Kunnallisen elinkeinopolitiikan oikeudelliset reunaehdot.

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan kuntien harjoittamaa elinkeinopolitiikkaa. Sillä ymmärretään kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla kunnat pyrkivät edistämään paikallisia elinkeino-oloja ja tätä kautta kuntalaisten hyvinvointia. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten kuntien itsehallinto tukee kunnallista elinkeinopolitiikkaa. Koska työ on oikeusdogmaattinen, selvitetään siinä lainsäädännön asettamia rajoituksia elinkeinopolitiikalle.

Perinteisesti elinkeinopolitiikkaa on harjoitettu tiiviisti osana kuntaorganisaatiota, esim. elinkeino-osastolla virkamiesten toimesta. Talouselämän kehittyessä on kuitenkin kaivattu joustavampia muotoja elinkeinopolitiikan hoitamiseen. Uudet odotukset ovat johtaneet kunnallisten elinkeinoyhtiöiden perustamiseen. Kuntien panostus elinkeinoyhtiöiden toimintaan tapahtuu elinkeinoasiamiespalvelujen ostoina ja osakepääoman merkitsemisinä.

Muuttotappio ja se, että yhteisöveron jako perustuu kunnassa sijaitsevien työpaikkojen määrään, ovat saaneet kunnat tehostamaan elinkeinopolitiikkaansa. Tämän takia on pelätty, että kunnat lähtevät epäterveelliseen kilpailuun keskenään yritysten sijaintipaikoista. Kunnat ovat yhä useammin osallistuneet alueellisten riskisijoitusyhtiöiden alkupääoman rahoittamiseen. Kunta voi ottaa kantokykyynsä nähden liian suuria riskejä.

Hyväksytyn yritystoiminnan tukemisen käsite on laajentunut vähitellen. Oikeuskäytännössä on hyväksytty kunnan pääomasijoitustoiminta, jonka voidaan katsoa olevan riskisijoitusta. Jotta kunta voisi antaa taloudellista tukea yritykselle, esim. takauksin, lainoin tai osakkeiden merkitsemisinä, tulee siihen olla erityiset perusteet. Tällaisena on yleensä hyväksytty työllisyyden turvaaminen. Pelkästään voitontavoittelu ei ole sallittua. Sama pätee myös kuntien elinkeinoyhtiöihin, kunta ei saa olla mukana yhtiössä, jonka toiminta menee kunnan toimialan ulkopuolelle.

Kunnallinen itsehallinto tukee elinkeinopolitiikan hoitamista, koska kunta voi järjestää yleisen toimialan tehtävät haluamallaan tavalla. Tuomioistuimet tarkastelevat tapauksia tapauskohtaisesti, arvioiden jokaisen kunnan tilanteen erikseen. Ongelmaksi muodostuu, että kuntien elinkeinopoliittiset päätökset eivät välttämättä tule hallintotuomioistuinten käsiteltäväksi. Tämän vuoksi elinkeinoyhtiöt saattavat sijoittaa varoja sellaiseen toimintaan, johon kunta itse ei voisi toimialansa perusteella osallistua. Kuntien tulisi ohjata konserniinsa kuuluvia elinkeinoyhtiöitään tarkemmin. Yhtiöittäminen kaventaa myös kansanvaltaa, sillä elinkeinoyhtiöissä julkisuus on rajoitetumpaa kuin kunnanhallinnossa.