Psyykkisen hyvinvoinnin muuttuminen keskilapsuudessa ja ystävyyssuhteiden yhteys muutokseen.
HAAKANA, RIIKKA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HAAKANA, RIIKKA
2004
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-04Tiivistelmä
Hakutermit:
keskilapsuus, psyykkiset oireet, eksternalisoivat oireet, internalisoivat oireet, masennus, ystävyyssuhteet.
Tutkimuksen lähtökohtana oli tarkastella psyykkisen hyvinvoinnin muuttumista keskilapsuudessa. Psyykkistä hyvinvointia lähestyttiin lapsilla esiintyvien psyykkisten oireiden ja häiriöiden näkökulmasta. Keskilapsuuden psyykkisten oireiden ja häiriöiden muuttumisen lisäksi tutkimuksessa selvitettiin lasten ystävyyssuhteiden ja ystävyyssuhteisiin liitettyjen ominaisuuksien yhteyttä 12 vuoden ikäisten lasten oireisiin ja häiriöihin sekä oireiden muutokseen lapsuuden keskivaiheessa.
Tutkimusaineisto oli osa laajempaa epidemiologista pitkittäistutkimusta ja se kerättiin kyselylomakkeilla kahdessa eri vaiheessa. Tutkimuksen ensimmäiseen mittaukseen, joka suoritettiin talvella 1989-90, osallistui 1290 kahdeksan vuoden ikäistä lasta. Toinen mittaus suoritettiin neljä vuotta myöhemmin, talvella 1994. Toiseen mittaukseen osallistui 1149 kahdentoista vuoden ikäistä lasta. Tutkimusaineistossa mukana olevien lasten lukumäärä kuitenkin vaihteli sekä mittauskerrasta toiseen että tiedonlähteen mukaan.
Tutkimuksessa lasten psyykkisiä oireita mitattiin lasten vanhemmille, opettajille sekä lapsille itselleen tarkoitetuilla kyselylomakkeilla. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa käytettiin psyykkisiä kokonais-, eksternalisoivia ja internalisoivia oireita kartoittavia Rutter-scale (A2 ja B2)-lomakkeita. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kyseisiä oireita mitattiin ASEBA-arviointiskaaloilla (Achenbach System of Empirically Based Assessment). Lasten vanhemmat täyttivät Child Behavior Check List (CBCL)-lomakkeen, opettajat Teacher’s Report Form (TRF)-lomakkeen ja lapset itse täyttivät Youth Self Report (YSR)-lomakkeen. Lasten masennusta mitattiin tutkimuksen molemmissa vaiheissa Childrend’s Depression Inventory (CDI)-lomakkeella. Lasten ystävyyssuhteita, sekä määrää että ominaisuuksia, kartoitettiin tutkimuksen toisessa vaiheessa. Ystävyyssuhteisiin liitetyistä perusominaisuuksista olivat mukana yhdessä toimiminen, intiimiys sekä ystäviltä saatu välineellinen apu. Lisäksi kartoitettiin ystävyyssuhteissa tapahtuneita muutoksia ja ystävien välisen kommunikoinnin määrää.
Tutkimustulosten mukaan lasten psyykkiset oireet ja häiriöt ovat suhteellisen pysyviä lapsuuden keskivaiheen aikana. Tilastollisesti tarkasteltuna oireiden esiintyvyydessä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia ikävuosien kahdeksan ja kaksitoista välisenä aikana. Yksilötasolla lasten psyykkisissä häiriöissä oli kuitenkin myös muutosta. Häiriintyneiksi luokitelluista kahdeksan vuoden ikäisistä lapsista alle puolet (20-48 %) luokiteltiin häiriintyneiksi myös kahdentoista vuoden iässä. Toisaalta valtaosalla (47-72 %:lla) kahdentoista vuoden ikäisistä häiriintyneistä lapsista häiriötä ei ollut vielä kahdeksan vuoden iässä. Ystävyyssuhteet olivat yhteydessä lasten psyykkiseen hyvinvointiin. Psyykkisiä oireita sekä häiriöitä esiintyi vähemmän lapsilla, joilla ystävyyssuhteita oli useampia, kuin lapsilla, joilla oli ainoastaan yksi ystävä tai ei lainkaan ystäviä. Ystävyyssuhteissa tapahtuneet muutokset sekä ystävien välinen kommunikaatio olivat yhteydessä oireiden muutokseen lapsuuden keskivaiheen aikana. Lapsilla, joiden ystävyyssuhteissa oli tapahtunut muutoksia (mm. ystävyyssuhde päättynyt) oireet lisääntyivät lapsuuden keskivaiheen aikana. Ystävien välinen runsas kommunikaatio oli myös yhteydessä oireiden lisääntymiseen.
Tutkimustulosten perusteella ei voida tehdä päätelmiä muuttujien välisen vaikutuksen suunnasta. Jatkossa tulisikin tarkemmin arvioida, että vaikuttavatko ystävyyssuhteet lasten psyykkisiin oireisiin ja häiriöihin, vai päinvastoin. Tulevaisuudessa olisi myös kiinnostavaa selvittää, että voidaanko lasten ystävyyssuhteisiin vaikuttamalla, vähentää tai jopa ennaltaehkäistä lapsilla esiintyviä psyykkisiä oireita. Lisäksi tulisi pohtia, millä tavalla lasten ystävyyssuhteisiin ylipäänsä on mahdollista ja hedelmällistä vaikuttaa. Jatkossa lasten ystävyyssuhteet tulisi selkeästi erottaa vertaisryhmän toverisuhteista. Ystävyyssuhteita tutkittaessa ensisijaista olisi ystävyyssuhteiden symmetrisen vastavuoroisuuden selvittäminen.
keskilapsuus, psyykkiset oireet, eksternalisoivat oireet, internalisoivat oireet, masennus, ystävyyssuhteet.
Tutkimuksen lähtökohtana oli tarkastella psyykkisen hyvinvoinnin muuttumista keskilapsuudessa. Psyykkistä hyvinvointia lähestyttiin lapsilla esiintyvien psyykkisten oireiden ja häiriöiden näkökulmasta. Keskilapsuuden psyykkisten oireiden ja häiriöiden muuttumisen lisäksi tutkimuksessa selvitettiin lasten ystävyyssuhteiden ja ystävyyssuhteisiin liitettyjen ominaisuuksien yhteyttä 12 vuoden ikäisten lasten oireisiin ja häiriöihin sekä oireiden muutokseen lapsuuden keskivaiheessa.
Tutkimusaineisto oli osa laajempaa epidemiologista pitkittäistutkimusta ja se kerättiin kyselylomakkeilla kahdessa eri vaiheessa. Tutkimuksen ensimmäiseen mittaukseen, joka suoritettiin talvella 1989-90, osallistui 1290 kahdeksan vuoden ikäistä lasta. Toinen mittaus suoritettiin neljä vuotta myöhemmin, talvella 1994. Toiseen mittaukseen osallistui 1149 kahdentoista vuoden ikäistä lasta. Tutkimusaineistossa mukana olevien lasten lukumäärä kuitenkin vaihteli sekä mittauskerrasta toiseen että tiedonlähteen mukaan.
Tutkimuksessa lasten psyykkisiä oireita mitattiin lasten vanhemmille, opettajille sekä lapsille itselleen tarkoitetuilla kyselylomakkeilla. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa käytettiin psyykkisiä kokonais-, eksternalisoivia ja internalisoivia oireita kartoittavia Rutter-scale (A2 ja B2)-lomakkeita. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kyseisiä oireita mitattiin ASEBA-arviointiskaaloilla (Achenbach System of Empirically Based Assessment). Lasten vanhemmat täyttivät Child Behavior Check List (CBCL)-lomakkeen, opettajat Teacher’s Report Form (TRF)-lomakkeen ja lapset itse täyttivät Youth Self Report (YSR)-lomakkeen. Lasten masennusta mitattiin tutkimuksen molemmissa vaiheissa Childrend’s Depression Inventory (CDI)-lomakkeella. Lasten ystävyyssuhteita, sekä määrää että ominaisuuksia, kartoitettiin tutkimuksen toisessa vaiheessa. Ystävyyssuhteisiin liitetyistä perusominaisuuksista olivat mukana yhdessä toimiminen, intiimiys sekä ystäviltä saatu välineellinen apu. Lisäksi kartoitettiin ystävyyssuhteissa tapahtuneita muutoksia ja ystävien välisen kommunikoinnin määrää.
Tutkimustulosten mukaan lasten psyykkiset oireet ja häiriöt ovat suhteellisen pysyviä lapsuuden keskivaiheen aikana. Tilastollisesti tarkasteltuna oireiden esiintyvyydessä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia ikävuosien kahdeksan ja kaksitoista välisenä aikana. Yksilötasolla lasten psyykkisissä häiriöissä oli kuitenkin myös muutosta. Häiriintyneiksi luokitelluista kahdeksan vuoden ikäisistä lapsista alle puolet (20-48 %) luokiteltiin häiriintyneiksi myös kahdentoista vuoden iässä. Toisaalta valtaosalla (47-72 %:lla) kahdentoista vuoden ikäisistä häiriintyneistä lapsista häiriötä ei ollut vielä kahdeksan vuoden iässä. Ystävyyssuhteet olivat yhteydessä lasten psyykkiseen hyvinvointiin. Psyykkisiä oireita sekä häiriöitä esiintyi vähemmän lapsilla, joilla ystävyyssuhteita oli useampia, kuin lapsilla, joilla oli ainoastaan yksi ystävä tai ei lainkaan ystäviä. Ystävyyssuhteissa tapahtuneet muutokset sekä ystävien välinen kommunikaatio olivat yhteydessä oireiden muutokseen lapsuuden keskivaiheen aikana. Lapsilla, joiden ystävyyssuhteissa oli tapahtunut muutoksia (mm. ystävyyssuhde päättynyt) oireet lisääntyivät lapsuuden keskivaiheen aikana. Ystävien välinen runsas kommunikaatio oli myös yhteydessä oireiden lisääntymiseen.
Tutkimustulosten perusteella ei voida tehdä päätelmiä muuttujien välisen vaikutuksen suunnasta. Jatkossa tulisikin tarkemmin arvioida, että vaikuttavatko ystävyyssuhteet lasten psyykkisiin oireisiin ja häiriöihin, vai päinvastoin. Tulevaisuudessa olisi myös kiinnostavaa selvittää, että voidaanko lasten ystävyyssuhteisiin vaikuttamalla, vähentää tai jopa ennaltaehkäistä lapsilla esiintyviä psyykkisiä oireita. Lisäksi tulisi pohtia, millä tavalla lasten ystävyyssuhteisiin ylipäänsä on mahdollista ja hedelmällistä vaikuttaa. Jatkossa lasten ystävyyssuhteet tulisi selkeästi erottaa vertaisryhmän toverisuhteista. Ystävyyssuhteita tutkittaessa ensisijaista olisi ystävyyssuhteiden symmetrisen vastavuoroisuuden selvittäminen.