Erityisvauvaperheen saama tuki lapsen syntymän jälkeen.
MATTILA, TUIJA (2004)
2004
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13033
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-13033
Tiivistelmä
Erityisvauvaperheet tarvitsevat lapsen syntymän jälkeen monenlaista tukea. Erityisvauvoiksi määritellään keskoset, täysiaikaisesti syntyneet sairaat lapset ja sosiaalisista syistä erityisvauvat (Korhonen 1999). Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erityisvauvaperheen elämäntilannetta ja saatua tukea lapsen syntymän jälkeen. Tarkoituksena oli selvittää, millaista erityisvauvaperheiden saama tuki oli sisällöltään sekä kuvata perheiden tyytyväisyyttä saamaansa tukeen.
Tutkimusaineisto kerättiin seitsemältä erityisvauvaperheeltä teemahaastattelun avulla. Kolmessa haastattelussa paikalla olivat äitien lisäksi isät, joten yhteensä haastateltavia henkilöitä oli kymmenen. Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Perheet saivat tukea keskussairaalan vauvaperhetyöntekijältä ja muilta virallisilta tahoilta sekä läheisiltä. Tärkeimpiin virallisen tuen antajiin kuuluivat neuvolan terveydenhoitaja ja keskussairaalan henkilökunta. Perheiden saama tuki kohdistui joko vanhempiin, erityisvauvaan tai koko perheeseen. Tukimuodoista korostuivat vanhempien kanssa keskusteleminen ja lapsen fyysinen hoitaminen. Perheet olivat tyytyväisiä vauvaperhetyöntekijältä saamaansa tukeen. Vauvaperhetyöntekijöitä kaivattiin lisää tukemaan samassa tilanteessa olevia erityisvauvaperheitä. Lisäksi esitettiin toivomus viran kokopäiväistämiseksi. Suurin osa perheistä oli saanut riittävästi tukea virallisilta tahoilta ja läheisiltä. Keskus- ja yliopistosairaalasta saatuun tukeen oltiin enimmäkseen tyytyväisiä. Kuitenkaan terveydenhoitajien, terveyskeskuslääkäreiden ja -vastaanottoapulaisten sekä läheisten antamaan tuen sisältöön ei läheskään aina oltu tyytyväisiä. Kritiikin kohteeksi nousivat tuenantajien tiedon ja taidon puute keskustelutilanteissa ja ohjaamisessa. Perheet toivoivat eri tuenantajille enemmän valmiuksia vastata heidän tuentarpeeseensa lapsen erityisyyteen perehtymällä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tuen tarve erityisvauvaperheissä lapsen syntymän jälkeen on ilmeinen. Tulosten avulla voidaan kehittää perhehoitotyötä paremmin erityisvauvaperheiden tarpeita vastaavaksi. Koulutuksen avulla erityisvauvan hoitoon ja perheen tukemiseen osallistuville henkilöille voidaan antaa enemmän valmiuksia vastata erityisvauvaperheiden tuen tarpeeseen.
Avainsanat: erityisvauva, keskonen, sairas vastasyntynyt, tuki, perhehoitotyö
Tutkimusaineisto kerättiin seitsemältä erityisvauvaperheeltä teemahaastattelun avulla. Kolmessa haastattelussa paikalla olivat äitien lisäksi isät, joten yhteensä haastateltavia henkilöitä oli kymmenen. Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Perheet saivat tukea keskussairaalan vauvaperhetyöntekijältä ja muilta virallisilta tahoilta sekä läheisiltä. Tärkeimpiin virallisen tuen antajiin kuuluivat neuvolan terveydenhoitaja ja keskussairaalan henkilökunta. Perheiden saama tuki kohdistui joko vanhempiin, erityisvauvaan tai koko perheeseen. Tukimuodoista korostuivat vanhempien kanssa keskusteleminen ja lapsen fyysinen hoitaminen. Perheet olivat tyytyväisiä vauvaperhetyöntekijältä saamaansa tukeen. Vauvaperhetyöntekijöitä kaivattiin lisää tukemaan samassa tilanteessa olevia erityisvauvaperheitä. Lisäksi esitettiin toivomus viran kokopäiväistämiseksi. Suurin osa perheistä oli saanut riittävästi tukea virallisilta tahoilta ja läheisiltä. Keskus- ja yliopistosairaalasta saatuun tukeen oltiin enimmäkseen tyytyväisiä. Kuitenkaan terveydenhoitajien, terveyskeskuslääkäreiden ja -vastaanottoapulaisten sekä läheisten antamaan tuen sisältöön ei läheskään aina oltu tyytyväisiä. Kritiikin kohteeksi nousivat tuenantajien tiedon ja taidon puute keskustelutilanteissa ja ohjaamisessa. Perheet toivoivat eri tuenantajille enemmän valmiuksia vastata heidän tuentarpeeseensa lapsen erityisyyteen perehtymällä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tuen tarve erityisvauvaperheissä lapsen syntymän jälkeen on ilmeinen. Tulosten avulla voidaan kehittää perhehoitotyötä paremmin erityisvauvaperheiden tarpeita vastaavaksi. Koulutuksen avulla erityisvauvan hoitoon ja perheen tukemiseen osallistuville henkilöille voidaan antaa enemmän valmiuksia vastata erityisvauvaperheiden tuen tarpeeseen.
Avainsanat: erityisvauva, keskonen, sairas vastasyntynyt, tuki, perhehoitotyö