"Kyllähän sitä varmaan aika liossa tässä työssä on" -Koulunkäyntiavustajan kokemuksia omasta roolistaan, oman persoonansa merkityksestä ja ammatillisen kasvun mahdollisuuksista työssään.

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koulunkäyntiavustajan asemaa kouluyhteisössä, avustajan oman persoonan merkitystä sekä ammatillisen kasvun mahdollisuuksia avustajan työssä. Valitsimme haastateltavamme mahdollisimman erilaisten työ- ja koulutustaustojen perusteella. Kaikki avustajat olivat Lappeenrannan seudulta.

Koulunkäyntiavustajan ammatillinen koulutus antaa vankan pohjan oppilaiden kanssa työskentelyyn. Avustajan rooli vaihtelee kasvun tukijasta, kuuntelijasta, aikuisen roolimalliin ja sijaisopettajaan. Avustaja on myös opettajalle tärkeä yhteistyökumppani, joka toimii opettajan antamissa rajoissa pyrkimättä silti olemaan opettaja.

Osittain koulunkäyntiavustajan tehtävärooli ja toimenkuva on jäsentymätön, mutta silti merkityksellinen. Jokainen haastattelemamme avustaja koki olevansa tärkeä sekä oppilaille että opettajalle.

Koulunkäyntiavustajan kasvu työssä ja ammatissa kiteytyi elinikäisen oppimisen ajatukseen. Kaikki avustajat pitivät koulutusta tärkeänä pohjana työssään ja olivat valmiita hankkimaan lisäkoulutusta.

Kaikki haastateltavamme kokivat opettajan ja koulunkäyntiavustajan yhteistyön tärkeäksi osaksi työtään. Työhön perehdyttäminen koettiin puutteelliseksi. Palautteen saaminen opettajalta ei ollut itsestään selvää.

Vaikka koulunkäyntiavustajan ammatti onkin vakiintumassa suomalaisen koululaitoksen oleelliseksi osaksi, ei hänen työnkuvansa ole edelleenkään selkeä. Koulutus on jäsentynyt ja pitkälti sidoksissa työelämään oppisopimusten ja harjoittelujaksojen kautta. Silti käytännön työstä puuttuu toimenkuva, joka auttaisi avustajaa mieltämään oman roolinsa ja opettajaa hyödyntämään avustajan ammattitaitoa koulutusta vastaavalla tavalla.

Asiasanoja: koulunkäyntiavustaja, identiteetti, minuus, työssäoppiminen, asiantuntijuus, ammatillinen kasvu