Työhyvinvointi lastensuojelun sosiaalityössä.
HERRANEN, TARU (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2004
Sosiaalityö - Social Work
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-02Tiivistelmä
Hakutermit:
työhyvinvointi, lastensuojelu, sosiaalityö
Tutkielman aiheena on työhyvinvointi lastensuojelun sosiaalityössä. Tutkimuksen kohteena ovat sosiaalityöntekijän muodollisen pätevyyden omaavat työntekijät, jotka työskentelevät kunnallisella sektorilla alueellisilla sosiaaliasemilla lapsiperheiden ja lastensuojelun parissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä on lastensuojelun parissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi, mitkä ovat lastensuojelun sosiaalityön kuormittavat ja positiiviset erityispiirteet ja millaisilla keinoilla lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja heidän työyhteisönsä voisivat vähentää oman työnsä kuormittavuutta ja siten lisätä omaa työhyvinvointiaan ja välttää uupumista?
Tutkielma on laadullinen ja sen aineistona on viiden kokeneen lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastattelut. Aineisto on jaettu neljään pääteemaan: työntekijä, työyhteisö, lastensuojelutyö ja työhyvinvointi. Aineiston pohjalta on lisäksi hahmoiteltu yksittäisen työntekijän ja työyhteisön keinoja ylläpitää ja lisätä työhyvinvointiaan.
Lastensuojelun sosiaalityössä kuormittavaa on asiakkaiden ja heidän ongelmiensa kohtaaminen, lasten hädän ja kärsimyksen näkeminen ja asiakkaiden monenlaisten tunteiden vastaanottaminen sekä ammatin huono julkisuuskuva ja vähäinen arvostus, kiire ja aikapaine sekä ristiriitaiset työntekijään kohdistuvat vaatimukset ja odotukset. Kuormittavana koetaan myös työn oikeudellistuminen ja jatkuvat muutokset työn organisoinnissa. Työn positiivisina puolina mainitaan onnistumiskokemukset, positiivinen palaute erityisesti asiakkailta sekä työn haastavuus ja mahdollisuus ammattitaidon monipuoliseen käyttämiseen.
Yksittäisen lastensuojelun työntekijän vastuu omasta työhyvinvoinnistaan korostuu. Hänen hyvinvointinsa muodostuu oman työn hallinnasta, vahvasta ammattitaidosta ja työkokemuksesta. Työntekijän voi ylläpitää ja parantaa omaa työhyvinvointiaan huolehtimalla itsestään ja omasta fyysisestä ja psyykkisestä terveydestään. Työn hallinta tapahtuu muun muassa rajaamalla työtehtäviä, rakentamalla työkalenteria järkevästi ja reflektoimalla omia työskentelymenetelmiä. Kokeneet lastensuojelun sosiaalityöntekijät voivat pääsääntöisesti hyvin työssään, koska he ovat kehittäneet itselleen soveltuvia menetelmiä työn hallintaan ja työhyvinvoinnin ylläpitoon.
Työyhteisöissä toteutettu työhyvinvointitoiminta on vähäisempää. Työyhteisön hyvinvoinnin ylläpidon ja lisäämisen keinoja ovat muun muassa säännöllinen työnohjaus, työntekijöiden lisäkoulutus ja työyhteisön kehittäminen. Työyhteisön hyvinvointi on pitkälti esimiehen vastuulla. Muutokset työyhteisöissä ja organisaatioissa on toteutettu pääosin joko asiakasnäkökulmasta tai talouden näkökulmasta. Muutoksia toteutettaessa ei ole otettu huomioon yksittäisen työntekijän ja työyhteisön työhyvinvointia. Työhyvinvointi tulisi ottaa huomioon joka päivä kaikissa työhön liittyvissä päätöksissä ja muutoksissa.
työhyvinvointi, lastensuojelu, sosiaalityö
Tutkielman aiheena on työhyvinvointi lastensuojelun sosiaalityössä. Tutkimuksen kohteena ovat sosiaalityöntekijän muodollisen pätevyyden omaavat työntekijät, jotka työskentelevät kunnallisella sektorilla alueellisilla sosiaaliasemilla lapsiperheiden ja lastensuojelun parissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä on lastensuojelun parissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi, mitkä ovat lastensuojelun sosiaalityön kuormittavat ja positiiviset erityispiirteet ja millaisilla keinoilla lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja heidän työyhteisönsä voisivat vähentää oman työnsä kuormittavuutta ja siten lisätä omaa työhyvinvointiaan ja välttää uupumista?
Tutkielma on laadullinen ja sen aineistona on viiden kokeneen lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastattelut. Aineisto on jaettu neljään pääteemaan: työntekijä, työyhteisö, lastensuojelutyö ja työhyvinvointi. Aineiston pohjalta on lisäksi hahmoiteltu yksittäisen työntekijän ja työyhteisön keinoja ylläpitää ja lisätä työhyvinvointiaan.
Lastensuojelun sosiaalityössä kuormittavaa on asiakkaiden ja heidän ongelmiensa kohtaaminen, lasten hädän ja kärsimyksen näkeminen ja asiakkaiden monenlaisten tunteiden vastaanottaminen sekä ammatin huono julkisuuskuva ja vähäinen arvostus, kiire ja aikapaine sekä ristiriitaiset työntekijään kohdistuvat vaatimukset ja odotukset. Kuormittavana koetaan myös työn oikeudellistuminen ja jatkuvat muutokset työn organisoinnissa. Työn positiivisina puolina mainitaan onnistumiskokemukset, positiivinen palaute erityisesti asiakkailta sekä työn haastavuus ja mahdollisuus ammattitaidon monipuoliseen käyttämiseen.
Yksittäisen lastensuojelun työntekijän vastuu omasta työhyvinvoinnistaan korostuu. Hänen hyvinvointinsa muodostuu oman työn hallinnasta, vahvasta ammattitaidosta ja työkokemuksesta. Työntekijän voi ylläpitää ja parantaa omaa työhyvinvointiaan huolehtimalla itsestään ja omasta fyysisestä ja psyykkisestä terveydestään. Työn hallinta tapahtuu muun muassa rajaamalla työtehtäviä, rakentamalla työkalenteria järkevästi ja reflektoimalla omia työskentelymenetelmiä. Kokeneet lastensuojelun sosiaalityöntekijät voivat pääsääntöisesti hyvin työssään, koska he ovat kehittäneet itselleen soveltuvia menetelmiä työn hallintaan ja työhyvinvoinnin ylläpitoon.
Työyhteisöissä toteutettu työhyvinvointitoiminta on vähäisempää. Työyhteisön hyvinvoinnin ylläpidon ja lisäämisen keinoja ovat muun muassa säännöllinen työnohjaus, työntekijöiden lisäkoulutus ja työyhteisön kehittäminen. Työyhteisön hyvinvointi on pitkälti esimiehen vastuulla. Muutokset työyhteisöissä ja organisaatioissa on toteutettu pääosin joko asiakasnäkökulmasta tai talouden näkökulmasta. Muutoksia toteutettaessa ei ole otettu huomioon yksittäisen työntekijän ja työyhteisön työhyvinvointia. Työhyvinvointi tulisi ottaa huomioon joka päivä kaikissa työhön liittyvissä päätöksissä ja muutoksissa.