Oppimiskäsitykset suomalaisessa ja englantilaisessa koulukulttuurissa ja luokkahuonekäytännöissä.

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan, millainen oppimiskäsitys on havaittavissa suomalaisen ja englantilaisen koulun koulukulttuurissa, luokkahuonekäytännöissä sekä koulun ja luokkien oppimisympäristössä. Tutkimuksen lähtökohtana oli von Wrightin (1996) olettamus siitä, että käsitteiden merkitys ilmenee niiden käytössä. Oppimiskäsityksiä koulukulttuurissa tutkittiin yhteistyön, opetussuunnitelmatyön, normien, perinteiden ja käytäntöjen, opetuksen kehittämisen, rehtorin roolin sekä oppimiseen, oppimiskäsityksiin ja käytäntöihin liittyvän keskustelun kautta. Luokkahuonekäytännöissä keskityttiin oppimiskäsityksen tutkimiseen ja havainnoimiseen liittyen vuorovaikutukseen ja opetusmenetelmiin. Tutkimuksessa selvitettiin lyhyesti myös kartoittavana ongelmana opettajien teoreettista tietämystä oppimiskäsityksistä ja käytännön arvostamista.

Tutkimus on vertaileva, etnografisella tutkimusotteella tehty evaluoiva, laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelminä käytettiin havainnointia, suomalaisten 1. ja 2. luokkien ja vastaavien englantilaisten ikäryhmien opettajien sekä rehtorien haastatteluja, kenttämuistiinpanoja, koulun dokumentteja sekä valokuvia.

Suomalaisessa koulukulttuurissa painottui opettajien yksin toimimisen kulttuuri. Mm. aamunavauksissa korostui behavioristinen oppimiskäsitys oppilaan ollessa passiivinen tiedon vastaanottaja. Englantilaisessa koulukulttuurissa korostui yhteisöllisyys yhteisenä opetuksen suunnitteluna, tietoisuutena opetuskäytännöistä mm. eri oppiaineiden monitoroinnin kautta. Aamunavauksissa oli havaittavissa konstruktivistista oppimiskäsitystä tuettaessa oppimista monin eri tavoin. Keskustelu oppimiskäsityksistä koettiin Suomessa hankalana. Englannissa niistä ei oltu keskusteltu oletettavasti heikon teoriantuntemuksen vuoksi. Pedagogisena kehittäjänä rehtorin rooli nousi tärkeäksi. Erityisesti Suomessa tulisi varata aikaa ja resursseja kehittää koulua mm. mahdollistamalla pitkän aikavälin suunnitelmien laatiminen kuten Englannissa, sekä varaamalla opettajille enemmän aikaa keskusteluun ja yhteistyölle.

Suomalaisen koulun oppimisympäristö oli pääosin sidoksissa oppikirjoihin ja 45 minuutin tiukkaan oppituntirakenteeseen, joka korosti behavioristista oppimiskäsitystä. Englannissa oli nähtävissä konstruktivistinen oppimiskäsitys. Oppimisympäristö suunniteltiin mahdollisimman stimuloivaksi, mikä näkyi mm. oppiainenurkkauksina, teematyöskentelynä ja oppimateriaalin asettamisena oppilaiden saataville. Oppiminen oli molemmissa maissa sidottua pääosin sisätiloihin, tosin liikunnassa käytettiin lähiympäristöä. Englannissa oppiminen oli sidottu englannin ja matematiikan strategioihin, joita kritisoitiin mm joustamattomuudesta, luovuuden rajoittamisesta ja tiukasta aikataulurakenteesta. Molemmissa maissa psyykkinen oppimisympäristö oli riippuvainen opettajan persoonasta sekä oppilaiden ja opettajan vuorovaikutussuhteiden laadusta. Tutkimuksessa oli nähtävissä lämpimän ilmapiirin yhteys konstruktiiviseen opetukseen. Myös opettajan negatiivisella palautteella oli yhteyttä oppilaiden välisiin ristiriitoihin.

Suomalaisten opettajien opetusmenetelmien todettiin olevan luokkahuonekäytännöissä hyvin samanlaisia. Ne olivat opettajakeskeisiä ja sidoksissa oppikirjoihin korostaen behaviorismia. Suomessa korostui oppilaan yksin toimiminen ja tehtävän tekijän rooli. Englannissa käytettiin huomattavasti enemmän teematyöskentelyä ja oppilaiden kokemuksia huomioitiin konstruktivismin mukaisesti. Myös pari- ja ryhmätyöskentelyä, tietotekniikkaa sekä tutkivaa ja yhteistoiminnallista oppimista hyödynnettiin enemmän. Konstruktivismi oli nähtävissä ongelmanratkaisun ja oppimisstrategioiden korostamisessa, tosin jotkut tehtävät olivat liian vaikeita oppilaiden ikätasoon nähden. Kokonaisluokkaopetus ja ohjeistus oli suomalaisessa opetuksessa tehokkaampaa ja resitaatiota käytettiin yleisenä opetusmenetelmänä molemmissa maissa. Dialogisuudelle ei ollut aikaa kummassakaan maassa.

Tutkimuksen päätuloksena ja johtopäätöksenä voisi todeta oppimiskäsityksen kulttuurisella ilmentymisellä koulun käytännöissä, oppimisympäristössä sekä luokkahuonekäytännöissä olevan suurempi merkitys kuin oppimiskäsitysten teoriantuntemuksella. Erityisesti englantilaisten opettajien teoreettinen tietämys oli heikkoa, mutta opetus oli silti konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaista. Tutkimus osoitti selvästi, että oppimiskäsityksiä ei tulisi nähdä pelkästään yksittäisen opettajan käsityksinä oppimisesta, vaan ne ovat olennaisesti sidoksissa yhteiskuntaan, koulukulttuuriin, oppimisympäristöön ja luokkahuonekäytäntöihin. Oppimiskäsitysten tiedostaminen ja mahdollinen muutos kouluissa ei tarkoita pelkästään teoreettisen ajattelun kyseenalaistamista, vaan tärkeämpää on tiedostaa oppimiskäsitys koulukulttuurissa, oppimisympäristössä sekä luokkahuonekäytännöissä ja muuttaa aktiivisesti niissä vaikuttavia käytäntöjä.

Avainsanat: koulukulttuuri, behaviorismi, konstruktivismi, oppimisympäristö, vuorovaikutus, opetusmenetelmät