Muinaiskirkkoslaavilaisen sanaston suomentaminen (Dostojevskin tuotannossa)
KOPPONEN, KATRI (2004)
2004
Käännöstiede (venäjä) - Translation Studies (Russian)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13084
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13084
Tiivistelmä
Hakutermit:
kääntäminen, suomennos, muinaiskirkkoslaavilainen sanasto, adekvattisuus, Dostojevskij
Pro gradu -tutkielmassa selvitetään, mitä keinoja kääntäjät ovat käyttäneet muinaiskirkkoslaavilaisen sanaston suomentamisessa. Käännöskeinojen selventämiseksi käytetään Reckerin säännönmukaisten vastineiden teoriaa ja Popovicin tyylillisten siirtymien järjestelmää.
Muinaiskirkkoslaavilaiset sanat valittiin Feodor Dostojevskin kolmesta romaanista. Työssä analysoidaan 12 sanaa, jotka jaetaan kolmeen ryhmään tyylin mukaan: 1. tyylillisesti neutraalit sanat, joita venäläinen ei enää pidä vieraina (воля 'tahto', гнев 'viha', Господь 'Herra', образ 'ikoni'); 2. ylätyyliset sanat, joita esiintyy eri tyylilajeissa (воистину 'totisesti', истина 'totuus', старец 'vanhus') ja 3. arkaistiset, vanhentuneet sanat (буди 'niin tapahtukoon', изрекать 'lausua', инок 'munkki', старец 'ohjaajavanhus', тварь 'luomakunta').
Työn ensimmäisessä osassa käsitellään adekvaattista käännöstä ja tyylillisiä normeja. Toisessa osassa analysoidaan 74 esimerkkiä. Analyysissä selvitetään: sanan funktiota; sanan rekisteriä; sanan emotionaalista sävyä; sanan tyyliä; sanakirjojen antamia vastineita; kääntäjän käännöstä; käännöskeinoa ja tyylillistä siirtymää.
Tutkimus osoitti, että muinaiskirkkoslaavilaisen sanaston suomentaminen on mahdollista, koska kääntäjä voi tarvittaessa käyttää tyylillisiä variantteja ja kompensointia suuremmassa kontekstissa.
kääntäminen, suomennos, muinaiskirkkoslaavilainen sanasto, adekvattisuus, Dostojevskij
Pro gradu -tutkielmassa selvitetään, mitä keinoja kääntäjät ovat käyttäneet muinaiskirkkoslaavilaisen sanaston suomentamisessa. Käännöskeinojen selventämiseksi käytetään Reckerin säännönmukaisten vastineiden teoriaa ja Popovicin tyylillisten siirtymien järjestelmää.
Muinaiskirkkoslaavilaiset sanat valittiin Feodor Dostojevskin kolmesta romaanista. Työssä analysoidaan 12 sanaa, jotka jaetaan kolmeen ryhmään tyylin mukaan: 1. tyylillisesti neutraalit sanat, joita venäläinen ei enää pidä vieraina (воля 'tahto', гнев 'viha', Господь 'Herra', образ 'ikoni'); 2. ylätyyliset sanat, joita esiintyy eri tyylilajeissa (воистину 'totisesti', истина 'totuus', старец 'vanhus') ja 3. arkaistiset, vanhentuneet sanat (буди 'niin tapahtukoon', изрекать 'lausua', инок 'munkki', старец 'ohjaajavanhus', тварь 'luomakunta').
Työn ensimmäisessä osassa käsitellään adekvaattista käännöstä ja tyylillisiä normeja. Toisessa osassa analysoidaan 74 esimerkkiä. Analyysissä selvitetään: sanan funktiota; sanan rekisteriä; sanan emotionaalista sävyä; sanan tyyliä; sanakirjojen antamia vastineita; kääntäjän käännöstä; käännöskeinoa ja tyylillistä siirtymää.
Tutkimus osoitti, että muinaiskirkkoslaavilaisen sanaston suomentaminen on mahdollista, koska kääntäjä voi tarvittaessa käyttää tyylillisiä variantteja ja kompensointia suuremmassa kontekstissa.