Human Rights and Fundamental Freedoms in the European Union - from the perspective of the applicant countries.
RIIHELÄ, MARJO (2004)
2004
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13099
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13099
Sisällysluettelo
TABLE OF CONTENTS REFERENCES IV LIST OF ABBREVIATIONS XIV 1. INTRODUCTION 1 1.1 Subject, Objectives and Contents of the Study 1 1.2 Theoretical Framework, Research Methods and Source Material 4 1.3 What are human rights and fundamental freedoms? 11 1.3.1 Terminology of human rights and related concepts 11 1.3.2 Background and contents of fundamental rights 12 1.3.3 Characteristics of human rights 14 1.4 General remarks on the enlargement 15 2. THE DEVELOPMENT OF THE HUMAN RIGHTS DIMENSION INTO THE EUROPEAN COMMUNITY 17 2.1 The point of departure Tabula rasa 17 2.2 The decisive role of the European Court of Justice 19 2.2.1 Initial resistance of the European Court of Justice 19 2.2.2 Human Rights dialogue between the European Court of Justice and the national courts 20 2.2.3 Defining the origins of fundamental rights as general principles of the Community law 24 2.2.4 Expanding Judicial Review to Member State Actions 29 2.2.5 Summa summarum 34 2.2.5.1 General remarks 34 2.2.5.2 Sources of inspiration 35 2.2.5.3 Contents of the Fundamental Rights protection provided by the European Court of Justice 36 2.3 The role of the other institutions in the fundamental rights development of the European Community 38 3. HUMAN RIGHTS AND FUNDAMENTAL FREEDOMS IN THE EUROPEAN UNION 40 3.1 Human Rights and Fundamental Freedoms in primary law of the European Union 40 3.1.1 General rules for the protection of fundamental rights within the European Union 40 3.1.2 Jurisdiction of the Court of Justice in matters relating to fundamental rights 41 3.1.3 Suspension clauses 42 3.1.4 Fundamental rights as a precondition to the membership of the European Union 44 3.1.5 Non-discrimination 44 3.1.6 Legal basis for human rights in the external policies of the Union 45 3.1.7 Rights of citizenship 46 3.1.8 Other primary law provision on human rights and fundamental freedoms of the European Union 46 3.2 Human Rights and Fundamental Freedoms in the secondary law of the European Union 47 3.3 Human rights in the external relations of the European Union 49 3.3.1 External human rights policy before the Treaty of Maastricht 49 3.3.2 Human rights in the external relations of the European Union 51 3.4 Charter of Fundamental Rights of the European Union 52 3.4.1 Background of the Charter 52 3.4.2 Contents of the Charter 54 3.4.3 Scope of the Charter 55 3.4.4 Legal status of the Charter 57 3.5 Excursion: Fundamental Rights in the Member States of the European Union 61 3.5.1 Assessment of fundamental rights situation in a Member State 61 3.5.2 Evaluation of the respect for Fundamental Rights in the current Member States 66 4. RESPECT FOR FUNDAMENTAL RIGHTS AS A PRECONDITION OF THE MEMBERSHIP 69 4.1 The political criteria 69 4.2 The legal conditions of eligibility for membership of the Union 71 4.2.1 General remarks 71 4.2.2 Civil Rights 73 4.2.3 Economic, Social and Cultural Rights 73 4.2.4 Third generation of human rights 74 4.3 Of the monitoring process 75 4.3.1 Foundations of the monitoring process 75 4.3.2 Annual Reports of the Commission 76 4.4 Evaluation of the Candidate Countries for the Membership of the EU 79 4.4.1 General observations of the Opinions and the Reports of the Commission 79 4.4.2. Civil and Political Rights 81 4.4.3. Economic, Social and Cultural Rights 84 4.4.4 Minority Rights 86 4.4.5 Concluding remarks of the evaluation 88 5. THE CHALLENGES OF EUROPEAN UNION IN THE FIELD OF HUMAN RIGHTS AND FUNDAMENTAL FREEDOMS 89 5.1 European Court of Justice in a turning point 89 5.2 Accession of the Union to the ECHR 90 5.3 A Constitutional Treaty for the European Union 94 5.3.1 Background of the Constitution process and general remarks 94 5.3.2 Fundamental rights as an objective of the European Union 95 5.3.3 Incorporation of the Charter in the Constitution of Europe 96 5.3.4 Legal basis for the accession of the Union to the ECHR 100 5.4 Institutional arrangements and other developments 101 6. CONCLUSIONS 102
Tiivistelmä
Hakutermit:
ihmisoikeudet, perusoikeudet, Euroopan unioni, laajentuminen
Kuluvan kuukauden ensimmäisenä päivänä kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyivät Euroopan unioniin. Kööpenhaminassa vuonna 1993 kokoontunut Eurooppaneuvosto määritteli yhdeksi jäsenyyden poliittiseksi kriteeriksi oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen suojelun. Tämä tutkielma tarkastelee tuon poliittisluontoisen jäsenyysedellytyksen oikeudellista pohjaa, sitä mihin perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen vaade oikeudellisesti perustuu. Huomioiden sen, että hakijavaltioiden odotetaan hyväksyvän koko acquis communautaire liittyessään Unioniin, edellyttää em. kysymykseen vastaaminen sen selvittämistä, mikä perus- ja ihmisoikeuksien asema ja sisältö Unionin oikeudessa on. Vaikka tarkastelunäkökulma on hakijavaltioiden, tutkielman tehtävänä ei ole selvittää EU:n perus- ja ihmisoikeusnormien valtionsisäistä voimaansaattamista, vaan tarkastelu on puhtaasti Euroopan unionin oikeusjärjestykseen keskittyvää. Hakijavaltioiden perspektiiviä palvellen kuitenkin jonkin verran niin jäsen- että hakijavaltioiden ihmisoikeustilannetta tarkastellaan tutkimuksessa tarkoituksena selvittää se, miten hyvin oikeudelliset vaatimukset toteutuvat käytännössä.
Kysymyksessä on luonteeltaan oikeusdogmaattinen julkisoikeuden sekä eurooppaoikeuden alaan kuuluva tutkimus. Tutkimusmetodit ovat pääosin deskriptiivisiä, mutta myös jonkin verran vertailevan tutkimuksen metodeja on käytetty. Normatiivisen tutkimuksen luonteeseen liittyen, sekä huomioiden yhteisöoikeuden erityispiirteet, tutkimus nojaa ensisijaisesti voimassa olevaan yhteisöoikeuteen. Kuitenkin, esimerkiksi jäsenvaltioiden sekä hakijavaltioiden ihmisoikeustilanteen tarkastelun osalta myös poliittisoikeudellista materiaalia on käytetty. Mainittakoon vielä, että läpi tutkimuksen on tarkastelun ”punaisena lankana” käytetty Kaarlo Tuorin kriittisen oikeuspositivismin teoriaa.
Keskeisenä tutkimustuloksena on pääteltävissä, että oikeudellisesti hakijavaltioille asetettu perus- ja ihmisoikeuksien noudattamisen vaade perustuu Sopimuksen Euroopan unionista (SEU) artiklaan 49, joka määrittää jäsenyyden ehdoksi mm. artiklassa 6(1) luetellut periaatteet. Koska viimeksi mainittu artikla, tai perustamissopimuksen yleensäkään, ei kuitenkaan sisällä kansallisille perustuslaeille ominaista perusoikeuksien luetteloa, haastavammaksi kysymykseksi osoittautuikin sen selvittäminen, mitkä yksittäiset oikeudet ovat luettavissa artiklassa 6(1) SEU mainitun perus- ja ihmisoikeuksien käsitteen sisään. Tämä edellyttää primaarioikeuden lisäksi myös yhteisön sekundaarilainsäädännön, sekä erityisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön tarkastelua. Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan, relevantin soft law:n, sekä jäsenmaiden solmimien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten läpikäynti on tarpeen. Edelleen, komission vuosittain julkaisemien hakijavaltioita tarkastelevien raporttien (maaraporttien) sekä toisaalta Unionin ulkopuolisten tahojen julkaisemien raporttien tarkastelu on aiheellista.
Edellä mainittujen lähteiden tarkastelun perusteella voidaan johtopäätöksenä todeta, että artiklan 6(1) SEU perus- ja ihmisoikeuksien käsite sisältää vähintään kaikki ne ihmisoikeudet, jotka on tunnustettu EU:n jäsenvaltioiden toimesta Yhdistyneiden kansakuntien, ETYJ:n sekä Euroopan neuvoston kontekstissa. Toisin sanoen, Euroopan unioni odottaa hakijavaltioiden on kunnioitettava niin kansalais- ja poliittisia oikeuksia; taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia, kuin nk. kolmannen sukupolven kollektiivisia oikeuksia ainakin vähemmistöjen oikeuksien osalta.
Tutkimuksen toisena keskeisenä tutkimustuloksena tuli esille, että huolimatta siitä, että perus- ja ihmisoikeudet ovat voimakkaasti nousemassa olennaiseksi osaksi Euroopan unionin ydintä, on riittävän hyvän perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen suojan saavuttamiseksi tehtävä vielä paljon. Varsinkin hakijavaltioiden näkökulmasta tässä tutkimuksessa esiin tulleet puutteet Unionin perus- ja ihmisoikeussuojan tasossa, sekä etenkin sen käytännön toteutumisessa, vähentävät Unionin uskottavuutta. Toivottavaa onkin, että käynnissä oleva Unionin perustuslakiprosessi viedään loppuun mahdollisimman pikaisesti, sekä että siihen sisältyvä vakuutus Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen toteutetaan. Muutostarpeet kohdistuvat myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimintaan sekä vastikään perustetun Unionin oman Ihmisoikeusviraston oikeudellisen perustan turvaamiseen. Lopulta, Euroopan unionin laajentumisen jatkuessa edelleen, Unionin on aihetta tarkastaa sen instituutioiden suorittaman, niin hakijavaltioihin kuin jäsenvaltioihin kohdistuvan perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen valvonnan perusteita ja käytäntöjä.
ihmisoikeudet, perusoikeudet, Euroopan unioni, laajentuminen
Kuluvan kuukauden ensimmäisenä päivänä kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyivät Euroopan unioniin. Kööpenhaminassa vuonna 1993 kokoontunut Eurooppaneuvosto määritteli yhdeksi jäsenyyden poliittiseksi kriteeriksi oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen suojelun. Tämä tutkielma tarkastelee tuon poliittisluontoisen jäsenyysedellytyksen oikeudellista pohjaa, sitä mihin perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen vaade oikeudellisesti perustuu. Huomioiden sen, että hakijavaltioiden odotetaan hyväksyvän koko acquis communautaire liittyessään Unioniin, edellyttää em. kysymykseen vastaaminen sen selvittämistä, mikä perus- ja ihmisoikeuksien asema ja sisältö Unionin oikeudessa on. Vaikka tarkastelunäkökulma on hakijavaltioiden, tutkielman tehtävänä ei ole selvittää EU:n perus- ja ihmisoikeusnormien valtionsisäistä voimaansaattamista, vaan tarkastelu on puhtaasti Euroopan unionin oikeusjärjestykseen keskittyvää. Hakijavaltioiden perspektiiviä palvellen kuitenkin jonkin verran niin jäsen- että hakijavaltioiden ihmisoikeustilannetta tarkastellaan tutkimuksessa tarkoituksena selvittää se, miten hyvin oikeudelliset vaatimukset toteutuvat käytännössä.
Kysymyksessä on luonteeltaan oikeusdogmaattinen julkisoikeuden sekä eurooppaoikeuden alaan kuuluva tutkimus. Tutkimusmetodit ovat pääosin deskriptiivisiä, mutta myös jonkin verran vertailevan tutkimuksen metodeja on käytetty. Normatiivisen tutkimuksen luonteeseen liittyen, sekä huomioiden yhteisöoikeuden erityispiirteet, tutkimus nojaa ensisijaisesti voimassa olevaan yhteisöoikeuteen. Kuitenkin, esimerkiksi jäsenvaltioiden sekä hakijavaltioiden ihmisoikeustilanteen tarkastelun osalta myös poliittisoikeudellista materiaalia on käytetty. Mainittakoon vielä, että läpi tutkimuksen on tarkastelun ”punaisena lankana” käytetty Kaarlo Tuorin kriittisen oikeuspositivismin teoriaa.
Keskeisenä tutkimustuloksena on pääteltävissä, että oikeudellisesti hakijavaltioille asetettu perus- ja ihmisoikeuksien noudattamisen vaade perustuu Sopimuksen Euroopan unionista (SEU) artiklaan 49, joka määrittää jäsenyyden ehdoksi mm. artiklassa 6(1) luetellut periaatteet. Koska viimeksi mainittu artikla, tai perustamissopimuksen yleensäkään, ei kuitenkaan sisällä kansallisille perustuslaeille ominaista perusoikeuksien luetteloa, haastavammaksi kysymykseksi osoittautuikin sen selvittäminen, mitkä yksittäiset oikeudet ovat luettavissa artiklassa 6(1) SEU mainitun perus- ja ihmisoikeuksien käsitteen sisään. Tämä edellyttää primaarioikeuden lisäksi myös yhteisön sekundaarilainsäädännön, sekä erityisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön tarkastelua. Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan, relevantin soft law:n, sekä jäsenmaiden solmimien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten läpikäynti on tarpeen. Edelleen, komission vuosittain julkaisemien hakijavaltioita tarkastelevien raporttien (maaraporttien) sekä toisaalta Unionin ulkopuolisten tahojen julkaisemien raporttien tarkastelu on aiheellista.
Edellä mainittujen lähteiden tarkastelun perusteella voidaan johtopäätöksenä todeta, että artiklan 6(1) SEU perus- ja ihmisoikeuksien käsite sisältää vähintään kaikki ne ihmisoikeudet, jotka on tunnustettu EU:n jäsenvaltioiden toimesta Yhdistyneiden kansakuntien, ETYJ:n sekä Euroopan neuvoston kontekstissa. Toisin sanoen, Euroopan unioni odottaa hakijavaltioiden on kunnioitettava niin kansalais- ja poliittisia oikeuksia; taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia, kuin nk. kolmannen sukupolven kollektiivisia oikeuksia ainakin vähemmistöjen oikeuksien osalta.
Tutkimuksen toisena keskeisenä tutkimustuloksena tuli esille, että huolimatta siitä, että perus- ja ihmisoikeudet ovat voimakkaasti nousemassa olennaiseksi osaksi Euroopan unionin ydintä, on riittävän hyvän perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen suojan saavuttamiseksi tehtävä vielä paljon. Varsinkin hakijavaltioiden näkökulmasta tässä tutkimuksessa esiin tulleet puutteet Unionin perus- ja ihmisoikeussuojan tasossa, sekä etenkin sen käytännön toteutumisessa, vähentävät Unionin uskottavuutta. Toivottavaa onkin, että käynnissä oleva Unionin perustuslakiprosessi viedään loppuun mahdollisimman pikaisesti, sekä että siihen sisältyvä vakuutus Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen toteutetaan. Muutostarpeet kohdistuvat myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimintaan sekä vastikään perustetun Unionin oman Ihmisoikeusviraston oikeudellisen perustan turvaamiseen. Lopulta, Euroopan unionin laajentumisen jatkuessa edelleen, Unionin on aihetta tarkastaa sen instituutioiden suorittaman, niin hakijavaltioihin kuin jäsenvaltioihin kohdistuvan perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen valvonnan perusteita ja käytäntöjä.