Täysivaltaistuminenja moraalitalouden elementit. Kehitysvammaisten kokemuksia avotyötoiminnasta.
TERÄSVIRTA, JUSSI (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TERÄSVIRTA, JUSSI
2004
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-04-26Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee työllistämistoimien kautta normaaleihin työ-yhteisöihin sijoitettujen kehitysvammaisten käsityksiä omasta työskentelystään. Kohderyhmä on siis nk. avotyötoimintaan sijoitetut kehitysvammaiset, erotuksena kehitysvammaisten omissa työkeskuksissa tehtävästä työtoiminnasta. Avotyötoimintaa käsitellään kehitysvammahuollon palveluna.
Aluksi kehitysvammaisuutta tarkastellaan osana yleisempää vammaisuuden käsitettä, josta edetään kehitysvammaisten perusteltuun erityisasemaan suhteessa muihin vammaisryhmiin. Vammaisuuden ilmeneminen yhteiskunnassa ei ole vierasta sosiologian tutkimustraditiolle. Yleensä nämä tutkimukset ovat perustuneet käsitykseen vammaisuudesta yksilön ominaisuutena. Tutkielmassa esitellään vammaisuuden sosiaalinen malli, jossa lähtökohtana on ajatus vammaisuudesta sosiaalisesti rakentuneena ilmiönä. Koska kehitysvammaisuus on jäänyt tuossa tutkimustraditiossa paitsioon, tutkielmassa pohditaan, kuinka relevantti tuo näkökulma on, tarkasteltaessa kehitysvammaisia erillisenä vammaisryhmänään.
Tutkielmaan sisältyy sosiaalihistoriallinen katsaus kehitysvammaisten asemasta ja heidän työllistämistoimistaan, sellaisena kuin niitä on Suomessa aiemmin järjestetty. Historiallisen katsauksen keinoin pyritään antamaan lukijalle välineet arvioida, kuinka paljon todellista muutosta kehitysvammaisten työllistämistoimissa on tapahtunut 2000-luvulle tultaessa.
Tutkielman empiiristä osiota varten on haastateltu kahdeksaa avotyötoiminnassa olevaa pirkanmaalaista kehitysvammaista henkilöä. Haastattelut on tehty vuosina 2000 ja 2001. Haastattelujen avulla on pyritty selvittämään, mistä mielekkyys minimaalisella rahallisella vastikkeella työskentelevien kehitysvammaisten työhön osallistumisessa syntyy. Haastatteluaineistosta haetaan vastauksia siihen, minkälaisena haastatellut kehitysvammaiset kokevat avosuojatyön . Avosuojatyön kokemisen haastateltujen näkökulmasta sisältyy arviointi siitä, kokevatko kehitysvammaiset tämän palvelun täysivaltaistavana. Tutkimusongelmaan liittyviä teemoja ovat avosuojatyön palvelulliset, taloudelliset, sosiaaliset ja työn sisällölliset ulottuvuudet. Analysoinnissa on käytetty kvalitatiivista metodia. Alunperin teemahaastatteluiksi aiotut haastattelut on jouduttu toteuttamaan puolistrukturoituina haastatteluina. Varsinaisena metodina on käytetty aineiston indeksoinnista johdettua sisällönerittelyä.
Johtopäätös on, että avotyötoiminta ei ole täysivaltaistava palvelu, mutta on muita syitä, joiden takia haastatellut kokevat avotyötoiminnan mielekkääksi. Avotyötoiminnan sisältö muistuttaa läheisesti sosiaalihistoriallista moraalitalouden käsitettä. Moraalitaloudella viitataan vaihdantaan, josta puuttuu modernin taloudellisen vaihdannan rationaalisuus.
Asiasanat: Vammaisuus, kehitysvammaisuus, avotyötoiminta, moraalitalous, täysivaltaistuminen.
Aluksi kehitysvammaisuutta tarkastellaan osana yleisempää vammaisuuden käsitettä, josta edetään kehitysvammaisten perusteltuun erityisasemaan suhteessa muihin vammaisryhmiin. Vammaisuuden ilmeneminen yhteiskunnassa ei ole vierasta sosiologian tutkimustraditiolle. Yleensä nämä tutkimukset ovat perustuneet käsitykseen vammaisuudesta yksilön ominaisuutena. Tutkielmassa esitellään vammaisuuden sosiaalinen malli, jossa lähtökohtana on ajatus vammaisuudesta sosiaalisesti rakentuneena ilmiönä. Koska kehitysvammaisuus on jäänyt tuossa tutkimustraditiossa paitsioon, tutkielmassa pohditaan, kuinka relevantti tuo näkökulma on, tarkasteltaessa kehitysvammaisia erillisenä vammaisryhmänään.
Tutkielmaan sisältyy sosiaalihistoriallinen katsaus kehitysvammaisten asemasta ja heidän työllistämistoimistaan, sellaisena kuin niitä on Suomessa aiemmin järjestetty. Historiallisen katsauksen keinoin pyritään antamaan lukijalle välineet arvioida, kuinka paljon todellista muutosta kehitysvammaisten työllistämistoimissa on tapahtunut 2000-luvulle tultaessa.
Tutkielman empiiristä osiota varten on haastateltu kahdeksaa avotyötoiminnassa olevaa pirkanmaalaista kehitysvammaista henkilöä. Haastattelut on tehty vuosina 2000 ja 2001. Haastattelujen avulla on pyritty selvittämään, mistä mielekkyys minimaalisella rahallisella vastikkeella työskentelevien kehitysvammaisten työhön osallistumisessa syntyy. Haastatteluaineistosta haetaan vastauksia siihen, minkälaisena haastatellut kehitysvammaiset kokevat avosuojatyön . Avosuojatyön kokemisen haastateltujen näkökulmasta sisältyy arviointi siitä, kokevatko kehitysvammaiset tämän palvelun täysivaltaistavana. Tutkimusongelmaan liittyviä teemoja ovat avosuojatyön palvelulliset, taloudelliset, sosiaaliset ja työn sisällölliset ulottuvuudet. Analysoinnissa on käytetty kvalitatiivista metodia. Alunperin teemahaastatteluiksi aiotut haastattelut on jouduttu toteuttamaan puolistrukturoituina haastatteluina. Varsinaisena metodina on käytetty aineiston indeksoinnista johdettua sisällönerittelyä.
Johtopäätös on, että avotyötoiminta ei ole täysivaltaistava palvelu, mutta on muita syitä, joiden takia haastatellut kokevat avotyötoiminnan mielekkääksi. Avotyötoiminnan sisältö muistuttaa läheisesti sosiaalihistoriallista moraalitalouden käsitettä. Moraalitaloudella viitataan vaihdantaan, josta puuttuu modernin taloudellisen vaihdannan rationaalisuus.
Asiasanat: Vammaisuus, kehitysvammaisuus, avotyötoiminta, moraalitalous, täysivaltaistuminen.