Sukukirjat - kertomuksia suvuista

Abstract

Tutkielmassa pyritään selvittämään, millainen on sukukirjan laji. Sukukirjat ovat kehittyneet sukututkimuksen pohjalta, ja niissä käytetään lähteenä muisti-, perimä- ja asiakirjatietoa. Ne voidaan määritellä dokumentti- ja käyttökirjallisuudeksi. Tutkielmassa niitä verrataan myös lähilajeihin, kuten sukuromaaneihin ja omaelämäkertoihin. Tutkimusaineistona on seitsemän Suomen Sukututkimusseura Vuoden sukukirjaksi valitsemaa sukukirjaa vuosilta 1992-2001.

Kohteena olevista sukukirjoista tarkastellaan narratologisia piirteitä. Tutkimussuuntana narratologia on kehitetty lähinnä kaunokirjallisiin teksteihin, mutta sen esiin tuomia piirteitä pyritään löytämään myös ei-fiktiivisistä sukukirjoista. Näin tarkastelun kohteiksi tulevat tarina, kertomus, kerronta, juoni, henkilöt, kertoja, teksti, näkökulma ja kertovan tekstin malli.

Sukukirjojen kerronnan elementeistä tarkemmin analysoidaan perhetaulujen kieltä, sisäkertomuksia, runoja sekä sanontoja ja sitaatteja. Sukukirjat pyrkivät antamaan kuvan suvusta, joten erilaisista lähteistä saatujen tietojen perusteella perhetauluissa kerrotaan jokaisesta henkilöstä ikään kuin pienoiselämäkerta. Sisäkertomukset tuovat taustatietoa käsiteltävästä ajasta. Runoilla ja sanonnoilla voidaan saada esiin suvun ominaispiirteitä tai kuvata aikaa.

Kertomusten sisällöistä on käsitelty historian tapahtumia sekä naisen ja miehen elämää. Historian tapahtumista kerrottaviksi on valittu sellaisia, jotka jotenkin koskettavat suvun vaiheita. Naisen ja miehen elämästä on kuvattu samoja piirteitä kuin yleensäkin naisten ja miesten omaelämäkerroissa. Miehen elämässä korostuvat kodin ulkopuolinen elämä ja naisen elämässä taas koti.

Tutkielman avainsanoja: narratologia, sukukirja, sukututkimus