Turvallisuuden narratiivit - poststrukturalistinen tulkinta virolaisten Tsernobyl-veteraanien turvallisuuskäsityksistä marginaalisessa tilassa ja ajassa.

Abstract

Tutkielman keskeinen tarkoitus on kiinnittää huomiota turvallisuuden määrittelyn riippuvaisuuteen vallitsevasta yhteiskunnallisesta järjestyksestä ja määrittelijän asemasta siinä. Tutkimuksen lähtökohtana on jälkimoderni käsitys tiedosta ja ’totuudesta’ muokattavina ja määrittelijästä riippuvaisina käsitteinä. Toinen tutkimuksen johtoajatus on yksittäisten ihmisten käsitysten ja kokemusten merkityksen korostaminen vastakohtana suvereenien valtioiden määrittelemien metanarratiivien tiedolle.

Realismin ja toisaalta jälkimodernin, feministisen ja kriittisen teorian avulla − teorioiden välisen dialogin kautta − tutkielma tuo esille niin valtiokeskeisen turvallisuuskäsityksen vahvuudet kuin heikkoudetkin. Tutkielmassa hyödynnettävien jälkimodernien tutkimusmenetelmien avulla suvereenien valtioiden monopolisoima tilan jako sekä turvallisuuden määritteleminen, on mahdollista nähdä vain yksittäisinä ratkaisuina, jotka estävät meitä näkemästä muita mahdollisuuksia jakaa tila ja määritellä turvallisuus.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty narratiivista metodia, koska sen avulla hankittu primääriaineisto soveltuu parhaiten tutkimuksen jälkimoderniin luonteeseen. Narratiivinen haastattelumateriaali liitteenä tutkielman lopussa myös tasapainottaa tutkimuksen teoreettista luonnetta ja tuo tutkielmaan koskettavan ja tunteellisen puolen.

Tutkittavana tapauksena on Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeinen tilanne alueelle lähetettyjen puhdistustyöntekijöiden näkökulmasta. Tutkielman laajempana kehyksenä on Neuvostoliiton realistis-kommunistisen metanarratiivi, jonka mukaisesti Neuvostoliiton johto reagoi myös ydinvoimalaonnettomuuteen, lähettämällä alueelle armeijan järjestyksen palauttamiseksi. Samalla Neuvostoliitto määritteli Tshernobylin onnettomuuden uhkaksi kansalliselle turvallisuudelleen. Valtion turvallisuuden määriteltiin vaativan yksilöiden turvattomuutta.

Tutkielmassa esitetään, että ydinonnettomuus seurauksineen loi Tshernobylin alueelle marginaalisen tilan ja ajan, jossa tieto, ’totuus’, käsitteet, kategoriat, identiteetti, arvot ja selitykset muuttuivat epävarmoiksi ja kyseenalaisiksi. Realismin perustan muodostavien hierarkkisten käsiteparien arvojärjestys muuttui ja realismin ylläpitämä dikotomisoitujen termien toistensa poissulkevuus ja puhtaus kyseenalaistettiin. Tshernobylissä hallitseviksi käsitteiksi nousivat esimerkiksi anarkia ja turvattomuus järjestyksen ja turvallisuuden sijaan. Vaihtoehtoisten turvallisuuskäsitysten kehityksen kannalta Tshernobylin kaltaiset marginaaliset tilat ja ajat ovat lupaavia tutkimuskohteita.