Sisäkorvaistute - uhka ja mahdollisuus. Tarinoita viittomakielestä.
ARVOLA, LEENA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
ARVOLA, LEENA
2004
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-07Tiivistelmä
Hakutermit:
narratiivinen lähestymistapa, viittomakielinen vähemmistö, kuurot, sisäkorvaistute, identiteetti, erilaisuus, oralismi, syntymäkuurot lapset
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella syntymäkuuroille asennettujen sisäkorvaistutteiden puitteissa käytyä keskustelua kuurojen ja kuulevien välillä. Haastattelemalla sekä kuuroja että syntymäkuurojen, mutta sisäkorvaimplantoitujen lasten kuulevia vanhempia olen pyrkinyt tuomaan esille, miksi kuurojen ja kuulevien ajatukset sisäkorvaistutteesta poikkeavat niin suuresti toisistaan.
Narratiivisen lähestymistavan pohjalta olen muovannut oralistisen ajan käyneiden kuurojen haastattelujen perusteella yhden yhtenäisen kaikkia kertomuksia ohjaavan mallitarinan sekä poikkeamat tästä mallitarinasta. Näiden tarinoiden kautta olen pyrkinyt havainnollistamaan sosiokulttuurisen näkökulman syntymistä kuuroudesta sekä sitä, millaisen uhan sekä oralismi että sisäkorvaistute viittomakieleen perustuvalle identiteetille aiheuttaa. Omaksumalla sosiokulttuurisen ajatusmallin mukaisen käsityksen omasta identiteetistään ovat oralistisen ajan kuurot pystyneet muovamaan positiivisempaa minäkuvaa itsestään.
Haastattelemalla yhtä nuorta, joka lääketieteellisesti voidaan määritellä huonokuuloiseksi mutta tuntee itsensä viittomakieliseksi, olen pyrkinyt havainnollistamaan asenteellisen kuurouden määritelmää, jossa kuurojen ryhmään kuulumisen tärkeimmäksi kriteeriksi ei muodostu kuulovamman aste, vaan yksilön halu käyttää viittomakieltä sekä sitoutua ryhmän arvoihin.
Kuulevien vanhempien haastatteluista muovasin yhden yhtenäisen tarinan, jonka kautta tuon esille, millaisia tuntemuksia kuuron lapsen syntyminen kuulevalle vanhemmalle aiheuttaa sekä mitkä seikat voivat vaikuttaa myönteiseen implantaatiopäätökseen. Jatkamalla tarinaa vanhempien ja heidän lastensa yksilöllisillä tarinoilla olen halunnut tuoda esille, miten sisäkorvaistute on heidän elämäänsä muuttanut.
Analyysiani ohjaavat Glynis Breakwellin (1986) kehittämä teoreettinen malli yksilön identiteetille kohdistuvista uhista sekä siihen tarjolla olevista copingmenetelmistä sekä Stuart Hallin (1999) että Sigmund Baumanin (1996) tulkinnat Benedict Andersonin ajatuksista kuvitteellisista yhteisöistä. Lisäksi tukeudun sosiaalisen konstruktivismin ajatuksiin siitä, että tapamme tulkita maailmaa ja itseämme syntyy vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Narratiivista lähestymistapaa käsittelen lähinnä Vilma Hännisen (2000) Sisäinen tarina, elämä ja muutos teoksen kautta.
Kaikkien haastattelujen kautta olen pyrkinyt etsimään lisäksi vastausta kysymykseen, voivatko kuurojen ja kuulevien hyvinkin erilaisilta näyttävät maailmat kohdata toisensa. Tutkimukseni pohjalta voidaan sanoa, että suurin este maailmojen kohtaamiselle ovat erilaiset asenteet sekä tietämättömyys erilaisten tarinoiden olemassaolosta. Tiedostamalla ja hyväksymällä erilaisten tarinoiden oikeutus näillä maailmoilla on kuitenkin mahdollisuus lähestyä toisiaan.
narratiivinen lähestymistapa, viittomakielinen vähemmistö, kuurot, sisäkorvaistute, identiteetti, erilaisuus, oralismi, syntymäkuurot lapset
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella syntymäkuuroille asennettujen sisäkorvaistutteiden puitteissa käytyä keskustelua kuurojen ja kuulevien välillä. Haastattelemalla sekä kuuroja että syntymäkuurojen, mutta sisäkorvaimplantoitujen lasten kuulevia vanhempia olen pyrkinyt tuomaan esille, miksi kuurojen ja kuulevien ajatukset sisäkorvaistutteesta poikkeavat niin suuresti toisistaan.
Narratiivisen lähestymistavan pohjalta olen muovannut oralistisen ajan käyneiden kuurojen haastattelujen perusteella yhden yhtenäisen kaikkia kertomuksia ohjaavan mallitarinan sekä poikkeamat tästä mallitarinasta. Näiden tarinoiden kautta olen pyrkinyt havainnollistamaan sosiokulttuurisen näkökulman syntymistä kuuroudesta sekä sitä, millaisen uhan sekä oralismi että sisäkorvaistute viittomakieleen perustuvalle identiteetille aiheuttaa. Omaksumalla sosiokulttuurisen ajatusmallin mukaisen käsityksen omasta identiteetistään ovat oralistisen ajan kuurot pystyneet muovamaan positiivisempaa minäkuvaa itsestään.
Haastattelemalla yhtä nuorta, joka lääketieteellisesti voidaan määritellä huonokuuloiseksi mutta tuntee itsensä viittomakieliseksi, olen pyrkinyt havainnollistamaan asenteellisen kuurouden määritelmää, jossa kuurojen ryhmään kuulumisen tärkeimmäksi kriteeriksi ei muodostu kuulovamman aste, vaan yksilön halu käyttää viittomakieltä sekä sitoutua ryhmän arvoihin.
Kuulevien vanhempien haastatteluista muovasin yhden yhtenäisen tarinan, jonka kautta tuon esille, millaisia tuntemuksia kuuron lapsen syntyminen kuulevalle vanhemmalle aiheuttaa sekä mitkä seikat voivat vaikuttaa myönteiseen implantaatiopäätökseen. Jatkamalla tarinaa vanhempien ja heidän lastensa yksilöllisillä tarinoilla olen halunnut tuoda esille, miten sisäkorvaistute on heidän elämäänsä muuttanut.
Analyysiani ohjaavat Glynis Breakwellin (1986) kehittämä teoreettinen malli yksilön identiteetille kohdistuvista uhista sekä siihen tarjolla olevista copingmenetelmistä sekä Stuart Hallin (1999) että Sigmund Baumanin (1996) tulkinnat Benedict Andersonin ajatuksista kuvitteellisista yhteisöistä. Lisäksi tukeudun sosiaalisen konstruktivismin ajatuksiin siitä, että tapamme tulkita maailmaa ja itseämme syntyy vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Narratiivista lähestymistapaa käsittelen lähinnä Vilma Hännisen (2000) Sisäinen tarina, elämä ja muutos teoksen kautta.
Kaikkien haastattelujen kautta olen pyrkinyt etsimään lisäksi vastausta kysymykseen, voivatko kuurojen ja kuulevien hyvinkin erilaisilta näyttävät maailmat kohdata toisensa. Tutkimukseni pohjalta voidaan sanoa, että suurin este maailmojen kohtaamiselle ovat erilaiset asenteet sekä tietämättömyys erilaisten tarinoiden olemassaolosta. Tiedostamalla ja hyväksymällä erilaisten tarinoiden oikeutus näillä maailmoilla on kuitenkin mahdollisuus lähestyä toisiaan.