Lasten osallisuus asuinalueen suunnittelussa.
POHJONEN, HANNELE (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
POHJONEN, HANNELE
2004
Aluetiede - Regional Studies
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2004-05-14Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 3 2. TUTKIMUSTEHTÄVÄN ASETTELU 4 2.1 Tutkimusongelma 62.2 Tutkimuksen käsitteet 8 3. HUMANISTINEN MAANTIEDE JA YMPÄRISTÖPSYKOLOGIA TUTKIMUKSEN PERUSTANA 12 3.1 Humanistinen maantiede 13 3.2 Ympäristöpsykologia 16 3.2.1 Minuuden rakentaminen 21 3.2.2 Hyvän ympäristön tunnusmerkkejä 24 4. OSALLISTUVA SUUNNITTELU 27 4.1 Lasten osallisuus suunnittelussa 30 4.2 Lasten osallistumisen tikapuut 33 4.3 Lasten oikeudet osallistua suunnitteluun 38 4.4 Lasten osallisuuden mahdollistavia keinoja 42 5. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 44 5.1 Tutkimuskohteiden esittely 44 5.2 Tutkimusmenetelmät ja tutkimuksen kulku 45 5.3 Tutkimustulokset 49 5.3.1 Kuvaukset ja näkemykset asuinalueesta 49 5.3.2 Tulevaisuuden Toivio 54 5.3.3 Viranomaisten haastattelu 56 5.3.4 Tukiverkosto 61 6. JOHTOPÄÄTÖKSET 62 LÄHTEET 66 LIITTEET 72
Tiivistelmä
hakutermit:
lapset, osallisuus, osallistuminen, asuinalue, paikka
Tutkielman aiheena on lasten osallisuus asuinalueen suunnittelussa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisena paikkana lapset kokevat oman asuinalueensa ja miten lasten mielipiteet voidaan huomioida asuinalueen suunnittelussa. Tutkimus on toteutettu kahdessa vaiheessa. Ensiksi on kartoitettu lasten näkemyksiä asuinalueestaan ja siitä miten he muuttaisivat asuinalueettaan. Toiseksi selvitettiin, miten kunnan viranomaiset suhtautuvat lasten esittämiin mielipiteisiin ja miten he näkevät lapset osana asuinalueen suunnittelua. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustuu humanistisen maantieteen, ympäristöpsykologian ja osallistuvan suunnittelun teorioihin. Humanistisen maantieteessä paikkoja tarkastellaan yksilön kokemusten kautta, jossa yksilön paikkoihin liittämät merkitykset perustuvat subjektiivisiin kokemuksiin. Ympäristöpsykologiassa puolestaan tarkastelun kohteena on asuinalueen merkitys lapsen kehityksen kannalta. Osallistuvassa suunnittelussa puolestaan on tarkasteltu käsityksiä lasten osallisuudesta suunnitteluun ja lasten osallistumisen eri asteita. Lisäksi on tarkasteltu lasten oikeutta osallistua suunnitteluun ja erilaisia keinoja lasten osallisuudelle suunnittelussa. Tutkimukseen osallistuivat sekä Pirkkalan kunnassa Toivion asuinalueella sijaitsevan Toivion koulun kolmas-, neljäs-, viides- ja kuudesluokkaiset lapset että Pirkkalan kunnan hallinto- ja teknisen osaston viranomaisia. Lasten mielipiteiden kartoittamisessa tutkimusmenetelmänä käytettiin yksinkertaistettua ympäristöanalyysia, joka käsitti sekä karttatehtävän että piirrostehtävän. Karttatehtävässä lapset merkitsivät pohjakarttaan erilaisia paikkoja, joita olivat mielipaikka, kaunis paikka, pelottava tai vaarallinen paikka, ruma paikka, seikkailun paikka, ystävyyden paikka, harrastusten paikka, kivan rakennus ja mukavan tie. Piirrostehtävän aiheena puolestaan oli Tulevaisuuden Toivio, jossa lapset saivat piirtää asuinalueen sellaisena kuin haluaisivat sen olevan. Viranomaisten haastattelussa puolestaan tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelun aiheina olivat lasten osallistuminen suunnitteluun yleensä, lasten osallistumisen keinot, toiviolaisten lasten esittämät toiveet ja mielipiteet asuinalueestaan.
Lasten käsitykset muiden kuin pelottavien, vaarallisten ja rumien paikkojen osalta olivat hyvinkin yhteneväiset. Lapsille asuinalueen keskeisiä paikkoja olivat koulu ja koulun lähiympäristö sekä metsät. Lasten toiveissa keskeisiä olivat erilaiset vapaa-ajan viettoon ja kulutukseen liittyvät toiveet. Viranomaisten haastattelussa esille tuli puolestaan se, että lasten mielipiteitä pidettiin hyvinä ja kaikenlaisen tiedon saaminen asuinalueelta katsottiin olevan hyväksi suunnittelussa. Toisaalta resurssien ja toimintatapojen puute ovat esteenä lasten osallistumiselle asuinalueen suunnittelussa. Lasten ja asuinalueen suunnittelusta vastaavien viranomaisten väliselle kanssakäymiselle pitäisikin löytää systemaattinen toimintatapa, jolloin lasten osallistuminen olisi arkipäivää.
lapset, osallisuus, osallistuminen, asuinalue, paikka
Tutkielman aiheena on lasten osallisuus asuinalueen suunnittelussa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisena paikkana lapset kokevat oman asuinalueensa ja miten lasten mielipiteet voidaan huomioida asuinalueen suunnittelussa. Tutkimus on toteutettu kahdessa vaiheessa. Ensiksi on kartoitettu lasten näkemyksiä asuinalueestaan ja siitä miten he muuttaisivat asuinalueettaan. Toiseksi selvitettiin, miten kunnan viranomaiset suhtautuvat lasten esittämiin mielipiteisiin ja miten he näkevät lapset osana asuinalueen suunnittelua. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustuu humanistisen maantieteen, ympäristöpsykologian ja osallistuvan suunnittelun teorioihin. Humanistisen maantieteessä paikkoja tarkastellaan yksilön kokemusten kautta, jossa yksilön paikkoihin liittämät merkitykset perustuvat subjektiivisiin kokemuksiin. Ympäristöpsykologiassa puolestaan tarkastelun kohteena on asuinalueen merkitys lapsen kehityksen kannalta. Osallistuvassa suunnittelussa puolestaan on tarkasteltu käsityksiä lasten osallisuudesta suunnitteluun ja lasten osallistumisen eri asteita. Lisäksi on tarkasteltu lasten oikeutta osallistua suunnitteluun ja erilaisia keinoja lasten osallisuudelle suunnittelussa. Tutkimukseen osallistuivat sekä Pirkkalan kunnassa Toivion asuinalueella sijaitsevan Toivion koulun kolmas-, neljäs-, viides- ja kuudesluokkaiset lapset että Pirkkalan kunnan hallinto- ja teknisen osaston viranomaisia. Lasten mielipiteiden kartoittamisessa tutkimusmenetelmänä käytettiin yksinkertaistettua ympäristöanalyysia, joka käsitti sekä karttatehtävän että piirrostehtävän. Karttatehtävässä lapset merkitsivät pohjakarttaan erilaisia paikkoja, joita olivat mielipaikka, kaunis paikka, pelottava tai vaarallinen paikka, ruma paikka, seikkailun paikka, ystävyyden paikka, harrastusten paikka, kivan rakennus ja mukavan tie. Piirrostehtävän aiheena puolestaan oli Tulevaisuuden Toivio, jossa lapset saivat piirtää asuinalueen sellaisena kuin haluaisivat sen olevan. Viranomaisten haastattelussa puolestaan tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelun aiheina olivat lasten osallistuminen suunnitteluun yleensä, lasten osallistumisen keinot, toiviolaisten lasten esittämät toiveet ja mielipiteet asuinalueestaan.
Lasten käsitykset muiden kuin pelottavien, vaarallisten ja rumien paikkojen osalta olivat hyvinkin yhteneväiset. Lapsille asuinalueen keskeisiä paikkoja olivat koulu ja koulun lähiympäristö sekä metsät. Lasten toiveissa keskeisiä olivat erilaiset vapaa-ajan viettoon ja kulutukseen liittyvät toiveet. Viranomaisten haastattelussa esille tuli puolestaan se, että lasten mielipiteitä pidettiin hyvinä ja kaikenlaisen tiedon saaminen asuinalueelta katsottiin olevan hyväksi suunnittelussa. Toisaalta resurssien ja toimintatapojen puute ovat esteenä lasten osallistumiselle asuinalueen suunnittelussa. Lasten ja asuinalueen suunnittelusta vastaavien viranomaisten väliselle kanssakäymiselle pitäisikin löytää systemaattinen toimintatapa, jolloin lasten osallistuminen olisi arkipäivää.