan.
Tutkielmallani haluan omalta osaltani herättää myöhäisantiikkiin kohdistuvaa filosofista tutkimusta. Tutkimusta motivoivana laajempana mielenkiintonani on kreikkalaisen ja roomalaisen ajatteluperinteen ja omaa kulttuurista asemaansa vielä hakevan kristinopin yhteenkietoutuminen 300-luvulla sekä tämän yhteenkietoutumisen merkitys myöhemmälle länsimaiselle ajattelulle. Tässä tutkielmassa pyrin valottamaan kolmesataa luvun merkitystä lähtemällä liikkeelle siitä, miten tuolloinen ymmärrys persoonana olemisesta ilmenee.
Gregorios Nyssalainen, persoona, filosofia - antiikki
Tutkielmassa tarkastelen Gregorios Nyssalaisen (n.335-n.395) käsitystä persoonana olemisesta. Keskeisimmät kysymykset ovat, mitä persoonana oleminen merkitsee ja mikä on se kohde, josta käsin persoonana oleminen ilmenee. Itse tutkimus etenee kohteesta kysyttyyn.
Kohteena, josta persoonana oleminen ilmenee, on Luoja-luotu -distinktio, koska sekä Luoja-jumala että luotu ihminen ovat mahdollisia persoonia. Kohdetta eksplikoitaessa keskeisin käsitteellinen lähtökohta on ousia-energeia -erottelu olemukseen ja olemisen tapaan.
Luoja-luotu -distinktiota tarkastelen neljästä horisontista käsin. Näitä horisontteja ovat ontologinen, epistemologinen, eettinen ja sieluopillinen kehys.
Kohteen valottamisen kautta persoonana oleminen paljastuu omassa mielessään. Gregorioksen käsitystä persoonasta tarkastelen kolmessa eri merkityksessä: Persoona hypostasisna, persoona prosôponina ja persoona proairesisna. Näistä ensimmäinen ilmaisee persoonan syyn näkökulmasta, toinen kohdattuna ja kolmas vapauden horisontista.
Tulkintani mukaan jumalainen persoonana oleminen on olemista persoonallisena ykseytenä, joka yhdistää kaikki kolme persoonana olemisen tapaa ja tietyn yhteisöllisyyden muodon. Inhimillinen persoonana oleminen on epätäydellistä ja fragmentoitunutta, mutta sisältää eskatologisena päämääränään mahdollisuuden kasvaa Jumalan kaltaiseen olemassa olemisen tapaan.
Tutkielmallani haluan omalta osaltani herättää myöhäisantiikkiin kohdistuvaa filosofista tutkimusta. Tutkimusta motivoivana laajempana mielenkiintonani on kreikkalaisen ja roomalaisen ajatteluperinteen ja omaa kulttuurista asemaansa vielä hakevan kristinopin yhteenkietoutuminen 300-luvulla sekä tämän yhteenkietoutumisen merkitys myöhemmälle länsimaiselle ajattelulle. Tässä tutkielmassa pyrin valottamaan kolmesataa luvun merkitystä lähtemällä liikkeelle siitä, miten tuolloinen ymmärrys persoonana olemisesta ilmenee.